Musta laatikko

...ja sitten siellä Santorinilla sattui semmoinenkin juttu, että...Vitsi, vitsi! Halusin vain vielä laittaa tuon yhden kuvan, mutta lupaan, että se oli viimeinen sitä sorttia. Nyt alan suoltaa vuorostaan kuvia kukkivista omenapuista. 

Terveisiä mökiltä! Loma on loppu, iltapäivällä kutsuu taas lelukauppa. Tosin "loma" ei ollut puhdasta lomaa, sillä harteillani oli iso vastuu: valmistella ja järjestää kesäjuhlat, joihin oli kutsuttu äidin sisarukset. Siivosin mökin. Siivosin saunamökin. Pesin saunamökin terassin pihakalusteet, sekä itse saunamökin, myös lattiat, ikkunat ja terassin ja kannoin ylimääräistä tavaraa aittaan. "Laiska töitään luettelee", saatatte ajatella, ja olette aivan oikeassa. Tulen perheestä, jossa ylenpalttista hössötystä on aina katsottu vähän vinoon. Kun näemme jonkun siirtyvän lepäämättä askareesta toiseen, joku ennen pitkää nostaa katseensa shakkilaudasta, kirjasta tai ristisanatehtävästä ja toteaa huvittuneena: "Tuo ei saa yhtään oltua!".

Toisaalta joskus on kertakaikkiaan pakko saada joku homma hoidettua, kuten nyt nämä kesäjuhlajärjestelyt, ja silloin se, joka ahkeroi, saa mainostaa uutteruuttaan ja työnsä tuloksia ja muiden on ihasteltava ja kehuttava. Esimerkiksi näin:

Olen pessyt huussin, pihakeinun ja aitan rappusten pikkumatot sekä kantanut koko terassikaluston pihamaalle voidakseni suihkuttaa sen puutarhaletkulla. Isä tulee postilaatikolta.

Minä:

- Mä olen raatanut!

Isä:

- Ooksää raatanut?!

Äiti:

- On se raatanut!

Tai kun kaikki oli jo muuten selvää ja siistiä, mutta piti ryhtyä valmistamaan ruokaa (päädyin tarjoamaan venäläistä lohiseljankaa, koska keitto oli mahdollista valmistaa jättikattilassa saunamökin liedellä ilman suunnatonta tiskikasaa ja tarjoilla ilman että tarvittaisiin kauheaa aterinarsenaalia) ja edessäni oli valtava röykkiö erilaisia juureksia ja vihanneksia pilkkomista ja kuullottamista odottamassa ja pikkusisko soitti:

- Moi, onko hösis?

- No on! Mää teen keittoa saunamökissä...monta kiloa pilkottavaa!

- Sä oot kiltti lapsi...

- Niin olen! Te muut olette tuhmia lapsia!

- Niin ollaan...

- Oho, tämä juuriselleri onkin yllättävän kova vastus, mä tarvin tähän molemmat kädet.

- Joo, mä halusinkin vaan soittaa kannustussoiton. Tsemppiä!

- Okei, kiitti, moi!

Kun olin vihdoin  saanut ainekset kattilaan, näin miten Erkki ja Telle lähestyivät hitaasti polkua pitkin. Erkki kantoi sylissään kookasta, mustaa styroxlaatikkoa. Tiesin mitä laatikko sisälsi ja tunsin syvää kiitollisuutta. He pysähtyivät saunamökin kohdalle ja laskivat mustan laatikon portaille. 

- Mun täytyy nyt näyttää sulle yksi hassu juttu, Telle sanoi.

Hän nosti laatikon kannen ja alta paljastui kaunis kiiltelevä vadelmakakku,jossa oli kermapursotukset reunoissa ja päällä. 

- Oi, onpas ihana, tuhannet kiitokset!

- No eikun tässä on mennyt tämä kuorrutus vähän vinoon. Kun mulla oli vain yksi käsi käytössä, ja... (Tellellä on ollut sydän- ja muita vaivoja, saattaa olla, että hän saa sydämentahdistimen).

- Lopeta! Tuo on tosi ihana kakku, mä olisin saanut oikeasti hermoromahduksen,jos olisin joutunut yrittämään mitään leipomisia. Kiitos!

Jos kakku olisi ollut itseni leipoma, olisin myös kuljettanut sitä mustassa laatikossa ja esitellyt kaikille, mutta en pyydelläkseni anteeksi vaan kalastellakseni kehuja.

Vieraat saapuivat auto ja moottoripyörä kerrallaan. Montaakaan en ollut nähnyt vuosiin, eikä äitikään sisaruksiaan liian usein tapaa. Halaukset olivat lämpimiä ja aitoja. Soppa, kakku ja muut tarjoilut saivat kehuja. Sisarukset innostuivat laulamaan (vaihdettuaan ensin perinpohjaiset sairaskertomukset ja lueteltuaan syömiensä lääkkeiden nimet). He vetivät myös "Finlandian". Minä otin ryhmäkuvia.

- Koskaan ei tiedä, mikä on viimeinen kerta yhdessä, sanoi Reijo. 

Suomi voitti jääkiekossa Venäjän. Minä grillasin makkaroita.

Hippeläiseltä ostettiin juhliin uusia mustikkalaseja. Ja tikkataulu!

Juhlien jälkeisenä aamuna jäin mökille yksin, kun vanhemmatkin lähtivät Kangasalle. Isällä oli tilattuna aika parturiin.

Äiti:

- Sä jäät nyt yksin tänne...

-Juu!

- Mutta sä olet rohkea tyttö...kyllä sä varmaan pärjäät...

- Todellakin!

- Voit lämmittää saunan, ja..

- Joo!

- Soitellaan!

-Jep. Hei nyt!

Istuin aitan rappusilla. Luin taas Merete Mazzarellan "Juhlista kotiin"-kirjaa, joka on NIIN hyvä!

Keräsin kuusenkerkkiä "rohdoksi" ja kieloja haisteltavakseni ja suoristelin sormieni välissä kippuraisia saniaisia, jotka tähän aikaan vuodesta näyttävät aivan merihevosilta.

Otin nokkaunet mökissä isän ja äidin sängyllä. Söin lohikeittoa ja vadelmakakkua. Lämmitin saunan ja katsoin puolella silmällä jääkiekkofinaalia. Lämpö on herättänyt hyttyset. Olisin minä silti vielä voinut vähän pidemmäksikin aikaa jäädä.

Carola: Penkki, puu ja puistotie: https://www.youtube.com/watch?v=giQaab04FQg

Santorini, osa 2.

Nyt kun olen saanut ensi hehkutukseni hehkutettua, jaeltua ouzo-, oliivisaippua/öljy- ja pesusienituliaiseni jokaiselle joka älysi piipahtaa, pyykättyä kaksi täyttä koneellista ja nukuttua kunnolla, on aikaa ja tarmoa vielä toisellekin selonteolle. Toimittava on nyt, sillä huomenna lähden mökille jolloin tajuntani täyttyy kieloista (toivottavasti) ja muista pihan sulostuttajista ("jos tulppaanit eivät ole onnistuneet, tapan itseni"- draamalle ei nyt onneksi ole tarvetta, kun olen jo viettänyt yhden ihanan lomaviikon).

Ensimmäinen shokki oli ohimennen mainittu määräys, että vessapaperia ei sitten saa heittää pönttöön. Saarella ei ole pohjavettä ja putkistot ovat mitä ovat. Välitän tiedon miehelle, joka ei ota uskoakseen.

-Sä olet tajunnut jotenkin väärin. Näin hieno hotelli! 

Vakuutan, että totta se on, siitä ei vain pidetä sen suurempaa numeroa, koska ehkä se saattaisi vähän nakertaa saaren mainetta "romanttisena" lomakohteena. Ja kai täkäläiset pitävät sitä normaalina. Tarkistamme vielä varmuuden vuoksi matkanjärjestäjän lomakansiosta, ja siellä se lukee, otsikon "muuta huomioitavaa" alla.

- No hyi hitto! Onneksi ei pakotettu Rikua ja Tuulaa mukaan. Rikulta olisi päässyt tällä kohtaa itku...

Minua järkyttää ehkä vieläkin enemmän tieto pohjaveden puuttumisesta. En millään malta olla ottamatta aihetta esiin. Vuorelle kivutessa pohdin taas asiaa ja saaren historiaa.

- Mä en kyllä ymmärrä tämmöisen saaren houkuttavuutta historiallisesti. Mikä hinku on ollut valloittaa saari, joka käyttäytyy täysin arvaamattomasti (viimeisin tulivuoren purkaus tapahtui 1956 ja aiemmat jättipurkaukset ovat moukaroineet koko paikan sellaiseksi miltä se nyt näyttää, aika hurjalta ja karulta) ja jossa ei ole edes pohjavettä?!

- Vieläkö sä siitä pohjavedestä jaksat jauhaa?! Kautta aikojenhan saarilla on asuttu.

- No mutta onhan se nyt vakava puute, jos ei sitä ole! Millä ne ovat juottaneet itsensä ja aasinsa ja kastelleet papuviljelmänsä ?!

- Ovat tietysti keränneet sadevettä saaveihin.

- Paljonko sinne saaviin olisi sun arvion mukaan tällä viikolla kertynyt?

- No, nyt olisi tietysti riittänyt vähän pienempikin kippo...

Mies pysähtyi katselemaan muurahaisia muurin päällä. Hän tarjoili niille makeaa jääteetä ja leipää. Minä kuvasin pientareen kukkia.

- Hassua...mä luulin tosi pitkään, että muurahainen on "muurhainen". 

- Koska sulle selvisi, että siinä on se toinenkin "a"?

- Ehkä joskus kolmikymppisenä...

Saarella ei tosiaankaan ollut vielä mikään kova meno, mutta mönkijöitä ja skoottereita vuokrattiin joka kulmassa. Aivan edesvastuutonta! Vaikea kuvitella, etteikö tulisi ruumiita kun niillä kesän kuumimpana sesonkina kruisaillaan kiharaisia vuoristoteitä pikku päissään. Aika usein vuoren seinämissä oli valkoisella kirjoitettuja nimiä ja päivämääriä ja mietin ovatko nuo joidenkin romanttisesti kihlautuneiden töherryksiä vai merkintöjä niiden muistoksi, joiden maallinen vaellus on tyssännyt tieltä suistumiseen. Mies oli kiukuissaan, kun jouduimme "aurigonlaskuristeilyämme" varten vaappumaan bussilla jyrkkää vuorenrinnettä kiperine käännöksineen ja vastaantulevine ruuhkaliikenteineen ("Blue Ferry" on juuri rantautunut ja sylkenyt sisuksistaan monta rekkaa ja lukemattomia pikkuautoja).

Opas:

- Kuljettajanamme toimii tänään Adonis!

Minä:

- No niin: Hanaa, Adonis!

Mies:

- Haluatko sä oikeasti tapattaa meidät?!

Viikko riitti oikein hyvin. Seuramatkoilla on aina omat varjopuolensa ja vaikka saimme aika mukavasti olla omissa oloissamme (pois lukien pakolliset Suomen jääkiekko-ottelut irlantilaisessa baarissa), saivat aistit taas virikkeitä (varsinkin kun matkalukemiset onnistuivat yli odotusten: Lionel Shriverin "Jonnekin pois" saa erikoismaininnan, sitä suosittelen IHAN JOKAISELLE!) yllin kyllin niin että illalla väsy tuli aikaisin, eikä olisi enää kaivannut muuta kuin rauhallisen hetken parvekkeella ennen nukkumaanmenoa, eikä lainkaan ilahtunut että "oo, taas uusi avartava lomaelämys!" kun huomasi, että hotellin kupeeseen, marketin ja joutomaan väliselle ajotielle oli yllättäen noussut joku zorbaskoulu, josta kantautui hermostuttavan sirisevän musiikin tahdissa koikkelehtevien turistien naurunkiljahdukset ja näkyi miten he koukistelivat kutsuvasti käsillään meita kohti, vaan spontaani ajatus oli puoliksi ärtynyt puoliksi säikähtänyt "mitä helvettiä nyt taas?!" Ei kissa karvoistaan viikossa pääse...

Rachel Platten: Better place: https://www.youtube.com/watch?v=pvI9PuGorwI

Santorini

Sanottakoon pitemmittä jaaritteluitta: oli ihana loma. Aion nyt esitellä teille KAIKKI ottamani lomakuvat! No, ei vaineskaan, se oli "läpsy", kuten opin nuorisolta viimeksi matkustaessani ykkösen bussissa Tampereella isän ja äidin luo. Asiaan. Kohokohta oli tietysti auringonlasku Oiassa.

Oia

Sieltä ne kaikki Santorinin postikorttikuvat onkin otettu. Meidän hotellimme oli mustahiekkaisen rannan tuntumassa Kamarissa, mutta sieltä kyydittiin halukkaita saaren toiseen päähän mustilla rahankuljetusautoa muistuttavilla paketti-Mersuilla, joissa oli tummennetut lasit.

Kamari

Punaiseen t-paitaan sonnustautunut pullea setä kaarsi hotellin eteen, työnsi päänsä ikkunasta, vilkaisi meitä neljää, jotka seisoimme malttamattomina jalkaa vaihtaen hotellin edessä.
- Sunset?
Me, kuorossa:
-YESSS!!

Hän pyöräytti  silmiään kuin sanoakseen "niinpä tietenkin, senkin pösilöt turistit", mutta oli kuitenkin selvästi mielissään innokkuudestamme (sesongin alussa matkustamisen yksi ehdottomista eduista!), astui avaamaan meille oven ja huitaisi kädellään että no kömpikää sisään siitä ja lähti ajamaan mutkittelevia teitä kohti aasialaisturisteja pursuavaa Oiaa. Matkalta poimittin vielä yksi eläkeläispariskunta, taisivat olla saksalaisia, ja matkaa taitettiin kornin lomamusiikin tahdissa. Jouduimme kuulemaan ainakin Madonnan "La isla bonitan" ja monta muutakin kamalaa kappaletta, jotka eivät kuitenkaan onnistuneet lannistamaan intoani. Kotimatkalla olin niin auvoissani (olin saanut muutamia todella hyviä kuvia) että minusta oli suorastaan hellyttävää, kun saksalaispariskunta yhtyi Umberto Tozzin "Ti amoon". He heiluivat puolelta toiselle niin että sylissä olevat pesusieniä, kissankuvilla koristeltuja patalappuja ja tökerösti maalattuja jääkaappimagneetteja pursuilevat matkamuistomyymälöiden muovikassit vain kahisivat. Toinen veti liian korkealta, toinen liian matalalta ja Umberto siitä välistä.

Santorinin kukkatukat

Sopiihan sitä yritää, mutta aasialaiset ehtivät aina ensin!

Sitä ennen olimme saaneet ihailla Oiaa ja Firaa mereltä käsin. Osallistuimme "auringonlaskuristeilylle" (taivas meni kriittisellä hetkellä pilveen).

Opas tiesi osoittaa meille kallionkielekkeen, jolta Angelina Jolie oli loikannut Lara Croftina "Tomb raiderissa". En ole nähnyt elokuvaa, mutta otin tiedon kiitollisena vastaan , sillä kaikkihan tietävät, että Angelina tekee aina itse omat stunttinsa. Retkeen sisältyi myös mahdollisuus uida "nuoruutta edistävässä" rikkipitoisessa lämpimässä lähteessä. Opas, jolle tämä retki oli myös sesongin ensimmäinen, oli lievästi sanottuna ristiriitainen mainospuheessaan.

- Teillä on mahdollisuus retken aikana pulahtaa ihanaan lähteeseen, jossa kuulemma itse Kleopatrakin on joskus kylpenyt! Itse en kyllä menisi, sinne pitää uida viisikymmentä metriä. Sen verran pitää jaksaa uida. Minä uin vain vedessä, joka on vähintään 28-asteista. Lähteen punaisella savella sanotaan olevan terveyttä ja nuoruutta edistäviä vaikutuksia! Mutta jos on parhaat bikinit päällä, ei kannata mennä,  savi voi sotkea..eikä se lähde pesussa. .Aikooko joku tosissaan mennä? (laskee nousseet kädet ja toteaa pettyneenä) Ai, noin moni...

Mies meni, minä en. Pelkäsin uimapukuni puolesta, mikä osoittautui ihan turhaksi. Kaikki uimarit nousivat takaisin laivaan puhtoisina kuin mitkäkin, eikä lähteessä kuulemma ollut edes haissut mitenkään pahalta (mistä opas oli myös ehtinyt jossain sivulauseessa vihjaista). 

Söimme joka päivä paljon ja hyvin ja koska meitä turisteja ei tosiaan ollut riesaksi asti, saimme aina mieluisan pöydän (paras oli tietysti sellainen mistä pääsi ruokkimaan jotain eläintä ja oikeastaan kaikki pöydät osoittautuivatkin sellaisiksi). "Kyllä, sijoittakaa vain kernaasti meidät, Sir ja Madam, joiksi meitä näköjään haluatte kutsua, meren ääreen, niin pääsette kohta näkemään miten viskelemme kolmasosan annoksestamme yli terassin kaiteen vain nähdäksemme, miten kalat syövät." Tai sitten syötimme kissaa tai koiraa tai lintuja tai muurahaisia (jääteehen kastetulla leivällä vuoristopatikoinnillamme).

Miehen "pasta marinara"

Kissa

Kissan "Pasta marinara"

Mies pakotti minut kipuamaan vuorelle, mikä oli kaiken sen syömisen ja altaallamakoilun jälkeen hyvä. 

Ikävä kyllä olin valinnut vääränlaiset jalkineet (varvastossut) ja sain päkiääni jomottavan rakon, mikä oli huono. Onneksi olen neuvokas ja peloton itseparantaja, mikä on hyvä. Päätin puhkaista rakon lomaani pilaamasta, mutta minulla ei ollut neulaa, mikä oli huono. Sitten muistin, että minullahan on muassani pienet, terävät sakset, mikä oli hyvä. Mutta pelkäsin saksien olevan hieman turhan järeä ja mahdollisesti likainen ase rakon puhkaisuun. Jalkani saattaisi tulehtua, mikä olisi huono. Mutta sitten muistin miehen ostaman pikkupullon Metaxaa, jolla voisin desinfioida sekä jalkani että sakset, mikä olisi hyvä! Toisaalta mies tuskin antaisi minun tuhlata pullon sisältöä jalkani ja saksien pesuun, mikä olisi huono. Onneksi älysin olla kysymättä lupaa, mikä oli hyvä: rakko parani ennätysnopeasti!

Umberto Tozzi: Ti Amo: https://www.youtube.com/watch?v=yo_Ph9GQjWw