Kolmas paikka

 

Kuten olen jo maininnutkin, ihailen aivan estoitta käsikirjoittaja ja ohjaaja Nora Ephronia. Hän on hauska ja fiksu semmoisella  new yorkilaistavalla, johon sekoittuu hiven kyynisyyttä, mutta myös  roppa kaupalla itseironiaa ja teräviä oivalluksia ja lapsenomaista kykyä innostua vaikkapa tietynmerkkisestä kylpyöljystä (no olkoon, ei se mikään salaisuus ole, kun hän on itse sen kertonut, se on Dr. Hauchkan sitruunakylpyöljy, jota minäkin rynnistäisin ostamaan, jos minulla vain olisi kylpyamme. Ei ole, mutta olen suunnitellut ostavani silti pullon, varaavani jostain keskustan hotellista huoneen, jossa on kunnollinen iso kylpyamme ja käyttäväni puolet kylpyöljystä illalla ja puolet aamulla. Sitten syön ihanan hotelliaamiaisen, kävelen kotiin, avaan tietokoneen ja raportoin teille minkälaista oli). Mahdollisille uusille lukijoille tiedoksi: Nora Ephron on kirjoittanut muutaman kirjan ja koko joukon kolumneja ja esseitä. Lisäksi hän kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksia ja ohjannut ihania elokuvia, sellaisia kuin Sydän karrella, Kun Harry tapasi Sallyn, Uneton Seattlessa, Sinulle on postia ja Julie ja Julia. En koskaan kyllästy yhteenkään niistä eikä minua haittaa että pääosassa on melkein aina Meryl Streep tai Meg Ryan. Nora on opettanut minulle mitä tarkoittaa olla elokuvan ohjaaja. Siis luoda käsikirjoituksesta kokonainen tarina, jossa tavaroilla, valaistuksella, kuvakulmilla ja musiikilla on valtaisia mahdollisuuksia manipuloida katsojaa ilman että tämä huomaa mitään. Sinulle on postia-elokuvassa kameraa liikuteltiin pienen kiikkerän nosturin varassa, jotta tietokoneella tuhraavien Tom Hanksin ja Meg Ryanin seuraaminen ei olisi katsojalle niin tylsää, ajatella! Lisäksi Nora on tuonut tietooni juttuja, jotka olisivat muutoin saattaneet lipsahtaa täysin sivu suuni, kuten vaikka sen, miten Ryan O’Neill yritti Farrah Fawcettin hautajaisissa iskeä kaunista vaaleaa naista, joka tuli osaa ottaen halaamaan häntä eikä hellittänyt ennen kuin nainen sanoi, että isä, anna olla, se olen minä, tyttäresi Tatum. Ja Ryan sanoi puolustuksekseen ettei ollut tavannut tytärtä moneen vuoteen ja luuli tätä ruotsalaiseksi ja Tatum sanoi että tämä kertookin heidän suhteestaan olennaisen.

Nykyään, kun katson elokuvani DVD:ltä  (mikä sekin on tietenkin jo aivan vanhanaikaista ja elokuvat pitäisi mieluummin ladata suoraan jostain avaruudesta, eikä ainakaan kutsua niitä enää ääneen ”videoiksi”, ai että pistää vihaksi tämä jatkuva tekniikan kehittyminen ja Pentti Linkolakin sanoi, että sitä mukaa kuin tieto- ja muut koneet kehittyvät, todellisen tiedon määrä vähenee ja kaiken huipuksi ihmiskunta tekee itsestään työttömiä ja jäljellä on vain jotain aivan järjettömiä töitä joissa yritetään kaupitella toisille älyttömiä palveluita tai uskotella, että omaisuus kasvaa sillä kun myydään ja ostetaan osakkeita hiirtä klikkailemalla, älytöntä. Mutta nyt eksyin vähän sivuraiteelle.) Otan alusta, siis nyt kun olen oppinut katsomaan elokuvani dvd:ltä, mukana on usein yllätyksenä koko elokuva niin, että ohjaaja puhuu siinä päällä ja kertoo miten mikäkin kohtaus on tehty ja mitä on tavoiteltu tai mikä on mennyt pieleen tai missä näyttelijä on lähtenyt vähän sooloilemaan, mutta ohjaaja on antanut olla. Tätä selitettyä versiota ei tietenkään pidä mennä katsomaan ennen kuin on katsonut elokuvan kaikessa rauhassa ja niellyt ja sulatellut sen ja katsonut uudestaan (ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan) niin että osaa sen ulkoa ja se on tallessa ja turvassa omassa sydämessä niin ettei se mene rikki ja pilalle,  vaikka paljastuisikin, että syyskohtaukset on kuvattu kesällä ja puiden lehdet on vain jälkikäteen muutettu tietokoneella keltaisiksi ja punaisiksi tai että ei tämä oikeasti ollut kirjakauppa tai että päähenkilön ihana koti olikin vain pieni lavalle rakennettu kyhäelmä missä ei oikeasti ollut neljää seinää ja ulko-ovikin on kuvattu ties missä. Kun elokuva on kertakaikkisen loppuun kaluttu, silloin tästä ohjaajan paljastelusta voi nauttia ja poimia jotain uutta ja koska elokuva kestää yleensä yli puolitoista tuntia, ei ohjaaja malta pysyä koko aikaa aiheessa vaan alkaa lörpötellä niin kuin Nora Ephron ja silloin saattaa tulla esiin aivan uusia mielenkiintoisia ajatuksia, kuten ajatus Kolmannen Paikan tärkeydestä. Elokuvissa ja noin ylipäätäänkin.

Kolmas paikka on jokin paikka kodin ja työpaikan lisäksi. Se voi olla kahvila, taidemuseo, eläintarha, puisto, mikä vain missä on mahdollista saada ulkopuolisia vaikutteita tai tavata uusia ihmisiä, jotka sitten muuttavat elämäämme jollain tavalla. Kolmannet paikat ovat ihania, ja kaupungissa niitä on helppo testata ja etsiä itselleen sopivia. Mikä tahansa kodin ja työn ulkopuolinen paikka ei silti voi olla kolmas paikka ja vaikka minä esimerkiksi Turussa asuessani yritin kovasti löytää kolmatta paikkaa ja ajattelin eräästäkin uudesta kuppilasta, että tästä tulee minun kolmas paikkani ja menin sinne ajatellen, että tässä tämä nyt sitten on, niin ei se vain ollut. Jokin oli väärin ja sen myötä koko kolmannen paikan idea kivillä. Katsokaas, kolmannen paikan pitää tarjota turvallisuuden tunnetta ja uutuutta sopivassa suhteessa niin, että ihminen on oma itsensä vailla suojausta eikä ole missään mielessä hälyttynyt. (Viimeinkin sain tämän sanan mukaan, se on Helvi Hämäläiseltä varastettu. Säädyllisessä murhenäytelmässä, kirjassa tai elokuvassa tai molemmissa, Elisabeth sanoo olevansa hyvin hälyttynyt ja se sana on hyvin kuvaava (sota painaa päälle, esikoinen on kasvamassa mieheksi ja kiinnostunut tytöistä, mies vilkuttelee peilillä naapuritalon lapsenlikalle ja vähän muutakin niin että piika tulee raskaaksi) ja se sana sopii hyvin yhteen Elisabethin jäykän kehonkielen, pälyilevän katseen ja pingottuneen äänen kanssa (ja nyt ajattelen nimenomaan Päivi Akonpellon Elisabeth-hahmoa elokuvassa. Ihana elokuva, mutta sekin VHS-kasettina entisen työpaikan opettajainhuoneen kaappiin unohdettuna, joten voi olla, että en enää koskaan näe miten kullankeltaista juoksevaa hunajaa valutetaan hienoon teekuppiin kesäpaikassa ja kaikki on keltaista ja aurinkoista ja pitsiverhot löyhähtelevät ja kesä tursuaa ovista ja ikkunoista). Mutta asiaan. Siis kolmanteen paikkaan, jossa ihminen on kosketuksissa sieluunsa ja avoin elämälle. Minulle se on elokuvateatterin päivänäytös, jolloin käytössäni on ideaalitapauksessa kokonainen penkkirivi, pullossa on haaleaa vihreää teetä ja voin vetää villasukat jalkaani. Tai eläintarha. Akvaario!  Tai kirkko silloin kun siellä ei ole muita. Kirjasto! Hyviä kolmansia paikkoja on vaikka kuinka. Mutta elämäntilanteet vaihtelevat ja niiden myötä myös kolmannet paikat.

Ystävätär sai lapsen ja siitä seurasi kaikenlaista hässäkkää, muun muassa se, että he hylkäsivät ihanan kolmessa tasossa olevan kaupunkiasuntonsa ja muuttivat omakotitaloon maalle. Ystävättärellä on sopeutumisvaikeuksia. Hän on kaupunkilaistyttö ja vaikka maaseudulla voi olla vaikka kuinka idyllistä, hän suree sitä, että toisin kuin kaupungissa, maalla ei voi mennä ”paikkoihin”. Voi toki kävellä puoli kilometriä hiekkatietä lapsi rattaissa katsomaan lampaita, mutta ei se ole kolmas paikka, ja lampaatkin ovat niin korruptoituneita, että jos niille ei vie makupaloja, ne kääntävät selkänsä ja löntystelevät tiehensä jättäen lapsen ja hänen äitinsä itkemään turhautuneina. Älkää ymmärtäkö väärin; ystävä ei ole mikään uhri tai muutenkaan onneton tapaus. Hänellä on onnellinen avioliitto, runsaasti kissoja ja pieni suloinen tyttö. Ja oma puutarha! ”Ajattele, voitte istuttaa jokaiselle perheenjäsenelle oman hedelmäpuun, voiko mikään olla hauskempaa”, kannustan häntä. ”Tuskin voi”, hän huokaisee tukahtuneesti pienellä äänellä. Ystävälläni ei ole mitään muuta hätää kuin se, että yhtäkkiä häneltä puuttuu kolmas paikka.

Kannustan lämpimästi jokaista kynnelle kykenevää etsimään itselleen hetimiten  kolmannen paikan. Luovuusguru Julia Cameron kehottaa ihmisiä viemään itsensä ”taiteilijatreffeille” viikoittain. Järjestämään jotain yllättävää mielikuvitusta ruokkivaa elämystä tai kokemusta vain itselleen. Se on ihana, testattu ja toimivaksi todettu systeemi. Lähdenkin tästä saman tien viemään itseäni treffeille kolmanteen paikkaan!

(You've got mail, trailer):
http://www.youtube.com/watch?v=96gRJxIGa5A