"Romanttinen komedia" - my ass!!

 

En minä yleensä ole mikään vanhojen hyvien aikojen perään haikailija, mutta VHS-aikaan jäi kyllä joitakin elokuvia, joita kaipaan tolkuttomasti. Muutamia (Kun Harry tapasi Sallyn, Sinulle on postia, Rakkautta vain ja Bridget Jonesit) olen saanut hankittua dvd:nä, mutta  vielä puuttuvat esimerkiksi ”Sydän karrella”, ”Enchanted April”, ”Great expectations” ja ”Tähtiin kirjoitettu” sekä Baz Luhrmanin ”Moulin rouge” ja ”Romeo ja Julia”. Ja Niskavuori-filmit! Olisi tärkeää saada ne,  sillä vasta sellaisten elokuvien kanssa, jotka osaa ulkoa  voi rentoutua totaalisesti, koska tietää mitä tuleman pitää ja osaa näin valita täsmäfilmin erilaisten fiilisten ja energioiden tankkaamiseen.

Jos esimerkiksi kokee, että elämästä on tullut jotenkin neuroottista ja pikkuasioiden  ympärillä pyörivää, ulospääsytien tarjoavat ”Minun Afrikkani”, ”Australia” ja ”Päämääränä Cold Mountain”, joissa kaikissa on päähenkilönä nainen, joka on etupäässä kiinnostunut hatuistaan ja pitsialusvaatteistaan ja posliiniastioistaan ja pöytähopeistaan ja hyvistä tavoista, kunnes joutuu vieraassa maassa ääriolosuhteisiin (syttyy sota, mies kuolee tai ainakin melkein ja luonto näyttää voimansa) ja nousee pakon edessä tilanteen tasalle ja oppii tekemään raskasta ruumiillista työtä tukka hapsottaen ja naama likaisena ja hikiläikät kainaloissa ja on vaihtanut korsetit ja korkokengät ratsastussaappaisiin ja kivääriin ja ystävystynyt alkuasukkaiden kanssa ja oppinut kunnioittamaan luontoa ja kasvattamaan oman ruokansa ja ihmettelee itsekin miten pinnallinen sitä ennen olikaan ja on nyt löytänyt todellisen itsensä ja voimansa. Jos taas haluaa kevyttä oloa ja hyvää mieltä, kannattaa valita elokuva, jossa on Tom Hanks ja Meg Ryan. Tai Sandra Bullock ja Hugh Grant.

Joskus tekee kuitenkin mieli laajentaa valikoimaansa ja minäkin olen norkoillut moneen otteeseen Anttilan dvd-laarien äärellä, mutta aika harvoin tulen ostaneeksi mitään. Siis mitään itselleni uutta elokuvaa. Viime viikonloppuna kuitenkin ostin. Valitsin elokuvan ”Tule omakseni”, jota luonnehdittiin ”komediaksi sen oikean löytämisestä” ja kannessa oli Renée Zellweger ja Sinkkuelämän Mr. Big,  Chris Noth, ja molemmat hymyilivät nätisti ja vähän viekkaasti niin että ajattelin, että tästä irtoaa varmasti hupia ja leppoisa elokuvahetki. Voi pojat, miten minua jymäytettiin! Kannen perusteella ajattelin tietenkin, että ennen pitkää Chris ja Renée löytävät toisensa kunhan ensin on setvitty riittävästi väärinkäsityksiä ja jouduttu muutamaan hassuun tai noloon tilanteeseen. MIKÄÄN, korostan, EI MIKÄÄN varoittanut siitä, että Chris onkin filmissä sadistinen hullu, joka uhkailee Renéen poikia ja repii helmet hänen kaulastaan! ”Komediaa” tässä oli olevinaan kai se, kun Renée eroaa uskottomasta miehestään ja yrittää löytää paikkansa ja elantonsa maailmassa. (Ja hän löytääkin lopussa, mikä heittää tämän filmin aivan toiseen kategoriaan; voimautumistarinoiden joukkoon missä sellaiset filmit (Australian ja muiden jo mainittujen lisäksi) kuin ”Häivähdys purppuraa” ja ”Sydän karrella” jo odottavat. Se, että filmiä kaupitellaan komediana ja etenkin se, että kanteen pannaan Chris Noth muka filmin romanttiseksi sankariksi  on niin törkeä teko, että tekisi mieli ottaa yhteyttä Kuningaskuluttajaan.

Onneksi on youtube. Siellä on vaikka millä mitalla lyhyitä pätkiä elokuvista, joissa on riittävästi kuvia, muutama vuorosana tai musiikkia palauttamaan mieleen koko elokuvan muutamassa minuutissa. Silloin energian ja tunnetilan saa ladattua paljon lyhyemmässä ajassa. Itse rakastan esimerkiksi ”Elizabethtownin” fiilistä, mutta harvoin tulen katsoneeksi sitä kokonaan. Mutta voin katsoa youtubesta elizabethtownin ”You and Me”-pätkän ja siinä on jo kaikki mitä tarvitsen.  Joku on vaivautunut tekemään sen, koonnut kuvia ja kohtauksia ja on moni muukin vaivautunut, mutta miltei kaikki muut ovat jättäneet miehensä hautajaisissa steppaavan Susan Sarandonin pois, vaikka se on elokuvassa aivan olennainen kohtaus. Tässä hän vilahtaa edes nanosekunnin. Tai sitten katson ”Heartburn”- trailerin ja muistan miten ihanasti siinä on yhdistetty ”Itsy bitsy spider” ja Carly Simonin ”Coming around again” ja pärjään taas vähän aikaa, vaikka elokuva puuttuukin kokoelmastani.  

Vaikka ”Tule omakseni” olikin karmea pettymys, voi uusi elokuva joskus olla positiivinenkin yllätys. Sellaisen minulle tarjosi ”Beatrix Potter- taiteilijaelämää” jossa  Renée Zellweger esittää Beatrixia ja Ewan McGregor hänen kustantajaansa/poikaystäväänsä. Jossain naistenlehdessä oli elokuvasta arvostelu, muistaakseni yksi tähti ja ihmettelyt että ”Kenelle tämä elokuva on oikein suunnattu?” No, arvoisa herra elokuva-arvostelija: minulle.  Ja kaikille kaltaisilleni, joiden elämää ja valintoja saatetaan pitää hölmöinä ja lapsellisina, mutta jotka pysyvät uskollisina itselleen ja yhtäkkiä RIKASTUVAT JA VOIVAT OSTAA IHANAN TALON JÄRVISEUDULTA!  (Jälkimmäistä vaihetta tässä yhä odotellaan.)

Heartburnin traileri:
http://www.youtube.com/watch?v=k79DDjvl9vE
Elizabethtownin "You and me"
http://www.youtube.com/watch?v=afyO3DVjFfY&feature=related