Kirsikankukkia ja kirjavalintoja

 Pikkusisko soittaa:
- Moi! Ootko sä lukenut sen Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville?
- Olen, se oli meillä joskus kirjapii...
- Nyt siitä on tehty elokuva!!
- Joo, mä katsoin trailerin. Se on varmaan hyvä, mutta mä otin Viaplaylta Solsidanin vuokralle ja katsoin sen. Kaksi kertaa...
- Solsidan on NIIN ihana!
- Se on hauskaa, kun Ove kehuu Mickanin drinkkijuhlia Torekovissa, että "ne saavat Kissankulman näyttämään Sudanilta". Ootko sä nähnyt sen perunankuorielokuvan?
- En vielä, mutta mä aloitin uudestaan sitä kirjaa. Siinä on yksi ihana lause. "Meistä jokaisella on syntyessään jokin lahja, ja sinun lahjasi on kirjata muistiin pieniä hassuja sattumuksia, niin se vain on." Mistä tuli mieleeni, mikset sä oo päivittänyt sun blogia?
- Mulla on kestoranneke Altaalle.
- Ai jaa, no sitten...

Minulla ON kestoranneke Altaalle ja sen myötä donald trumpmainen päivetys ja onnellinen olo. Uskomatonta, että tänne asti päästiin! Että pitkä talvi antoi periksi ja vaihtui viimein lämmöksi ja vehreydeksi.

Että todellakin päästiin kalseasta värityksestä syviin ja intensiivisiin sävyihin ja tuoksuihin. 

Pyöräilimme Viikkiin katsomaan lehmiä päivää sen jälkeen kun ne oli laskettu laitumelle. Olivat kyllä onnellisen oloisia. Itse vapauttamista katsoin puhelimen avulla Iltasanomien live-tv:stä, koska olin silloin töissä. Näytin tapahtumaa asiakkaillekin. (En minä suinkaan kaikessa ole teknologiavastainen, esimerkiksi WWF:n Norppa-livekamera on tosi  hyvä, samoin "Skyline webcams"- josta voi seurata, mitä tapahtuu juuri nyt vaikkapa Roomassa tai Venetsiassa). Viime lauantaina katsoin toisella silmällä puhelimestani, miten Prinssi Harry ja Meghan Markle saivat toisensa samalla kun käärin paketteihin leijoja, hyrriä, puuautoja, pehmomustekaloja ja sen sellaista. Camillan hattu oli kuin mikäkin elävä otus joka liikkuu ja hengittää! Minulla ei ollut ääntä enkä muutenkaan onnistunut näkemään kuin välähdyksen sieltä, toisen täältä, mutta kuulin että amerikkalaispappi oli kauniisti sanottuna jakanut mielipiteet. Monen mielestä hän oli kuulemma hurmoshenkinen hullu. Miehen siskon mielestä hän oli mahtava. Mene ja tiedä.

Kävin mökillä ja istutin ruusuja ja gladioluksia ja dahlioita ja kylvin kesäkukkia. Isä seurasi vierestä, kun asettelin esikasvatettuja gladioluksia mökin lämpimälle edustalle. 

- Kasvaako nuo pitkiksikin?

- Jotain 80 senttisiksi, varmaan.

- Mutta mitä jos mäyrä, eli metsäsika haluaa mennä mökin alle? Eihän se tuollaisen ryteikön läpi pääse!

- Eiköhän mäyrä, eli metsäsika, keksi konstit.

Kastauduin järvessä. Vesi oli ennätyskorkealla ja 13-asteista.

Jätin äidille äitienpäivälahjan, sekä syntymäpäivälahjan paketoituina, ja annoin nimipäivälahjan, joka oli suklaarasia (eri alkoholisorteilla täytettyjä pikku suklaapulloja kellotaulun muotoon aseteltuina).
- Katso, tästä näin alat ottaa ja aina tasatunnein avaat seuraavan.
- Pitääkö mun nousta jo kuudelta juomaan?!
- Ei ei, sä voit aloittaa ihan mistä numerosta tahansa.

Luin mökillä Michael Cunninghamin Illan tullen- romaanin, joka oli todella hyvä. Laadukas kaikin puolin. Sellaista tekstiä ihmisen tulisi lukea useammin kehittääkseen kielen- ja muutakin tajuaan. Minun piti säästää se Kreikkaan mutta en malttanut. Matkalukemisen valinta on todella tarkkaa puuhaa! Silloin Santorinilla minulla oli se Lionel Shriverin Kauas pois, ja sen hyvyys heijastui koko lomaan. Siitä innostuneena hankin saman kirjoittajan järkälemäisen "Syntymäpäivän jälkeen", mutta nyt minua pelottaa ottaa sitä mukaan tai ylipäätään aloittaa sitä, koska pelkään, etten pidä siitä yhtä paljoa ja petyn. Otan varmaan Mari Jungstedtin Gotlantiin sijoittuvia pokkareita ja sitten jotain muuta, mutta mitä?! Olen jo aivan hermona! Viime vuonna nautin Virpi Hämeen-Anttilan Helsinkiin sijoittuvasta dekkarista, mutta se oli sattumaa, sillä kirja löytyi hotellin kirjahyllystä, joten en voi ottaa sen valinnasta ansiota itselleni. Aika alkaa käydä vähiin, sillä lähtö on jo lauantaina. Ainakin neljä kirjaa pitää olla siltä varalta, että yksi osoittautuu huonoksi ja pitää jättää kesken. Eräs ehdokas on Tuomas Vimman Vasen ranta. Mieskin on nyt innostunut hänen tuotannostaan.

Yhtenä aamuna viime viikolla pyöräilimme Roihuvuoren kirsikkapuistoon. Oli kyllä kaunista. Ruoho oli vielä kasteessa ja kangastossuni kastuivat pahan kerran. Joku kuvasi ylioppilasneitoa puiden lomassa.

Mäyräkoira tuli tekemään tuttavuutta kanssamme. Loikoilimme nurmella jonkin aikaa ja poljimme sitten suoraan Altaalle. Kun tuli nälkä, kokosimme kamppeemme ja ostimme Kauppatorin nakkikojusta hirvenlihapiirakat, jotka menimme syömään Espan puistoon. Tuntui ihan lomalta, vaikka menin vielä iltapäiväksi töihin bikinien jättämät rajat räikeinä loistaen. Helle sen lomafiiliksen tekee. Varvastossut ja heiluvat helmat. 

Ava on iloksemme alkanut näyttää joka sunnuntai-ilta ruotsalaisia rikoselokuvia ja Ylellä on alkanut uusi hauska sarja "Bonusperhe". Sekin on ruotsalainen. Pakko myöntää, siellä osataan tehdä mahtavaa viihdettä. Ja pelata jääkiekkoa.

Blondie: Long Time https://www.youtube.com/watch?v=gaL-G9zVxzk