Aikuisten kesken

On ihanaa istua aikuisena aikuisten seurassa , kun tunnelma on rento, kaikki tuttuja toisilleen jo vuosien takaa eikä mitään näyttämisen tai pönöttämisen tarvetta ole, ja keskustelu soljuu luontevasti aiheesta toiseen ja jokainen sanoo mielipiteensä ujostelematta ja jos ei ole mielipidettä, sekään ei haittaa vaan voi vain rauhassa selailla kuvalehtiä ja olla silti mukana porukassa. Tunnelma on aivan erilainen kuin seurueessa, jossa on sikin sokin aikuisia ja pikkulapsia, sillä silloin keskustelu ei todellakaan solju, vaan keskeytyy säännöllisesti kysymykseen ”haiseeko täällä kakka?” ja siihen, että jokainen pieni vaippapylly nostetaan vuorotellen seurueen nuuhkittavaksi syyllisen kiinnisaamiseksi. 

Aikuisten keskustelu (silloin kun se on parhaimmillaan, siis soljuvaa ja vailla itsetehostusta) voi luontevasti mennä vaikka niin, että ensin puhutaan maahanmuuttopolitiikasta, sitten siitä ketä kukin aikoo äänestää presidentinvaaleissa ja sitten joku kysyy, että mikä on  teidän mielestänne paras puu. Ja joku sanoo, että vaahtera, koska se on syksyisin niin ihana ja joku sanoo että koivu, mutta jonkun muun mielestä se on tosi tylsä ja joku kannattaa kuusta ja sitä taas ei  joku toinen voi mitenkään käsittää, sillä kuusi on hänestä synkkä ja luotaantyöntävä puu aina muulloin paitsi jouluna ja tästä voi syntyä vaikka kuinka pitkä vääntö. (Oma vastaukseni on omenapuu; se on jotenkin koruttoman näköinen, näyttää jo nuorena vanhalta, kunnes se yhtäkkiä puhkeaa kukkaan jolloin se on kauniimpi kuin mikään muu puu ja sitten siihen tulee vielä hyviä, monipuolisia, tuoksuvia ja kauniita  hedelmiä ja talvella jänikset tykkäävät siitä kuoresta.) Mutta vaikka keskustelu polveilisi mihin suuntaan tahansa ja mukaan otettaisiin politiikan ja juorujen lisäksi musiikki ja urheilu,  se johtaa aina jossain vaiheessa  kuin ihmeen kaupalla  yhteen ja samaan aiheeseen: siihen ovatko vaahtokarkit hyviä vai eivät.  

Uskomatonta, että vaahtokarkit nostattavat pintaan niin suuria tunteita! Vaahtokarkkeja puolustetaan ja haukutaan  yhtäläisellä kiihkolla ja kaikki osallistuvat debattiin, sillä toisin kuin monissa muissa asioissa, tästä jokaisella tuntuu olevan vahva mielipide.  Mutta asia jää aina kesken, sillä jossain vaiheessa joku sanoo jotain joka rikkoo kuplan , päästää sisään raikasta ilmaa ja auttaa näkemään asian oikeissa mittasuhteissaan.  Ja sitten kaikki nauravat ja kohta puhutaan taas politiikasta. Viimeksi kuplan puhkaisi se, kun seurueen kaksimetrinen, viisikymppinen mies jylisi aidosti tuohtuneena, että vaahtokarkkihan on "täysin infantiili makeinen"ja jos te olisitte nähneet hänet puolustamassa kantaansa aivan vakavissaan, otsa ärtyneessä rypyssä ja posket punaisina, tekin olisitte revenneet nauramaan.  Testatkaapa aihetta omilla kutsuillanne, kun paikalla on pelkkiä aikuisia. Voitte vaikka kysyä viattomasti, että ”haiseeko täällä vaahtokarkki?”.

It's a marshmallow world:

http://www.youtube.com/watch?v=wxTgOcTpVfU&feature=related