Olen ollut todella onnekas vapaapäivien ja lomien suhteen tänä kesänä. Jos kesä on ollut kylmä ja sateinen, minä en sitä enää muista. Muistan vain Hietsun rannalla viettämäni maanantaipäivät (tänään ja viime viikolla) ja sen, että mursin henkisen kahleeni, joka on estänyt minua uimasta siellä ja nyt olen tehnyt sen jo kahdesti. Aion mennä huomennakin. Heti aamusta! Viime viikolla miehen sisko ja hänen miehensä tulivat tervehtimään minua rannalle ja toivat mukanaan ison lasipurkillisen risottoriisiä. Sanoin, että olin jo hankkinut risottoriisiä Stockmannilta, mutta he sanoivat ettei se voi olla mitenkään niin hyvää kuin tämä purkissa oleva maailman paras risottoriisi, jonka he ovat tuoneet Espanjasta ja jonka he nyt lahjoittivat minulle, sillä Valhallankadun asuntoon tulee vuokralaisia vuoden loppuun asti. Totta kai tein taas kantarellirisottoa. Miehen sisko kertoi, että hän oli uinut viimeksi Eiranrannassa. Mennyt veteen sieltä pitkän kivilaiturin päästä. Siihen oli tullut sellainen keski-ikäinen, virkamiehen oloinen mies, mutta toisin kuin miehen sisko oletti, hän ei tullutkaan portaita pitkin uimaan, vaan alkoi ottaa itsestään antaumuksella selfieitä. Miehen sisko oli miehensä kanssa käynyt tietysti tutustumassa Sedun uuteen rantaparatiisiin ja he esittelivät kuvia, joissa poseerasivat muovipalmujen keskellä.
Rannalla on paljon niitä hanhia. Välillä ne lentävät matalalta auringonpalvojan yli haukkuen kuin koirat, mistä tulikin mieleen yksi tämän viikon huippuhetkistä. Näin lelukaupan ikkunasta pienen mustan möykyn. Ensin luulin sitä marsuksi narun päässä, mutta kun se alkoi haapparoida pikku tassuillaan eteenpäin, tajusin että nyt on edessä jotain poikkeuksellisen ihanaa ja huusin pomolle takahuoneeseen "Anna!" vakuuttavimmalla katastrofiäänelläni, jonka tuloksena hän juoksi salamana paikalle ja saimme ihastella pentua ja haastatella ylpeää isäntää. Pari päivää myöhemmin näin isännän kyykkysillään erään liikkeen oven edessä Fredalla. Hän muisti minut ja heilutti iloisesti ja minä huiskutin takaisin ja huusin jo kaukaa " Onko HÄN siellä?!". Mies huusi, että on, on! Ja kun pääsin kohdalle, pentu oli kyllä siinä oven suussa, mutta lisäksi sen takana seisoi Jukka Rintala, joka ikävä kyllä taisi luulla minun tarkoittaneen häntä.
Minulla on tosiaan ollut tässä aika paljon vapaa-aikaa, josta tietysti aikamoisen siivun on kahmaissut Kardashianin perhe, jonka edesottamuksia olen seurannut You Tubesta kun Suomen tv:n tahti oli liian hidas tarpeisiini. Ystävien ja lähipiirin pilkka ja päivittely ("miten sinä, kouluja käynyt ihminen, voit pitää tuollaisesta?!") ei ole tuntunut missään, mutta tajusin tilanteen ajautuneen liian pitkälle kun aloin mielessäni käyttää sellaisia sanoja kuin "convo" keskustelusta, "vaca" lomasta ja "ridic" naurettavasta. Biitsi- ja youtube-elämän lisäksi olemme tarrautuneet loppukesän epätoivoisella ahnaudella terassi- ja baarielämään. Meillä ei ole mitään vakipaikkaa ja olemme miettineet olisiko mukavaa että olisi. Miehen siskolla ja miehellään on Janoinen lohi, mutta se on heidän. Kokeilimme Runeberginkadun "Vastarannan kiiskiä", mutta siellä oli pelottavan paljon valikoimaa ja minua ujostutti tehdä tilausta. Lisäksi tein munauksen, jota en voi antaa itselleni anteeksi. Kävimme siellä perjantaina alkuillasta. Minä tulin töistä ja mies kaupasta. Tongin niin kiihkeästi kauppakassin sisältöä, etten lainkaan huomannut viereisessä pöydässä istunutta Sampo Terhoa! Mies ihmetteli miten voi olla mahdollista etten huomannut ja että enkö muka huomannut sitä naistakaan joka vilautteli hänelle keskisormea? No en! Piru vieköön!
Ystäväpariskunnan miehen kanssa kävimme vielä hiljattain testaamassa Töölöntorin laidalla olevaa Tin Tin Tangoa, koska kirjapiirin rouvat olivat ihmetelleet emmekö tosiaan ole koskaan käyneet siellä. Siellä näkyi olevan paljon varttuneempaa väkeä, ilmiselvästi vakiasiakkaita. Takahuoneen pesukonetta käytti joku urheilullinen nuori mies ja luki samalla sanomalehteä. Voisin kuvitella, että kävisimme siellä joskus viikonloppuna aamiaisella. Vitriinissä oli näytillä monenlaista hyvää ja jos halusi olutta tai viiniä, voi vain sanoa sen ilman sen suurempia viisasteluja. Mutta nyt loppuvat baarijuoksut ja korvautuvat Porin juoksukoululla, jonka ohjelmaa alamme miehen kanssa noudattaa tänään! Ihan heti kun tämä blogiteksti on valmis.
Muutakin mukavaa on tiedossa. Eilen, sunnuntaina, heräsin virkeänä ja aloin vähän näpytellä koneella. Mies nukkui vielä. Menin hänen viereensä ja kysyin voisiko hän saada syntymäpäiväni, joka osuu perjantaille ja sitä seuraavan maanantain vapaaksi. "...TÄH?!...mmmmmmm....", hän vastasi. "Hieno homma!", huudahdin, kiiruhdin koneeni ääreen ja naputtelin vähän lisää ja nyt me lähdemme viettämään joulukuista syntymäpäivääni Roomaan! Viimeksi olin siellä kymmenkunta vuotta sitten. Olin silloin hyvin onneton, työnsin käteni Bocca della Veritaan ja sain silmätulehduksen. Haluan antaa Roomalle ja itselleni uuden mahdollisuuden!
PS. Kun olin matkalla Kaisaniemen puistoon ottamaan voimauttavia valokuvia kirjapiirimme Susannasta, vastaan käveli ystäväpariskunnan mies ja kysyin huvittaisiko heitäkin lähteä Roomaan juhlimaan synttäreitäni ja että jos niin tänään on hyvä aika varata lennot, koska Norwegianin hintarysähdystarjous on voimassa viimeistä päivää (ennen seuraavaa, todennäköisesti ensi viikolla alkavaa kampanjaa) ja äsken heiltä tuli vahvistus, että lennot on buukattu ja huone varattu samasta hotellista kuin meilläkin. A Roma, andiamo, andiamo, andiamo....!
PS. Kun olin matkalla Kaisaniemen puistoon ottamaan voimauttavia valokuvia kirjapiirimme Susannasta, vastaan käveli ystäväpariskunnan mies ja kysyin huvittaisiko heitäkin lähteä Roomaan juhlimaan synttäreitäni ja että jos niin tänään on hyvä aika varata lennot, koska Norwegianin hintarysähdystarjous on voimassa viimeistä päivää (ennen seuraavaa, todennäköisesti ensi viikolla alkavaa kampanjaa) ja äsken heiltä tuli vahvistus, että lennot on buukattu ja huone varattu samasta hotellista kuin meilläkin. A Roma, andiamo, andiamo, andiamo....!
