lauantai 1. lokakuuta 2011

Ranskalaista ei hävetä



Näin youtubesta pätkän, jossa Harry Potter-näyttelijät saapuivat elokuvan ensi-iltaan Pariisissa. Kun Hermionea esittävä Emma Watson astui punaiselle matolle, toimittajalauma ympäröi hänet, salamavalot räiskähtelivät ja yksi toimittajista huudahti innoissaan: ”Äkrödökööpr!” ja työnsi mikrofonin Emman naaman eteen ja Emma oli aivan äimänä, sillä hän ei tiennyt oliko hänelle juuri esitetty kysymys vai mitä, ja niin hän sanoi vain, että ”Anteeksi mitä?”. Toimittaja toisti: ”Äkrödökööpr!” ja työnsi mikrofonin taas Emman eteen ja tässä vaiheessa Emma alkoi vilkuilla hädissään ympärilleen ja minä kiemurrella kiusaantuneena tuolissani,  sillä en minä sen enempää kuin Emmakaan käsittänyt yhtään mitään ja Emman oli lopulta sanottava, että  ”Anteeksi, mutta mitä kieltä tuo on?”, ja toimittaja ilmoitti, että englantia ja sanoi vielä kerran painottaen erikseen joka tavua: ”ÄK RÖ DÖ KÖÖPR!!” ja minä ajattelin, että onko tästä tilanteesta mitään ulospääsyä ja kun sekunnit kuluivat rukoilin tuskan hiessä, että herra armahda nyt JO! Ja hän armahti. Ainakin Emman kasvoille levisi helpotus ja hän sanoi, että: ” Ahaaaaa, AKRADAKABRA?” ja kun toimittaja nyökytteli kärsimättömästi sen näköisenä että kylläpä kesti, Emma toivotti suloisesti, että ”Akradakabra vain sinullekin” (mitä ihmettä tuollaiseen ylipäätään muuta voisi sanoa?) ja jatkoi matkaansa punaisella matolla. Kun seurasi häslingin aikana Emman kasvoja, ne muuttuivat koko ajan punaisemmiksi ja häntä selvästi hävetti se, että hän ei saanut selvää toimittajan puheesta. Kun seurasi toimittajan kasvoja, niiltä kuvastui vain epäuskoa ja närkästystä, että miten voi olla niin tollo haastateltava, ettei omaa äidinkieltään ymmärrä.

Yliopistoaikoina olin kesätöissä Pariisin Disneylandissa. Siellä ranskalaiset työkaverit aivan estottomasti puhuivat joka päivä meidän ulkomaalaisten kuullen siitä miten on päivänselvää, että jos Pariisiin tullaan, pitää opetella ranskaa (ja olin siitä ihan samaa mieltä). Kun kysyin heiltä, osasivatko he vaikkapa englantia, he ilmoittivat itsevarmasti, että tottakai ja alkoivat todisteeksi ladella yksittäisiä sanoja: ”boy”, ”girl”, ”dog”. Mitään järjellistä lausetta he eivät pystyneet muodostamaan, (mikä oli ehkä loppupeleissä hyväkin, sillä neljän kuukauden kuluttua osasin jopa diivailla kenkäkaupassa ranskaksi, sääli että se taito on valunut jonnekin) ja jos he yrittivät, minua alkoi aina hävettää heidän puolestaan.   Asuin Vincennesissä, ja koska olin aina vähän epävarma, että miten se oikein kuuluu ääntää, ajattelin kysyä natiiveilta. Yksi sanoi pitkään venyttäen: ”Vääään’cennnnn”, toinen sanoi napakasti: ”Vincennnn” ja kolmas  haaveilevasti ”Vaaaan’zen”.  Jokainen oli absoluuttisen varma siitä, että juuri hänen versionsa oli oikein. Annoin olla.  Ja entäs sitten sellaiset ranskalaiset, kuin vaikka Patricia Kaas.  Minusta Patricia Kaas on ihana. Hän on monessa suhteessa aivan omaa luokkaansa. Mutta kun hän yrittää laulaa englanniksi, kuten vaikka laulussa ”It’s a man’s world” minulle tulee todella kiusaantunut olo ja mieleni tekisi sanoa että : ”Pourquoi, Patricia, pourquoi?” tai vaihtoehtoisesti englanniksi että: ”Oh, Patricia, shut up!”.

Häpeä on ihme juttu. Onko häpeän määrä vakio ja johtuuko siitä, että ranskalaiset kieltäytyvät kantamasta omaa osuuttaan häpeästä se, että Emma Watson, minä ja muut kaltaisemme joudumme kantamaan sen heidän puolestaan? Suomalaiset ja britit ovat hyviä häpeämään ja japanilaiset ne vasta osaavatkin.  Mutta on meilläkin häpeämättömiä yksilöitä.  Ex-mies kertoi usein hauskaa tarinaa armeija-ajoiltaan.  En tiedä onko se totta vai tarua, mutta siitä viis.  Se menee näin: Eräs solttupoika oli viettämässä iltaa sotilaskodissa. Hän meni tiskille, ja ilmoitti kahvilanpitäjälle: ”Yks wimpsa”. Kahvilanpitäjä kysyi, että ”Anteeksi mitä?” ja solttupoika toisti: ”Yks wimpsa.” Kahvilanpitäjä oli ymmällään ja sanoi, että anteeksi MITÄ sinä halusit, ja siihen solttupoika kivahti ärtyneenä, että ”No, yks wimpsa, senkin pawikka!”. Ja varmaan sitä kahvilanpitäjää hävetti.

Kenny Everett esittää Barbra Streisandia:
http://www.youtube.com/watch?v=-pW87BM_3fw&feature=related

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti