Kevät on täällä! Se vain tuli! Helmikuussa! Ja maahantuoja toimitti uudet pehmoeläinkatalogit! Tällä kertaa markkinointiosastoa olivat innoittaneet taidemaailman klassikot. Jos
tammikuu oli tipaton, helmikuu Hesarin (kuukauden tilausjaksomme päättyi eilen,
saman tien voin katsoa tämän kuukauden jo kuitatuksi ja tähytä ahnaasti
tulevaisuuteen), olkoon maaliskuu vaikka maailmanparannuksen! Aloitan
itsestäni. Kreikkalaisen filosofian neljä perushyvettähän ovat viisaus,
rohkeus, oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus. Tähtään niihin kaikkiin! Harjoittelin jo niistä kolmea viimeksi
mainittua, kun ehdotin miehelle, josko
avaisimme yhden värikkäitä hedelmänmakuisia rakeita sisältävän
Menthos-pötkylän (rohkeus, pötkylä oli hänen laivatuliaisensa). Kun hän
suostui, annoin suosiolla hänen valita ensin väri- ja makuvalikoimasta
mieleisensä (oikeudenmukaisuus) ja kun hän oli valintansa tehnyt ja sanoi että
loput olisivat minun, otin vain puolet ja jätin loput hänelle (kohtuus +
oikeudenmukaisuus, sillä kuten sanottua, karkit olivat hänen). Mutta miten
harjoittaisin viisautta? Istumalla tuolissa ja lukemalla kirjoja? Niin minä
olen tähän asti tehnyt eikä sitä ole tämän enempää kertynyt. Ehkä sitä syntyy
jotenkin vaivihkaa kolmen muun perushyveen sivutuotteena? Jää nähtäväksi.
Hyveelliseen kuukauteeni
liittyy kohtuullisuuden alalajina pykälää tiukempi kurinalaisuus. Luvattoman paljon aikaa
on mennyt siihen kun ensin kirjoitan aamusivut, luen Hesarin (no se on nyt
onneksi loppu), vaihdan jossain vaiheessa ykkösen aamuteeveen Ruotsin
aamutelevisioon ja toistelen heidän perässään ”Gomorron på dig!” ja ”Nu är det
dags för rapport!” kunnes kyllästyn ja painelen taas nappeja vain huomatakseni,
että ooh, nyt tulee ”Tuhluriprinsessat” . ”Tuhluriprinsessojen” loputtua on
syytä luikkia suorinta tietä suihkuun mikäli mielii ehtiä tehdä edes jotain
järkevää ennen töihin menoa, vaikka silloinkin joskus vielä jumiudun lukemaan
netin keskustelupalstaa. Se nielee aikaa, mutta aika usein siinä tulee myös
palkituksi jotenkin. Viimeksi tänään riemastuin, kun joku purnasi että nykyään kaikki
työnhakuun liittyvä on niin hankalaa ja että hänen pitäisi täyttää
kesätyöhakemus ruohonleikkaajan hommaan, mutta hän ei osaa, kun siinä pitää
vastata sellaisiin kuin ”mitkä ovat tavoitteesi tämän työn suhteen” ja sitten
häntä neuvottiin monin tavoin ja yksi ehdotti että laita siihen näin:
”Tavoitteeni on ajaa kaikki ruoho maapallolta. Tulen onnistumaan siinä.”
Tällä viikolla ehdin
onneksi Lönnrotinkadun kierrätyskeskukseen. Jakoivat kaikki alakerran tavaransa
ilmaiseksi pois. Kirjat ja kaikki! Katsokaa mikä saalis! Olisin voinut
halutessani ahnehtia niin paljon kirjoja, että olisin voinut rakentaa niistä ympärilleni majan! Tosin se ei olisi ollut
järin viisasta, kohtuullista eikä liioin oikeudenmukaista muita lukutoukkia kohtaan. Rohkeaa kylläkin. Osa
kirjoista minulla oli jo ennestään, mutta pokkarina, jotka laitan nyt
sumeilematta eteenpäin, mutta sitten sain sellaisia aarteita kuin Helvi
Hämäläisen päiväkirjat, joista en tule luopumaan ikinä! Nyt voin kerrata sen
kohdan kun hän on Arvo Turtiaisen kanssa Kiinassa ja heille tarjotaan
jälkiruokaa nimeltä ”Pieni sydäntä koskettava herkku” ja viiniä nimeltä
”Tuoksuva lumi”, olen kirjoittanutkin tästä jo bloggarin urani alkuvaiheissa.
Se nyt vain kerta kaikkiaan on mielestäni yksi maailmankaikkeuden parhaista
tarinoista. Enkä tietenkään voinut jättää Nora Ephronin "Sydän karrella"-romaania. Minulla on niitä nyt neljä. Kun saan jostain vielä pari lisää, annan kaikille kirjapiiriläisille oman kappaleen.
Tänä aamuna ehdin
tehdä kaalilaatikkoa saattohoitopotilaan, miehen ja itseni iloksi, jutella
pitkään Tukholmanystävättären kanssa puhelimessa ja vielä sen päälle toivioretkelle
Kanuunaan. Olin kohtuullinen (vain kolme tuotetta, yhteensä kuusi euroa),
rohkea (aurinkolasit à la Ymmi Hinaaja/ Johnny Depp) ja viisas (hyvät
villa/angorasormikkaat ja mukava punainen puuvillaneule, joka sopii kuin
nakutettu mökkihommiin punaisten Tretornsaappaideni seuraksi). Tukholmanystävä laittoi linkin Hesarin juttuun, jossa hänen hyvän tuttavansa esikoiskirja sai uskomattoman ylistävät arvostelut Antti Majanderilta. Pysähdyin puun alle Agricolanpuistoon lukemaan sen ja olin vilpittömän iloinen kirjailijan puolesta. Hieno lopetus Hesarikuukaudelle ja lupaava aloitus hyvekuukaudelle.
Ally McBeal: How to save a life:http://www.youtube.com/watch?v=PWoKETz1p8U