Kolme pientä ihmettä ja yksi iso

Pikkusisko soittaa. Me olemme liian happamia, hän julistaa. Minä olen yli neljäkymmentä enkä ole saanut elämässäni juuri mitään aikaan, dieettini ei pure eikä minulla ole vieläkään uraa, sanon viileähkösti, mikä on sinun puolustuksesi? En tarkoita mielentilaa, vaan kehoa, joka on happamoitunut tärviölle kahvista ja dieettilimsoista ja syömästämme sokerista ja lisäaineista, pikkusisko sanoo ja jatkaa pyytämättä että ei hätää,  hän on ostanut erikoisvalmisteista suolaa, jolla ongelma hoituu. Sitä ei myydä missä tahansa, hän on todella nähnyt vaivaa löytääkseen sitä ja se oli aika kallista. Helena Lindgren käyttää ja Marja ”Method” Putkisto. Pikkusisko on ostanut satsin vuoden tarpeisiin ja minä saan luvan lunastaa siitä puolet. Joten ei se oikeastaan olekaan kallista, vaan halpaa! Se on jo jaettu ja pakattu ja vanhemmat tuovat sen mökille missä se odottaa minua kun menen mökille seuraavan kerran. Minun tehtäväni on maksaa määrätty summa pikkusiskon tilille ja olla kiitollinen. Viimeksi pikkusisko oli yhtä päättäväinen, kun halusi minun ryhtyvän syömään Confiture Bonne Maman viikunahilloa, koska se oli hänestä niin ihanaa. Lopulta hän paineli Stockmannin ruokaosastolle, osti purkin, iski sen käteeni ja komensi: Syö! Hän on myös pakottanut minut lukemaan Julia Cameronin kirjoja ja siitä olen hänelle kyllä ikuisesti ja aidosti kiitollinen.Viikunahillosta sen sijaan jää älyttömästi siemeniä hampaiden väliin.  Nyt hän alkaa suoltaa ihmesuolaa ylistäviä tekstiviestejä. Otsarypyt ovat madaltuneet! Ihostani on tullut TODELLA pehmeä! Hieroin suolaa jalkapohjiin ja niistä tuli aivan sileät! En tarvitse enää mitään muita ihonhoitotuotteita!

          Väkisinkin alan kiinnostua ja lasken päiviä mökkireissuun jolloin pääsen testaamaan suolaa. Minäkin haluan päästä eroon kuonasta ja madaltaa otsaryppyjäni, mutta pitipä sattua, että siskon suolapropaganda alkaa miltei saman tien kun olen hakenut postista netistä tilaamani Ole Henriksenin kolmen tuotteen setin, jonka nimi on ”Three Little Wonders”,joiden pitäisi tehdä iholleni, no, ihmeitä. Purkit näyttävät vakuuttavilta. Yksi on päiväkäyttöön, yksi yökäyttöön ja seerumi on kaiketi hätätilanteisiin. Olen antanut manipuloida itseäni lukemalla käyttäjäkokemuksia netistä. Cameron Diaz kuulemma käyttää akneihoonsa ja kuinka hyvältä hän näyttääkään! Aivan samettiposkinen esimerkiksi elokuvassa Holiday. Järjestelen purkkejani vessan hyllylle ja auon ja suljen niitä kiinnostuneena. Netissä käyttäjäraati on ollut kahta mieltä seerumin tuoksusta, joidenkin mielestä se on ”pistävä” kun taas jotkut pitävät sitä ”ihanan raikkaana”. Viis tuoksusta (se on sitrusmainen, ihan ok), minua arveluttaa sen väri. Litku on kirkkaan oranssia. Mietin eikö se jää ihon pintaan ja saa näyttämään palovammapotilaalta ja toisaalta jos se ei jää, niin minne se menee? Kehooni, josta saan sitten ajaa sitä ulos ihmesuolan avulla? Ehdin kokeilla kolmea pientä ihmettäni pari viikkoa ennen kuin niiden haastaja, suola, pääsee näyttämään mihin siitä on. Yökäyttöön tarkoitettu ”ihme” on varsinainen pohjanoteeraus. Se on vihertävää hyytelöä, joka jättää iholle tahmean kalvon niin että jos erehtyy heilauttamaan päätään ennen kuin se on kuivunut (prosessi muistuttaa erehdyttävästi kananmunan valkuaisen kuivumista, mutta vie paaaaaljon enemmän aikaa) hiukset liimautuvat poskiin ja otsaan ja jos ne haluaa irti, pitää laittaa koko naama hanan alle ja levittää hyytelöä uudelleen jos vielä huvittaa. Kolmannella kerralla ei yleensä enää huvita. Päiväkäyttöön tarkoitettu kevyt kosteusvoide on niin höyhenen kevyttä, että se imeytyy saman tien. Se on valkoista, näyttää normaalilta eikä tuoksu juuri miltään. Se on ihanaa! Niin ihanaa, että en enää halua käyttää pelottavan näköistä seerumia enkä tahmeaa hyytelöä ollenkaan ja niin se hupenee hiuksianostattavaa vauhtia eivätkä tuotteet mene lainkaan tasan, kuten olin ajatellut, mikä on ärsyttävää.

          Viimein pääsen mökille kokeilemaan suolaa. Pikkusisko on mitannut pikkutarkasti osuuteni lasipurkkiin. Hän on koristellut purkin kietomalla sen ympärille pitsiä ja kaunista nauhaa ja purkin päälle hän on liimannut lapun, johon on kirjoittanut ” Ylellinen ihmesuola” ja oheen hän on kopioinut suolan lukuisia käyttötapoja. Siitä on paljon muuhunkin kuin naaman hinkaamiseen. Voin valmistaa itselleni suolavedellä kostutetuista rievuista emäksisen viitan! Sellaisesta en ole osannut edes haaveilla. Tai voin mennä saunaan hingattuani itseäni ensin suolalla ja ihmetellä miten kuona nousee pintaan. Ilmiö perustuu osmoosiin. Tai voin liottaa sukkiani suolavedessä ja vetää ne yöksi jalkaan villasukkien kanssa ja nukkua samalla kun kuona poistuu jalkapohjieni kautta. Mahdollisuudet ovat rajattomat! En malta odottaa iltaan vaan painelen heti saunalle lämmittämään vettä, että voin pestä naamani ihmesuolalla. Se kirvelee lupaavasti ja ihoni tulee liukkaaksi ja toden totta, pehmeäksi. Illalla otan kokovartalokäsittelyn. Istun lauteilla hangaten suolakiteillä ihoani ja liotan samalla jalkojani vadissa, jossa on suolavettä saadakseni maksimihyödyn. Hyvästi happamuus, tervetuloa emäksisyys!

          Soitan kiihkoissani pikkusiskolle ja puhumme suolasta parikymmentä minuuttia. Aamu- ja iltapesu ovat päivän kohokohdat, sillä silloin pääsen hieromaan suolaa kasvoilleni ja madaltamaan ryppyjäni ja ties vaikka mitä. Kolme pientä ihmettäni joutuvat suolan rinnalla aivan naurettavaan valoon. Miksi ihmeessä hankkia useita erilaisia purkkeja ja purnukoita ja maksaa itsensä kipeäksi, kun voi tulla toimeen yhdellä ainoalla tuotteella! Suolan on määrä olla todella riittoisaa, minulla on purkissa kuulemma puolen vuoden annos, mutta viikossa olen käyttänyt purkista jo kolmasosan. Kehoni on epäilemättä hyvin emäksinen mutta poskeni vaikuttavat rohtuneilta. Se menee ohi, pikkusisko valistaa. Laitat poikkeuksellisesti vähän rasvaa etkä hinkaa niin paljoa ja suolaa todellakin tarvitaan vain hyppysellinen. Pikkusiskon naama on kuulemma ennätyspehmeä ja näpyt ovat hävinneet! En raaski muistuttaa, ettei hänellä ollut näppyjä ennestäänkään, kuulostaa niin ihanan tehokkaalta sanoa että jokin vastenmielinen on kokonaan hävinnyt häiritsemästä. Mökkiloman jälkeen saunan lauteet hohtavat valkoisina iholtani varisseesta suolasta. Kolme pientä ihmettäni on työnnetty hyllyn perimmäiseen nurkkaan ja lasinen suolapurkki on nostettu etualalle. Ihoni on pehmeä ja otsaa halkova, närkästyksen ja huolten uurtama railo on ehdottomasti aavistuksen madaltunut. Jos teissäkin heräsi halu kokeilla tuotetta, menkää ihmeessä ostamaan.  Mutta muistakaa, ettei sen oikea nimi ole ”Ylellinen ihmesuola”, vaikka voisi minun puolestani hyvin ollakin. Sen nimi on ”Emäksinen kylpysuola”.