Bää, bää, pääsiäistä!

Tukholman kaupungintalon sisäpiha

Kirjoittelen tässä kotosalla, pyöreän pöydän ääressä, värikkäin höyhenin, keltaisin tipuin ja pastellinvärisin munin koristettujen oksien katveessa. Maha täynnä pääsiäisruokaa. Lelukauppapomo antoi meille muhkean ja sikakalliin palvatun karitsanpaistin ja minttuhyytelöä ja itse investoimme hyviin salaattiaineksiin, mämmiin ja kermaan. Mies nukkuu tuossa jaloissa (patterin vieressä, "sohva"patjallamme, flamingokuvioisen paksun täkin alla). Ulkoa kuuluu lokkien kirkunaa ja muiden lintujen viserrystä. Jokohan uskaltaa julistaa, että talvesta on selvitty? Päivitän viimeaikojen kuulumiset ja kuvat kertokoot omaa tarinaansa siinä ohessa.

Missä vimparassa on Luonnontiedelukio?!

Olen tehnyt uuden aluevaltauksen vapaaehtoistyössä, kun Luonnontietiedelukiosta otettiin yhteyttä Terhoon ja kysyttiin, voisiko joku vapaaehtoinen tulla kertomaan kokemuksistaan saattohoitajana. Ykkösen ratikka vei perille. Kävelin ennen lehterille astumista pitkin Käpylää.

Onhan se omanlaisensa idylli, varmaan parikymmentä vuotta sitten olisin hinkunut sinne asumaankin (paitsi että silloin asuin Turussa ja hinguin Raunistulaan tai Portsaan tai muuhun vastaavaan, toteutumatta jäi sekin ja hyvä niin), mutta enää se ei vetoa minuun ollenkaan. Makuni on kai muuttunut, tai sitten itsetuntemukseni parantunut sen verran että ymmärrän yhteisöllisen asumisen potentiaalisen helvetillisyyden kaltaiselleni luonteelle.  Ja yhteisöllisiä Käpylässä taatusti ollaan. Ulkoisia puitteita sopii toki silti arvostaa ja ihailla.

Talviverhot

Mökki sen sijaan vetoaa aina! Vuoden ensimmäiset mökkiyöt ovat takana. Öinen tähtitaivas ja kuutamo, joita sai ihailla pissareissuillaan, olivat reissun kohokohtia. Äitikin oli innoissaan päästyään pitkän tauon jälkeen mökille. Voimiensa tunnossa hän suunnitteli tulevaa kesää ja veneretkeä, jolla he kävisivät isän kanssa katsomassa paikat joissa nuorena oli tullut telttaretkeiltyä.

- Huonolla ilmalla ei  kyllä kannata järvelle lähteä...

- No, ei tietenkään.

- Mutta hyvällä ilmalla! Eikä mikään estä vetämästä veneen perässä  esimerkiksi uistinta...

- ?

Täydellistä!

Miehestä on edelleen ihanaa syöttää Tokoinrannan sorsia työmatkallaan ja joskus kävelemme yhtä matkaa ja ostamme Rautatieaseman Alepasta paketillisen paahtoleipää, jonka mies sitten annostelee sorsille. Ihmettelemme edelleen mitä sille valkoiselle sorsalle on tapahtunut.

Surukseni New Yorkin täydelliset naiset loppui. Täytyy odottaa uutta tuotantokautta. Mistä nyt sisältöä elämään?! En piittaa muiden kaupunkien täydellisistä naisista pätkän vertaa. Suosikkejani olivat Bethenny "I'm sweating like a whore in church" Frankel, Carole Radziwill ja uusi tulokas Dorinda Medley. Ramona ja Sonja ovat hulluja, "Kreivitär" LuAnn vastenmielinen hurskastelija, Heather rasittava sekaantuja ja Kristen tylsimys.  Carole sanoi Bethennylle, että tällä on vain kaksi vaihdetta; joko hän on kiveäkin kovempi tai sitten hän itkee. "Osaan minä olla katatoninenkin", Bethenny puolustautui. Mainittakoon, että Hillary Clintonkin on sarjan fani.

Åhlens mainostaa

Oikeassa elämässäkin on käänteitä. Tukholman ystävätär ei enää ole Tukholmanystävätär, sillä hän pakkasi kimpsunsa ja muutti  ennen vuodenvaihdetta Skäringön-nimiselle saarelle Göteborgin lähelle voidakseen nauttia saaristoelämästä ja olla lähellä netistä löytämäänsä uutta miesystäväänsä, mutta mies ei ole vaivautunut saarelle kuin yhden ainokaisen kerran ja nyt pääsiäisen alla hän oli purkanut suhteen tekstiviestillä. Tukholmanystävätär ei tiedä mihin hän syksyllä asettuisi. Kesäksi hän tulee Suomeen, mutta sen jälkeen tulevaisuus on auki. Göteborgissa odottaa vain uusi harrastus, aikuisbaletti. Sitä voi harrastaa muuallakin.

- Mitä helvettiä mää teen?

- Takaisin Tukholmaan...?

- Mitä mää sielläkään tekisin? Ei mitään sosiaalista elämää, ei kotia, ei mitään. Mun elämä oli  nyt tässä. Saat kirjoittaa sen blogiisi.

- En kai mä nyt toisen sydänsuruilla rupea mässäilemään?

- Pistät sinne vaan! Voi perkele...

Hytin ikkunasta voi palvoa täysikuuta

Kutsun kuitenkin Tukholmanystävätärtä edelleen Tukholmanystävättäreksi, kun olen jo tottunut nimeen ja käyn edelleen Tukholmassa mielelläni, vaikkei hän siellä enää olekaan. Nytkin kävin. Sain ihanan keväisen päivän. Kungsholmenilla norkoilin taas televisiosarjoista tutun Polishusetin liepeillä.

Nytorgetin leikkikentällä on keinonurmi!

Polishuset

Vaatimukseni ovat kasvaneet. Haluaisin nähdä miten rosvoa viedään tai tuodaan, mutta ikinä ei tärppää! Joudun elämään kirjallisuuden ja television antimilla. Muistan kuinka Mia Törnqvist kertoi omaelämäkerrallisessa "Så dumt"-kirjassaan, miten häntä vietiin säilöön poliisilaitokselle ja miten hän huumepöllyissään, likaisena ja haisevana yritti vielä viimeisillä voimillaan flirttailla hyvännäköisen miespoliisin kanssa ja miten hän muistaa edelleen, miten poliisin kasvot värähtivät inhosta. Tyytyväisenä panin kuitenkin merkille pienen pölyisen ikkunan takana nököttävän joulukynttelikön. Juuri tuollaisia poliisit ovat! Eivät ehdi kiinnittää huomiota pikkuasioihin, kun joutuvat ratkomaan yötä päivää rikoksia pahan kahvin ja roskaruuan voimalla.

Matkalukemiseksi olin valinnut Virve Sammalkorven "Metsän keskellä maja"-kirjan, mikä oli virhe, sillä sellaisen(kaan), joka ylpeilee sillä että uskaltaa yöpyä mökillä itsekseen ei ehkä kannattaisi lukea kirjaa, jossa huussireissulta palatessa kylkeen liimautuu murhamies. Pakko se silti oli lukea, sillä Sammalkorpi osaa totisesti koukuttaa lukijansa. Välillä jännityksen kasvaessa sietämättömäksi luin hermojani rauhoittaakseni Viking Linen asiakaslehteä. Essi Avellanin "viinikoulusta" opin, että vaikka vaaleanpunaista samppanjaa pidetään tyttömäisenä juomana, se on itse asiassa samppanjoista maskuliinisin! Ja sen juuret juontavat aina 1700-luvulle saakka!

Janne Lucas: Växeln hallå: https://www.youtube.com/watch?v=JuaRCW18Cvw

Hiiliä ja ihmisiä

Stockalla on Pariisiteema

Minulla on uusi kannettava! Sanomattakin on selvää, että tämä on jo ajanut minut jatkuvine ajuripäivitysehdotuksineen, eri tilien salasanavaatimuksineen ja muine hömpötyksineen hulluuden partaalle. Mutta kaunis tämä on. Valkoinen, kevyt ja lituska. Minulla on myös paketti vauvan kosteuspyyheitä näppäimistön puhtaudesta huolehtimista varten ja mieheltä uudelle koneelle  on yksiselitteisesti pääsy kielletty.

Muita kuulumisia. Olemme katsoneet miehen kanssa paljon ruotsalaisia rikossarjoja Viaplaylta. Fjällbackan murhat (hienot maisemat), Maria Wernin (haluan välittömästi Gotlantiin!) ja nyt menossa ovat Irene Hussit. Vasempaan kämmeneeni on nimettömän alle ilmestynyt känsä kuntosalilla reuhtomisen kunniaksi. Oikea kämmen on sileä. Ilmeisesti revin rautaa jotenkin toispuoleisesti? Tämä viikonloppu oli vapaa ja lauantaina sain nauttia ihanan Hannu Väisäsen haastattelusta Akateemisessa. Niin herkkä ja henkevä. Kertoi uusimmasta romaanistaan "Elohopea" ja siitä miten marraskuun terrori-iskut Pariisissa vaikuttivat häneen ja muihin. "Ei saa pelätä", hän sanoi. "Juuri tällaisena aikana pitää ihmisten istua terasseilla juomassa kiellettyä viiniä, kirjoittaa kirjoja, maalata tauluja".  Hänen näyttelynsä on parhaillaan nähtävillä Lönnrotinkadulla.  Kävelimme  aurinkoisen päivän kunniaksi Hakaniemeen viehättävään pizzeria da Vinciin. Kaisaniemen puistossa näimme, miten isosta autosta talutettiin ulos neljä hevosta mellakkavarusteisiin sonnustautuneiden poliisien ratsastettaviksi.

Senaatintorilla oli se mielenosoitus, kai ne sitä varten olivat. Pizzan ja jälkiruokalimoncellon virkistämänä mies ehdotti, että kävelisimme kotiin Kruunupyyn  kautta, ja tokihan me olemme harjaantuneita ja jaksavaisia kävelijöitä, mutta minusta se olisi kuitenkin ollut liikaa ja ehdotin kelpaisiko hänelle maltillisempi lenkki Kruununhaan kautta, ja onneksi kelpasi.

Terveisiä Kruunupyystä...eikun...

Perjantain mies halusi välttämättä aloittaa hienostoaamiaisella, ja koska hän aika harvoin intoilee mistään tuollaisesta, lähdin oitis mukaan leikkiin ja menin Stockan herkkuun torstaina töiden jälkeen ja hamstrasin ketteräliikkeiseen työntökärryyn kiinnitettyyn  ostoskoriini hedelmiä, vuohenjuustoa, Bonne Maman-aprikoosimarmeladia, leikkeleitä, sienisalaattia, vaaleanpunaista mehua ja sen sellaista ja katoin pöydän valmiiksi jo illalla. Hienostoaamiaisen jälkeen mies lähti töihin muutamaksi tunniksi ja minä katsoin Katsomosta putkeen viikon neljä jaksoa New Yorkin täydellisiä naisia. Illalla näimme ystäviä ja kävimme oluella Ölhuset Stockholmissa ja syömässä kiinalaisessa. Sain kaksi kappaletta Aku Ankan "Kultakylpy"-taskukirjaa siitä hyvästä, että olin keksinyt suomenkielisen  nimen yhdessä tarinassa esiintyvälle mielikuvitusilmansuunnalle. Miehet muistelivat Sig-yhtyeen Matti Inkistä.

Edellinen viikonloppu olikin vähän toisenlainen. Olimme viikon mittaan katselleet pikku kodissamme ympärillemme vähän tyytymättöminä, sillä paikat olivat päässeet ikävän rähjäiseen kuntoon. Nurkissa oli pölyä, mattoon juuttuneena ihmeellisiä roskia, pinnat pölyisiä ja täynnä kahvikuppien jättämiä renkuloita . Puoliksi luettuja sanomalehtiä levällään siellä täällä. Epämääräistä elektroniikkaa latureineen pitkin poikin. Pitäisi siivota, totesimme vuoronperään innottomasti, mutta emme saaneet ryhdytyksi toimeen, kun aina oli jotain mielenkiintoisempaa tarjolla (Vanderpump rules, shakkiturnaus, ruotsalaista jännitystä, mitä milloinkin), mutta torstaina minulla oli vapaapäivä, olin liikkeellä ja liekeissä  jo varhaisesta aamusta: pääsykoevalmennusta Kalliossa, kuntosalitreeni Hakaniemessä, sitten kotiin ja SIIVOAMAAN ja kun mies illalla tuli kotiin, olin tosiaan ehtinyt vaihtaa pussilakanat, pestä lattiat ja eteisen ja kylpyhuoneen matot, imuroida, pyyhkiä pölyt, puhdistaa kynttilänjalat monen kuukauden steariinikertymistä, irrottaa verhotangosta joulupallot ja pakata eteisen valoporon laatikkoonsa komeron ylähyllylle, teroittaa meikkikynät, katsoa sen viikon jaksot New Yorkin täydellisiä naisia Katsomosta ja istuin omahyväisenä kynttilöiden ja kukkien keskellä kalastellen kehuja aikaansaannoksistani. Ja mieshän kehui. Hän soitti ystävilleenkin ilmoittaakseen, että meillä oikein kiiltää! Että Hanna on pessyt lattiat, sienellä! Rupattelimme pitkään siitä, miten ihanaa on kun on puhdasta ja siistiä, mutta ei sentään niin ihanaa, että yhtä mittaa jaksaisi puleerata paikkoja. Esimerkiksi ennalta sovittu viikoittainen siivouspäivä olisi kauhistus."Mä tykkään meissä siitä, että me osataan myös antaa olla", mies sanoi.

Seuraavana päivänä tein siististä kodistamme kohottuneena suurieleisesti stroganoffia, ensimmäistä kertaa eläissäni,  ja tunsin itseni kaikin tavoin kunnolliseksi ja kaikkivoipaiseksi. Stroganoffia tuli paljon, joten sitä syötäisiin myös lauantaina, kun tulisin töistä. Miehen oli määrä lämmittää se valmiiksi ja kyllähän se kieltämättä lämmintä oli. Stroganoffiksi sitä mustunutta hiililaattaa ei kyllä olisi tunnistanut, jollei olisi tiennyt uunivuoan sisällön historiaa. Marssin vuoan kanssa vessaan vain nähdäkseni että vastapesty matto lojui suihkukopissa tahraisena ja ruskeita roiskeita valui pitkin pesukoneen kylkeä ja imeytyneenä lattialaattojen saumoihin. Sain välittömän hermoromahduksen. Mies istui ihmeissään löhötuolissa katsomassa ampumahiihtoa. Hän oli toiminut vain "ohjeiden mukaan" ja vessajuttu oli ollut puhdas vahinko. Hän oli laskenut kahvikuppinsa pesukoneen päälle, kun se oli alkanut "yllättäen" linkoamaan ja lingonnut kupin kaaressa lattialle. Hän oli hyvin tyytyväinen siihen, että kuppi oli säilynyt ehjänä. Minä heittäydyin teatraaliseksi (ja lattialle hinkaamaan tahroja meikinpoistoliinoillani) ja ulvoin, että vihaan elämääni, johon mies sanoi, että kyllähän se kovaa onkin, verrattuna esimerkiksi pakolaisleireillä asuvien elämään, johon minä raivosin, että nyt on väärä hetki heittäytyä objektiiviseksi  ja sähisimme siinä hetken toisillemme, mutta sitten mies lähti ulos ja kun hän kymmenen minuutin kuluttua tuli takaisin Barbarossan pizzalaatikoiden kanssa, kaikki oli taas ihan niin kuin ennenkin.

Olen tosiaan lukenut niitä englantilaisen filologian pääsykoekirjoja  ja kokenut järisyttäviä deja vu-tuntemuksia. Oloni on ristiriitainen, kun en tiedä missä menee ero onko lannistava vai avulias, jos sanoo vaikkapa, että nämä Saussuren ja Nidan teoriat tulevat sitten täyttämään tajuntasi mukavasti muutamaksi vuodeksi, mutta ei huolta, sen jälkeen et tule enää ikinä kuulemaan etkä tarvitsemaan kummankaan nimeä tai ajatuksia, ha ha! Kamalaa olla näin kyynistynyt, mutta mitä sitä voi muutakaan olla, kun on elänyt pitkään ja joutunut näkemään niin monenlaista. Prinsessa Dianan kuoleman, Britney Spearsin mielenterveys- ja päihdeongelmat  ja paljon, paljon muutakin.

Britney Spears: Sometimes: https://youtu.be/t0bPrt69rag