Lenitoja rahvaan puutarhassa

 Syksyn ylivoimaisesti parhaita asioita on kukkasipuleiden valinta, hankinta ja istutus. Tutkin netissä sipulitarjontaa, vertailen hintoja ja lajikkeita, tilaan sipuleita yli varojeni ja lisäksi käyn joka päivä tarkistamassa joko sipuleita on tullut keskustan tavarataloihin. Jos ja kun asiat ovat huonosti, mikään ei ole niin lohdullista kuin kovertaa kämmenensä kukkasipulin ympärille. Se sykkii ja väreilee elämää ja sulkee sisäänsä salaisuuden, joka on valmis avautumaan ihailtavaksi suunnilleen samassa ajassa kuin ihmisalkiolta kestää kehittyä valmiiksi vauvaihmiseksi. Siitä saa valtavasti energiaa ja sitten vielä palkkioksi ihanan väriloiston joka hyväilee ja ravitsee sielua pitkän talven jälkeen. Minä liikutun aina mökkipuutarhani kauneudesta,  kaikki ne vahvat ja kirkkaat värit nurmikon ja puiden heleää alkukesän vihreyttä vasten. Silloin tajuaa olevansa elossa ja senkin, ettei se pitkän talven jälkeen ole mikään itsestäänselvyys.

Mutta tiedän erään, jota puutarhani ei ilahduttaisi tipan tippaa. Se on ystävättären entinen rivitalonaapuri, joka päästeli suustaan muun muassa sellaista, että jaa-a, kyllä hänkin mielellään ottaisi avioeron, mutta sääli rikkoa tämmöistä kulttuurikotia ja lisäksi hän opasti oma-aloitteisesti naapureita sisustusratkaisuissa, lastenkasvatuksessa ja puutarhanhoidossa. Jälkimmäisessä siten, että hän kielsi naapureita istuttamasta mitään keltaisia kukkia pihoilleen, sillä ne ovat niin "rahvaanomaisia". Taloyhtiön arvo olisi romahtanut!  Ei ihme, ettei ystävätär jaksa olla kiinnostunut puutarhanhoidosta eikä naapureista vaikka asuu nykyään omakotitalossa. Ei ihme! Ja vaikka kuinka tajuaa, että se nainenhan oli ihan hirveä eikä sen puheita pidä ottaa todesta, niin  joka vuosi keltaiset kukat jäävät minulta hankkimatta. Narsissinikin ovat valkoista lajia. Onneksi äiti ei ole kuullut sitä typerää juttua ja hän rakastaa estoitta narsisseja ja samettiruusuja ja kutsuu molempia ”kiitollisiksi” lajikkeiksi ja niin meidän mökkipihamme keväisin hehkuu kaikissa kirjon väreissä ja hyvä niin, sillä muutenhan se ystävättären hirveä ex-naapuri  olisi voittaja!

 Vähän sama juttu vaivaa minua lenkkeilyn suhteen. Lenita Airisto on sanonut jossain lehtijutussa, ettei tuulipuku ole mikään kaupunkiasu ja nyt pelkään joka kerta ovesta kadulle astuessani,  että Lenita Airisto tulee vastaan ja komentaa ettei täällä keskustassa sovi tuolla lailla tuulipuvussa suhistella. Lenita itse on poikkeuksetta tiptop päälaesta varpaankynsiin asti. Yritän aina luikkia lujaa sivummalle, mutta me asumme keskustassa, joten joudun varomaan Lenitaa monen korttelin ajan. Kerran liippasi läheltä!  Olin jo avain kourassa miltei kotiovella kun pelästyin, että nyt käry kävi, mutta se olikin Kaarina Kivilahti, joka on myös aina täydellisen huoliteltu, mutta jonka täytyy olla suurpiirteisempi, sillä hän on maininnut jossain lehtijutussa syöneensä pääsiäisenpyhinä monta kymmentä suklaamunaa.

Bruce Springsteen: Secret Garden
http://www.youtube.com/watch?v=WiLosOQP400&feature=related