Ihanuuksia maassa ja puussa

Toisinaan oma mieli tekee niin nopeita piruetteja, että oikein itseäkin huippaa. Eräänä aamuna ratikassa lähelläni notkui nuori poika, joka söi omenaa todella h-i-t-a-a-s-t-i ja ärsyttävästi  mässyttäen ja maiskutellen ja minä ajattelin että lopetallllopetaLLLOPETA!, senkin ärsyttävä vetelä hyypiö, mutta sitten näin miten hän omenansyönnin lomassa huomasi vanhemman rouvan juoksevan ratikkaa kohti ja ojensi omenasta vapaan kätensä avatakseen rouvalle oven tekemättä siitä mitään numeroa, ja minä ajattelin että voi miten herttainen ja miellyttävä nuorukainen. Sitten tilasin NetAnttilasta tarjouksesta syyssipuleita ja kun ne saapuivat, revin paketit heti auki, jotta pääsisin hypistelemään sipuleita ja punnitsemaan niitä käsissäni ja nauttimaan niistä sykkivästä elämästä ja huomasin tyrmistyksekseni, ettei yhdestä sipulipussista sykkinytkään elämää, vaan valui jotain haisevaa ja mustaa ja krookukset puuttuivat kokonaan ja  silmissäni pimeni ja ajattelin, että NetAnttila on paska kauppa ja soitin sinne heti ja sanoin, että Ice Follies-narsissin sipulit ovat aivan mätiä, ettäs tiedätte, ja krookukset puuttuvat tyystin ja vaikka ne ovatkin ehkä vaatimattomia kukkia, ne ovat todella merkityksellisiä, sillä ne ovat kevään ensi airuita ja putkahtavat maasta juuri silloin, kun talvea on kestänyt niin kauan että luulee jo kuolevansa, ja ne tuovat kuulkaa ihmisille toivoa ja voisi jopa sanoa, että joidenkin kohdalla Pelastuksen. Ja  sen sijaan että siellä olisi vängätty vastaan,  siellä sanottiinkin, että voi kauhistus, miten voimme korvata tämän vääryyden, rahalla vai uusilla sipuleilla ja minä sanoin että tehkää mitä tykkäätte, mutta minä menen syystöihin mökille ensi viikonloppuna enkä sen jälkeen tee sipuleilla kaupungissa yhtään mitään ja parin päivän kuluttua postissa saapui kaksi isoa pakettia erilaisia syyssipuleita, yhteensä 220 kappaletta KIIREELLISENÄ lähetyksenä ja ilman veloitusta ja minä ajattelin, että NetAnttila onkin mahtava kauppa ja aloin heti suunnitella jatkotilauksen tekemistä. Harkitsen vakavasti puolimetrisen LED-valoporon tilaamista, mutta emmin vielä vähän sen ja LED-valopyramidin välillä. Poro olisi hauskempi, mutta pyramidi käytännöllisempi. Olen kallistumassa poron puolelle.

Niin minä sitten lähdin mökille vetolaukussani yli viisisataa kukkasipulia haudattavaksi maahan ja kolme kristallia ripustettavaksi puuhun.  Olen nimittäin ottanut asiakseni koristaa myös ilmaa. Mökin päädyssä on vanha villiomenapuu jolla ei oikeastaan ole mitään virkaa, muuta kuin että se on siinä koska on aina ollutkin ja minä puolustan sitä joka vuosi urheasti kaatamiselta, sillä omenapuut ovat ihania, vaikka niiden hedelmät olisivat kuinka pieniä ja kitkeriä hyvänsä ja nyt olen keksinyt puulle erityistehtävänkin. Olen ripustanut sen oksille  siimalla kaikkea kivaa; etanankuoria, vanhoja korvakoruja ja rintaneuloja, peilinpalasia, kristallisydämiä ja nyt aion ripustaa kolme kyyneleen muotoista kristallia lisää. Ajatelkaa miten kauniilta ne näyttävät pakkaspäivänä lumisen puun oksilta riippuessaan! Ja kristallit ja korvakorut nostavat takuulla kynnystä hyökätä moottorisahalla puun kimppuun silloin kun en ole vahtimassa.

Viidensadan sipulin hautaamisessa on aika paljon hommaa, mutta se on ehdottomasti vaivan väärti. Isää harmittaa kun kerron ylimääräissipuleista, sillä hän on jo ehtinyt kerskua naapurille, että pitää lähteä lämmittämään mökkiä, tyttäreni tulee istuttamaan kolmesataa kukkasipulia viikonloppuna ja kun jo kolmesataa oli herättänyt ihmettelyä ja päivittelyä, niin voi pojat millaisen reaktion VIISISATAA sipulia olisikaan saanut aikaan! Kysyn ovatko vanhemmat nähneet isoja lintujen syysmuuttoja, mutta eivät kuulemma ole.  Erkki-setä ja Telle sen sijaan ovat nähneet ennätyssuuria kurkiauroja ja joutsenet ovat kierrelleet ja kaarrelleet ja pitäneet kovaa ääntä. Isä ja äiti ovat todennäköisesti istuskelleet mökissä pelaamassa pasianssia ja ratkomassa ristisanoja ja vääntäneet radiota kovemmalle sitä mukaa kun kurkien ja joutsenten möykkä on kasvanut. Ja todennäköisesti radiosta on tullut ”Kansanradio”, ohjelma joka nostaa kylmän hien otsalleni niin kuin kaikki ohjelmat, joihin ihmiset saavat soittaa. Minusta kenenkään ei pitäisi soittaa radioon. Kaikki voisivat sen sijaan kirjoittaa blogia. Aivan kuten Kansanradiossa, blogissakin voi sumeilematta tuoda julki kaikki ääliömäisimmätkin aivoituksensa. Tässä ei kuitenkaan kukaan pääse keskeyttämään ja itsensä voi nolata jotenkin hienovaraisemmin.

Danny: Tuuliviiri http://www.youtube.com/watch?v=PcTba8MfhXI