Vyötiäinen

Isän setä, Jukka,  jätti aikoinaan sekatavarakauppansa Karkkilassa ja lähti  Argentiinaan kasvattamaan nopeakasvuista arvopuuta. Puun kasvamista odotellessaan hän työskenteli Buenos Airesissa merimieskirkossa, ja kun puut olivat kasvaneet niin isoiksi, että ne kannatti kaataa, hän osti S.S. Alku- nimisen laivan ja lähti purjehtimaan kotia kohti tarkoituksenaan lyödä rahoiksi arvopuullaan, mutta päätyikin Aamulehden etusivulle otsikolla ”S.S. Alku tulimerenä Tukholman edustalla!” ja kotiin tuomisina oli vain vääntynyt kivääri ja kammottava täytetty vyötiäinen, joka pyöri mökillä aiheuttaen vilunväristyksiä yhdelle jos toisellekin ja joka sittemmin lahjoitettiin Luopioisten koululle suvun lapsia pelottelemasta (jossa se pelottelee nyt muiden lapsia).  

Enpä olisi koskaan uskonut  haikailevani vyötiäisen perään, mutta luin äskettäin Anna-lehdestä haastattelun Jaakko Hämeen-Anttilasta, ja siinä hän nimesi vyötiäisen oikein toteemieläimekseen. Ja nyt minua harmittaa, sillä sen sijaan että vyötiäinen vain tuupattiin  Luopioisten koulun riesaksi, olisin voinut antaa sen Jaakko Hämeen-Anttilalle. Vyötiäinen olisi saanut rakastavan kodin (tai no ehkä Virpiltä olisi pitänyt kysyä myös) ja minä olisin saanut hyvän tekosyyn työntyä Hämeen-Anttiloille kylään. En tunne heitä ollenkaan, mutta mies oli muinoin Oulun lyseossa samassa kemianryhmässä Jaakko Hämeen-Anttilan kanssa, joten siinä on löyhä aasinsilta ja sitten minulla tietysti olisi se vyötiäinen, jota Jaakko Hämeen-Anttila tuskin pystyisi vastustamaan, sillä kuka hullu nyt asettuisi poikkiteloin omaa toteemieläintään vastaan. 

Jos minulla olisi yhä vyötiäinen, toimisin näin:

Pling plong!! (ovikello soisi, sisältä kuuluisi askelia ja sitten Jaakko Hämeen-Anttila avaisi oven).

Minä: Päivää, Jaakko Hämeen-Anttila. Tässä olisi tämmmöinen (tökkäisin vyötiäisen Jaakon käteen, hänen leukansa loksahtaisi hämmästyksestä ja sitten hänen kasvoilleen leviäisi hitaasti ihastunut hymy), onkohan Virpi mahdollisesti kotona? Ja Jaakko, joka ei saisi silmiään irti vyötiäisestä ja hivelisi epäuskon vallassa sormillaan sen panssaria mutisisi jotain ja sillä välin minä livahtaisin reippaasti sisään ja siellä Virpi jo olisikin rentona ja vapautuneena, sillä hänellä olisi takanaan tuottoisa ja onnistunut kirjoituspäivä ja minä sanoisin, että terve Virpi, tykkäsin kovasti siitä, kun sanoit Opettaja-lehdessä, että luova ihminen pystyy itse parantamaan itsensä masennuksesta, kertoisitko lisää, ja Virpi sanoisi että tottakai, laittaisi teevettä tulelle ja sitten istuisimme koko illan rupattelemassa luovuudesta.

Holiday armadillo:
http://www.youtube.com/watch?v=83u9HOvHxwQ