Mies löysi Viaplaylta summamutikassa sarjan, jota alkoi seurata. Hän jäi koukkuun saman tien, ahnehti jaksoja toisensa perään yötä myöten ja halusi jakaa kokemuksen kanssani. Voi jestas miten rasittavaa on, kun joku inttämällä inttää tekemään jotakin ja aivan typerryttävän ärsyttävää se on silloin, kun kyseinen inttäjä varsin hyvin tietää miten suopeasti yleensäkään suhtaudun minkään sortin komenteluun!
Nyt kuitenkin jokin mursi vastarintani ja suostuin katsomaan kokeeksi "Kosto"-sarjan pilottijakson. Onneksi! Aivan mahtava sarja!
Menin iloisena ja virkistyneenä vapaapäivän jälkeen lelukauppaan ja julistin pomolle, etten edes muista milloin olisin viimeksi ollut näin onnellinen!
- Oho! Mitä on tapahtunut?
- Katsoin juuri kuusitoista jaksoa "Revengeä" putkeen!
- Mä en tajua, miten te voitte elää tuolla tavalla..?!
Koska aloitin katsomisen miestä myöhemmin, eikä hän ymmärrettävästi jaksanut odottaa että saisin hänet kiinni, katsoimme ensi alkuun "Revengeä" kahdelta koneelta. Kävin ostamassa Clas Ohlssonilta hyvät pehmustetut kuulokkeet, jotta emme häiritsisi toisiamme.
Matkalla töistä kotiin soitan ja pyydän miestä laittamaan Revenge-koneeni jo valmiiksi ja oikean jakson kohdalle ja Topeliuksenkadulta näen miten hän seisoo ikkunassa huiskuttamassa ja räpsyttelemässä valoja sen merkiksi, että kaikki on valmiina.
Olohuoneessa leijuu lämmin yhteenkuuluvaisuuden tunne kun kumpikin jakaa saman kihelmöivän jännityksen, vaikkakin eri kohdassa. Välillä mies kysyy missä kohdassa nyt olen ja "onko Victoria tai Conrad kiva" (hirveitä kieroilijoita) tai "mitä niillä nyt on lasissa" (reilusti yli puolen lasin kaadettu viski/konjakkimoukku, shampanjaa tai viiniä KOKO AJAN) ja välillä minä varmistelen tulevaa "eihän vain Nolanille satu mitään?" tai "siis kenen puolella tuo Ashley oikein on?".
Matkalla töistä kotiin soitan ja pyydän miestä laittamaan Revenge-koneeni jo valmiiksi ja oikean jakson kohdalle ja Topeliuksenkadulta näen miten hän seisoo ikkunassa huiskuttamassa ja räpsyttelemässä valoja sen merkiksi, että kaikki on valmiina.
Olohuoneessa leijuu lämmin yhteenkuuluvaisuuden tunne kun kumpikin jakaa saman kihelmöivän jännityksen, vaikkakin eri kohdassa. Välillä mies kysyy missä kohdassa nyt olen ja "onko Victoria tai Conrad kiva" (hirveitä kieroilijoita) tai "mitä niillä nyt on lasissa" (reilusti yli puolen lasin kaadettu viski/konjakkimoukku, shampanjaa tai viiniä KOKO AJAN) ja välillä minä varmistelen tulevaa "eihän vain Nolanille satu mitään?" tai "siis kenen puolella tuo Ashley oikein on?".
Eilen satoi lunta. Näkymä ikkunasta oli tämmöinen.
Siis täydellinen keli katsoa koko aamupäivä "Revengeä" ennen töihin lähtöä. "Revengessä" on myös suuren luokan bisnestouhua. Siitä inspiroituneena minäkin halusin välittömästi laajentaa lelukaupan "Myyrä"-linea sisällyttämällä siihen myyrähyppynaruja, -palloja, -astioita ja -säästölippaita. Pomo ampui kaikki ideani välittömästi alas. Mutta "Revengessäkin" otetaan uskaliaita riskejä! Puoli miljardia vaihtaa omistajaa niin että heilahtaa!
Perusmyyrä, keskikoko, 28,90. |
Olen nyt toisen tuotantokauden puolivälissä. Mies on jäänyt kaksi jaksoa jälkeen, mutta hänellä on tänään pari tuntia vapaata opetuksen välissä joten hän ehtii saada minut kiinni ja illalla jatkamme yhdessä eteenpäin. Lauantaille on luvattu surkeaa keliä. Hyvä! Parkkeeraamme ruudun eteen heti herättyämme, laitan jo perjantai-iltana joululahjashamppanjan kylmään ja varaan jotain ihanaa brunssisyötävää ja sitten katsomme kaikki kolmannen tuotantokauden jaksot putkeen!
Tracey Ullman Oh what a night: https://www.youtube.com/watch?v=P5VfxBrVhUc