Tjaah, mistähän sitä aloittaisi? Syyskuu alkaa olla paketissa ja mitä siitä jäikään käteen? Sen lisäksi että olen pitänyt kirpputoripöytää Vuorimiehenkadulla kahden viikon ajan, lukenut taas arvostaen ja nautiskellen amerikkalaisen psykologin, Martha Manningin omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan kirjan "Undercurrents", jossa hän kertoo vajoamisestaan masennukseen ja rämpimisestään takaisin ja paljon muutakin, tavannut psykosynteesiyhdistyksen ihmisiä kahdesti (!), lenkkeillyt niin, että luulin saaneeni veritulpan pohkeeseeni, vaihtanut lenkkeilyn laiskotteluun ja elokuvien katseluun ja iloinnut niiden parantavasta vaikutuksesta, tavannut Tukholmanystävää (nyk. Göteborginystävää, mutta KOHTA Aeroen ystävää, sillä hän on muuttamassa Tanskaan!!!) ja asetellut häneltä saamani osterinkuoret kauniisti ikkunalaudalle, lyönyt pääni Espresso Housessa lamppuun niin lujaa, että sain kuhmun, innostunut siivoamaan niin, että olen oikein siirrellyt huonekaluja ja löytänyt keittiötason alta Ballerina-keksin ja lehtikeräyslaatikon takaa sinne vierineen suklaakonvehdin. Hmmm....
No, kävin omin nokkineni Tukholmassa ja taivalsin 29 638 askeleen verran. Kiersin pitkän lenkin Djurgårdenilla hyvinvoivien ja tyytyväisen oloisten tukholmalaisten seassa kauniista sunnuntaipäivästä nautiskellen
ja näin ensimmäistä kertaa Yhdysvaltojen suurlähetystön, mistä oli ainoastaan se ilo, että kun myöhemmin sain viimein luetuksi sen Karo Hämäläisen "Erottajan", jota jo kerran aiemmin yritin aloittaa, koin tyydytystä kun siinä juonen kannalta ratkaisevassa käännekohdassa kuvattiin taksimatkaa juuri kyseisen rakennuksen ohi. Herran jestas miten ruma pytinki se onkaan! Siinä somien punatiilisten Korean ja Turkin suurlähetystöjen vieressä! En viitsi edes laittaa kuvaa.
Östermalmilla istuin penkillä, kun ohitseni käveli rattaita työntävä "Nej-mamma". Hän puhui puhelimeen.
- Nej.
-....
- Näää...
-...
- Nej, nej. NEJ!
Jne.
Lähdin uteliaisuudesta seuraamaan häntä, koska minulla ei ollut muutakaan tekemistä ja halusin nähdä missä hän asuu, mutta Strandgatanilla isosisko soitti ja saalis pääsi pakoon.
Minullakin on tiistaisin taas vähän opetusta. Mukavaa. Ja virkistävää huomata taas nuo eri kaupunginosien väliset erot katukuvassa ja ilmapiirissä. Porthaniankadulla kuulin, kun lapsi sanoi mustaan, niiteillä koristeltuun lippikseen ja revittyyn farkkuliiviin sonnustautuneelle naiselle, että "Tule jo sieltä, mummi", johon mummi vastasi, että hän ei tuollaisia paskapuheita aio kuunnella.
Teimme poikkeuksellisen onnistuneen reissun Korkeasaareen. Kissalaaksossa joka häkillä natsasi; eläimet olivat liikkeellä ja näkösällä, onnistuimme näkemään vesikon ja mikä harvinaisinta, ahman, jota emme ole koskaan aiemmin onnistuneet näkemään!
Mutta kyllä ylivoimaisesti tärkeintä ja hienointa koko syyskuussa oli, että onnistuin ratkaisemaan suhdettamme pahiten kalvaneen ongelman; miehen kammottavan mekanismituolin. Hänellähän oli mekanismituoli ennenkin. Mutta se oli miellyttävän neutraalin beige väriltään. Sitten hän onnistui potkimaan siitä toisen käsinojan irti. Ei hätää, hänen roinaa keräävä ja kaupusteleva ystävänsä hommasi tilalle oitis toisen. Mies oli haltioissaan. Minä olin epätoivoinen. Tuoli oli musta, jotain sanoinkuvaamattoman hirveää. Kerroin miehelle, että radiossa oli kerran oikein gallup junteimmasta kuviteltavissa olevasta kalusteesta ja se oli musta tekonahkainen mekanismituoli.
- Tämä on kyllä aitoa nahkaa, mies torjui kritiikin.
Kerroin, että ohjelmassa pyydettiin jotakuta junttiäänestyksen voittaneen kalusteen omistavaa tunnustamaan, ja Arttu Wiskari oli ilmoittautunut ylpeänä. Tosin hänen tuolinsa oli vielä yhtä pykälää karseampi; siinä oli lisävarusteena muovinen juomateline. Mies ei ollut jutusta moksiskaan.
Hain kaapista Töölöön hankitut verhot ja taiteilin niiden ja Haaparannan Hemtexistä ostetun metsäneläinten kuvilla koristellun fleecepeiton avulla tuolin peittoon. Se auttoi vähän, mutta aina kun mies kiemurteli tuolissaan, tekstiilit liukuivat paikoiltaan ja minä kiljuin "mustaa näkyy, mustaa näkyy!!". Viime kuukausina olemme kumpikin käyttäneet niin paljon aikaa mustan tuolin peittelyyn että siinä ajassa olisi voinut opetella vaikka uuden kielen. Aloimme olla aika kyllästyneitä. Tunnelma oli usein kireähkö. Rukoilin, että tuoli vietäisiin kaatopaikalle ja tilalle hankittaisiin uusi, mutta mies ei suostunut. Kaikki ystävämme tiesivät ongelmasta ja yrittivät kukin auttaa.
Yksi ehdotti, että verhojen ja tuolin väliin pantaisiin jotain liukuestettä, joka pitäisi kankaan paikoillaan. Miehen siskonpoika tarjoutui ompelemaan kankaiden helmaan jonkinlaisen resorin, jonka avulla kankaan voisi pussittaa tuolin päälle. Mies yritti psykologisia keinoja.
- Oikeasti, kaikkien mielestä sä olet TOSI outo tässä tuolivihassasi. Kaikkien mielestä tämä on TOSI hieno tuoli!
- Ihan sama, tuo tuoli lähtee nyt!
Eräänä päivänä, kun makailin "sohva"sängyllämme ja näkökentässäni oli taas iso viipale mustaa rumilusta, mietin että "mies vai tuoli". Sitten silmiini osui korkeamman johdatuksen ansiosta jonkun sisustusbloggaajan kertomus taistelustaan nahkatuolin kanssa. Hän oli tehnyt tuolilleen kaikkea mahdollista ja listasi kaikki tekemänsä virheet. Ahmin jutun, olin kiitollinen hänen jakamistaan vinkeistä kalkkimaalin kanssa, otin onkeeni hänen mokistaan (maalia muun muassa ei saa notkeuttaa), käärin hihani ja kaivoin kaapista esille edellisestä projektistani jääneen kalkkimaalitonkkani ja sudit ja kävin säälittä tuolin kimppuun. Mies oli töissä. Joka vedolla paine hellitti ja onnellisuuteni kasvoi! Että olinkin kärsinyt näin pitkään, vaikka ratkaisu olisi ollut parin metrin päässä kaapin alahyllyllä! Tuolista tuli hieno, myös miehen mielestä. Se on nyt vaaleansininen. Edelleen siinä on eläinfleece suojana, sillä kalkkimaali voi imeä likaa.
Mies levitti sanaa tuolinsa uudesta ilmeestä.
- Varo vaan, seuraavaksi se maalaa television ruudun umpeen, sehän on musta sekin, miehen siskonpoika oli jupissut.
Miehen roinaa keräilevä ja kaupusteleva ystävä suhtautui ymmärtäväisemmin.
- Ei mua ihmetytä kuin se, että miksi sä et maalannut sitä kultamaalilla?
Miley Cyrus: Younger Now: https://www.youtube.com/watch?v=-LX2kpeyp80
