Koukussa

Uutuus: merenneidot!

Mikäs bändi se lauloikaan ettei tiedä mitään niin masentavaa kuin Danny-show tiellä Kälviän..?No minä tiedän; vähintään yhtä masentavaa on rännän pieksemä ja tuulen riepottama vappupallo Eerikinkadulla. Uskomattoman surkea keli! Se tärveli myös suuunnitelmamme viettää rakkaan ystäväni kanssa päivä Suomenlinnassa, kun hän saapui ilokseni Helsinkiin. Teimme sitten muuta. Söimme kaikkea italialaista ja naureskelimme mainostekstille, jonka korniuden vuoksi hän oli ostanut minulle tuliaisiksi tuoksukynttilän, koska arvasi minun arvostavan sen kaltaista kielellistä hölmöilyä. Kynttilän nimi on "Kesytön" ja sen kyljessä mainostetaan tällä viisiin: "Intohimoinen ja kiihkeä tunne on vangittu tähän eloisaan ja viekoittelevaan tuoksuun herätellen kaikki aistisi eloon." Ystävä ehdotti, että sen voi laittaa vaikka vessaan.

Mieleni teki vapaapäivinä kovasti mennä mökille, mutta siellä on kuulemma piha yhtä liejua ja luvattiin lumisadetta, joten jätin menemättä. Jotain kuitenkin oli pakko keksiä jotta sain itseni revityksi irti tietokoneen ja Mad Menin äärestä, johon olen koukuttunut pahasti, joten lähdin taas Tukholmaan, jotta saisin pitkitettyä Mad Men-nautintoa edes vähän. Olin silloin jo menossa viidennessä tuotantokaudessa. 

Se on aivan mahtava sarja ja katson sitä nyt ensimmäistä kertaa. En koskaan kiinnostunut siitä kun se tuli televisiosta, mutta nyt olen aivan myyty! Kaikki muut ovat ilmeisesti nähneet sen jo vuosia sitten. Iskiköhän se heihinkin samalla voimalla? Tuliko heillekin halu juopotella ja tupakoida työpaikalla ja ruokapöydässä ja pukeutua nailonisiin liehuviin yöasuihin ja aamunuttuhin?  Ei riitä, että katson monta jaksoa putkeen, vaan näen jo untakin sarjasta! Tässä eräänä yönä olin mukamas Don Draperin sihteeri. Ei mennyt aivan putkeen. Hienoimpia ovat tietysti ne jaksot, joihin on linkitetty jokin todellisuudessa sattunut tapahtuma kuten vaikka Kuuban ohjuskriisi, Kennedyn tai Martin Luther Kingin murha tai Armstrongin kuukävely (se on juuri menossa, painoin pausea ja tulin bloggaamaan tässä välissä). Pettymys on se ihanien vaatteiden vaihtuminen kamaliin vaatteisiin ikävä kyllä juuri kun mukamas eletään vuotta 1968.

Hassusti sattui, että laivalle matkalukemiseksi valitsemani kirjakin alkoi mainosmaailman kuvauksella, joten teema ja sanasto säilyivät mad menilaisina, vaikka tarina olikin toinen.

Tukholmassa oli kylmää, mutta kevät selvästi edellä. Löysin taas uusia paikkoja Södermalmilta ja kävin tutuilla paikoilla Kungsholmenilla. Taivas oli uhkaavan siniharmaa ja sain useaan otteeseen rakeita niskaani, mutta ei se haitannut, olihan minulla pipo ja huppu.  Istuin tyynesti penkillä syömässä pähkinöitä ja rakeet vain kimmahtelivat päästäni ympäriinsä. Olin mielissäni kun bongasin Ruotsin kuninkaallisen baletin ja Tiger of Swedenin pääkonttorin, joka kyllä näytti lähinnä joltain asianajotoimistolta sen perusteella mitä ikkunoista tirkistelemällä sain irti.

Kungsholmenilla, nokka kohti Vasastania

Söderillä, nokka kohti Kungsholmenia. 

Kävin uudestaan Välimerimuseossa, koska viimeksi en katsonut Egypti-osastoa ollenkaan. Nyt katsoin vain sen. Näin muumioitakin!

Ruotsissa sorsillakin on oranssimmat räpylät...

Mutta siitä Mad Menista vielä. Olen tietysti googlettanut sarjan näyttelijät ja sain selville, että yhden lempihahmoistani, Peggy Olsonia näyttelevän Elizabeth Mossin isä on Kaunareiden Ridge! Tai ainakin hänellä on sama nimi, mutta toisaalta missään ei mainita että hän on Ridge, vaan että isä on muusikko ja nyt olen ihan hämilläni että onko se vai eikö se ole Ridge. Olen myös ihmetellyt miten jonkun etunimi voi olla "January" niin kuin January Jonesin on. Ei suomeksi kenenkään nimi voisi olla  Tammikuu Virtanen. Sarja hahmoineen on kerta kaikkiaan täyttänyt koko tajuntani!

Nyt mies tuli kotiin pyöräilemästä ja kaupasta. Hän toi meille vappumunkit. Hän on puolestaan White Collar-nimisen sarjan lumoissa. Iltapäivällä menemme kutsuttuina vappukemuihin. Isäntäväki on olletikin katsonut Mad Menin, muistaakseni he suosittelivat sitä minulle aikoinaan, mutta huitaisin vain kädelläni väheksyvästi ja kieltäydyin kuin mikäkin houkka. Vaikka toisaalta hyvä, nyt olen saanut nauttia sydämeni kyllyydestä, mutta kauheuksien kauheus, viimeinen, eli seitsemäs tuotantokausi on jo puolivälissä! Säästän ainakin pari jaksoa huomiselle. Ja illalla voimme juhlissa jutella yhdessä Mad Menistä! Hauskaa vappua!

James Morrison: One Life: https://youtu.be/M--1wgvVD1I

Mämmitönnä...

...tai ainakin miltei meni tämä pääsiäinen! Emmekä olleet ainoat. Myös isä ja äiti saivat sinnitellä ilman roveen rovetta. Mitä tämäkin muka meinaa, ettei pääsiäisenä kaupoista mämmiä saa?! Tietysti saan syyttää vähän itseänikin, sillä varautuessai pääsiäisenpyhiin näin mämmiä muun muassa Lidlissä, mutta en ottanut, koska olen uskollinen Kymppi-mämmityttö. Näin myös  Saarioisten mämmiä Forumin Alepassa, mutta en ottanut sitäkään edellä mainitsemastani syystä. Laitoin miehelle tekstarin "Hätätila! En löydä Kymppi-mämmiä mistään!" ja hän kolusi pari kauppaa myös, mutta tuloksetta. Myöhemmin kuulin isältä, että Leenu-täti oli kehunut Lidlin mämmiä kaikkien aikojen parhaaksi.

Kammottava Charlotte russo

No, muuten hankinnat onnistuivat hienosti: oli kahdelle päivälle parsaa, kylmäsavustettua lohta, keitettyjä munia ja bearnaisekastiketta, yhdelle päivälle lammasta ja pikkuruisia perunaruusukkeita joilla oli hienosteleva nimi "duchesse-perunat" ja yhdelle päivälle ankanrintaa, riisiä ja uunissa haudutettuja makeita ruusukaaleja. Emme myöskään jääneet vaille jälkiruokaa, sillä meillä oli pashaa, suklaamunia, -pupuja, ja -kanoja sekä se Tallinnasta raahaamamme ja varta vasten pääsiäiseksi säästämämme charlotte russo, joka ikävä kyllä osoittautui ällöttäväksi, joten sitä ei voi laskea. Mutta ei siis mämmiä, vaikka kermaakin oli varattuna. Kumpaakin harmitti tämä aivan suunnattomasti, mutta koska olimme aika ähkyssä ja elämä muuten oli leppoisaa, aloimme pyhien kuluessa päästä pikku hiljaa pettymyksen yli. Luimme kirjoja ja Tiede-lehtiä, nukuimme pitkät yö- sekä päiväunet nähden kumpikin aivan hillittömiä unia, joista sitten kerroimme toisillemme. Kävimme "lenkillä" (= joutilasta patsastelua Espalla ja saman tien Aleksin kautta kotiin) Näimme eläkkeelle jääneen uutisankkurin, joka oli mitä ilmeisimmin käynyt päivällisellä itseään huomattavasti nuoremman miehensä (itse on tästä kertonut lehdessä) kanssa.

Pieni myyräkin tuntee empatiaa

Katsoimme yhdessä pari elokuvaa, molemmat aika hämmentäviä ja kuuntelimme radiosta ihmisten toivomia "kärsimysselostuksia" pieleen menneistä suomalaisia traumatisoineista urheilusuorituksista. Se oli yllättävän hauska ohjelma, miehen siskon poika oli siinä mukana ja kuunnellessamme söimme croissantteja ja joimme dekadentisti Camparista, proseccosta ja appelsiinimehusta sekoitettuja drinkkejä.

Olin tehnyt meille mukavan pääsiäispesän. Meillä oli pajunkissoja, narsisseja, helmililjoja, keltaisia hyasintteja ja oransseja tulppaaneja, sekä keltaisia, vaaleanpunaisia ja pinkkejä ruusuja. Mutta ei rairuohoa. En saanut aikaiseksi.

Lauantaina olin töissä, mutta päivä oli hiljainen. Mies meni aikaisin nukkumaan ja minä katsoin vähän Femmalta pääsiäismenoja Rooman Colosseumilta. Eilen aamulla isosisko soitti. Hän odotteli pikkusiskoa vieraisille ja kysyi eikö minustakin Van Morrisonin "Moondance" ole maailman ihanin kappale. Ei ole. Van Morrison kyllä on ihana, mutta hänen kappaleistaan moni muu menee "Moondancen" edelle. Kinasimme tästä  tovin.

Kun mies palasi pyöräretkeltään, menimme käymään Lidlissä. Kyllästyneinä pääsiäisruokiin päätimme tehdä pizzan. Katsoimme kuitenkin olisiko mämmiä. Ei ollut. Päätimme tarkistaa vielä Kampin Alepan mämmitilanteen. Ei mitään. Sitten vielä Kampin K-supermarketin. No such luck. Menimme kotiin mämmittöminä pizzatarpeidemme kanssa, mutta sitten miestä alkoi kaduttaa ettemme olleet ottaneet lainkaan kivennäisvettä. Lupasin mennä auliisti Forumin Alepasta hakemaan. Arvatkaa meinasinko  pyörtyä, kun näin sivusilmällä kolme rovetta  Saarioisten mämmiä kylmäkaapin alatasolla?!  Ja mies oli pudottaa silmänsä, kun esittelin kotona löytöäni (otin vain yhden, että joku muukin saisi kokea vastaavan riemun). 

Nyt sipulikukat on jo sullottu paperikassiin odottamaan mökille maahan pääsyä ja nuokkuvat ruusut katkottu kellumaan lasikulhoihin. Vain pajunkissat ja yksinäinen jättisuklaapupu muistuttavat menneistä pyhistä. Tunsin itseni aamulla poikkeuksellisen toimeliaaksi; työnsin  pesukoneeseen heti luvalliseen aikaan kello seitsemältä petivaatteet, miehen rakkaimmat olohousut sekä kananrasvaan sotkeutuneen meikkipussini (älkää edes kysykö..) ja sen jälkeen tein pitkään aikomani homman; kirjoitin ylös vihkoon kaikki numerot puhelimeni muistista. En luota siihen värkkiin enää pätkän vertaa, mutta uutta en hanki ennen kuin on ihan pakko!

Van Morrison: Crazy love: https://www.youtube.com/watch?v=oeE7BOLB8Jc

Tyhjässä talossa?

Olimme auttamassa miehen romua keräävää ja kaupustelevaa ystävää myyntiin menevän talon tyhjentämisessä. Talossa oli viideltä näyttö ja miehet kantoivat ulos muun muassa pesukoneen, tuoleja, kampauspöydän ja kaikkea mahdollista irtotavaraa. Minä intoilin suuren talon tunnelmasta ja keräsin jätesäkkiin kaikkea ihmeellistä silppua lattioilta: kukkakaupan paperikasseja, lyijykynänpätkiä, pahvinpaloja ja sen sellaista samalla kun mietin keitä talossa oli aikojen kuluessa asunut ja mitä he olivat puuhailleet. Potentiaalia riitti suuriin tanssiaisiin ja rapujuhliin lasikuistilla ja monimetrisiin joulukuusiin ja vaikka mihin. Viimeisistä asukkaista tiesin sen verran, että pariskunta oli kuollut niin, että ensin oli kuollut toinen ja puoliso viikon kuluttua tästä.

Järjestelin puu-uunin edestä lattialta polttopuut isoon koriin ja kurkistelin huoneisiin, joita oli sekä ylä- että alakerrassa niin monta, että eksyin usein yrittäessäni löytää ulos.

Yhdestä huoneesta löytyi puolityhjä sininen ilmapallo ja kun poimin sen käteeni, huomasin riemukseni, että siinä luki "Hanna". Juoksin ulos näyttämään löytöäni miehille ja aikamme päiviteltyämme palasin taas taloon täyttämään jätesäkkiäni. No kuvitelkaa hämmästykseni, kun löysin vihreän puolityhjän ilmapallon jossa luki "Jaakko"?! Se oli niin ihmeellistä, että ketään ei edes kauheasti enää naurattanut. Minä tietysti vedin heti johtopäätökset, että talo haluaa viestittää, että meidänkin pitää muuttaa maalle isoon taloon ja että todennäköisesti saamme tämän mahdollistavan lottovoiton! No, viime lauantain arvonnassa ei vielä onnistanut ja lisäksi onnistuin yhdellä hihan pyyhkäisyllä tiputtamaan ja särkemään kaksi kuohuviinilasia, mutta nyt onni varmasti kääntyy, eihän tuossa pallojutussa ole muuten mitään järkeä, vai onko muka?!

Kun keltainen jättipakettiauto oli pakattu täpötäyteen, lähdimme pienelle huviajelulle. Kävimme Tammisaaressa, en olekaan käynyt siellä koskaan ennen. Tai meille se oli huviajelu, miehen ystävälle työkeikka, kun hän vei raaseporilaiseen osto- ja myyntiliikkeeseen tavaraa myyntiin. Minä kävin viereisellä suurkirppiksellä ja ostin neljä hyvää kirjaa neljällä eurolla. Kävimme syömässä ABC-huoltoasemalla, mikä meille autottomille on aina mahtava seikkailu ja elämys!

Tammisaaressa

Sitten kävimme vielä Raaseporin linnanraunioilla ja olimme kovasti vaikuttuneita. 

Tässä on ennen ollut vettä!

Ehdimme kotiin juuri sopivasti vaalivalvojaisiin. Söimme "vaalivalvojaishodarit". Yleensä äänestämisen jälkeen juodaan aina "vaalikahvit", leivoksen kera, mutta tänään ryntäsimme retken vuoksi Saksalaiselle koululle äänestämään jo heti aamusta ja sitten meidät poimittiin kyytiin läheiseltä bussipysäkiltä ja toisekseen olimme syöneet perjantaina ja lauantaina Stockmannin "haamumunkkeja", joten emme olleet niin leivoksenkipeitä enää sunnuntaina. Mutta eikö ollutkin erikoinen se pallojuttu?!

Marie Fredriksson: Ännu doftar kärlek: https://www.youtube.com/watch?v=ujmspOnYJYE