Pakkaaminen on vaivatonta, jos saa ottaa niin paljon tavaraa kuin haluaa ja joku muu kantaa. Muuten, siis yleensä (oikeastaan aina) se on hankalaa. Jos lähtee kahdeksi viikoksi minne tahansa, niin säät voivat olla mitä tahansa tai sitten se on (vastoin odotuksia!) sitä samaa hellettä niin kuin tällä kertaa meidän reissullamme. Koskaan ei voi tietää etukäteen mistä tulee matkan tärkein vaate tai tavara mutta siitä huolimatta sitä soimaa itseään liioista vääristä vaatteista ja liian vähistä oikeista, vaikka kai nyt jokainen osaisi jälkikäteen pakata sataprosenttisen järkevästi. Jos on hyvä mielikuvitus, osaa elää matkan jo etukäteen ja tulee yleensä kehitelleeksi mielessään monenlaisia kauhu- ja riemuskenaarioita housujen repeämisestä ja kenkien hajoamisesta ja yllätyskutsusta Hienoihin Juhliin ja mystisestä laihtumisesta, jolloin voikin yhtäkkiä käyttää vaatetta joka vielä kotona kinnaa, ja alkaa myös nähdä kuvitteellisia lööppejä ”Kesän lämpöennätys rikki!!!” tai ”Talvi tuli jo heinäkuussa!” ja pakkaa sitten tältä pohjalta johdonmukaisesti ja järkevästi.
Kotimatkaa edeltävänä iltana yrittää sitten survoa kenkiä, farkkuja ja huppareita entistäkin täydempään matkalaukkuun (ainahan sitä jotain pientä sortuu ostamaan) ja kiroilee että mitä ihmettä minä ajattelin kun otin nämä mukaan, kertaakaan ei ole tullut pidettyä. Mutta sitten muistaa että todennäköisesti ajatteli sitä kertaa kun meni katsomaan Troija-elokuvaa kevään ensimmäisistä aurinkoisista päivistä huumaantuneena caprihousuissa ilman sukkia ja paleli koko elokuvan ajan niin että taju oli lähteä ja odotti vain koska pääsee pois ja yritti istua jalkojensa päällä ja otti niin hyvin opikseen, että on AINA sen jälkeen ottanut elokuvateatteriin villasukat mukaan ja myös vetää ne siellä jalkaansa oli kesä tai talvi. Tosiasia on, että tämä loma olisi mennyt näillä tavaroilla: varvastossut, hellemekko, silkkiyöpaita (hellemekon alle häveliäisyyssyistä plus hikeä imemään) ja legginsit (pienentämään reisien kitkaa kävellessä.) Ja pyjama, meikkipussi ja puhelimen laturi. Ja fleecepeitto koska se ei paina mitään ja on ihana nokkaunien ja koti-ikävän varalta. Ja juhliin kotelomekko ja sandaalit. Jukoliste, jos olisin tämän tiennyt etukäteen, olisin voinut pakata kaiken tarvittavan vaikka muovikassiin. Nyt minulla on jättiläiskokoinen vetolaukku, joka vetää petollisen paljon kamaa josta joudun huonolla tuurilla maksamaan lisämaksua lentokentällä. Mutta kun ei voi tietää etukäteen! Täällä olisi voinut sataa, olisi voinut olla kylmä, olisi voinut käydä niin, että olisin yllättäen laihtunut niin että olisin voinut käyttää vaaleanpunaista puseroa joka näyttää niin söpöltä henkarissa. Olisin voinut innostua uimaan ja lenkkeilemään ja jos olisin lähtenyt näin pitkään reissuun ilman kashmirneuletta olisin ollut hullu (sillä se on lämmin mutta ei kuuma, kevyt pehmeä ja kertakaikkisen ihana) ja toisaalta olisin ollut hullu myös siinä tapauksessa että olisin jättänyt kaikki ihanat pokkarit ja suolasirottimet ja pöytäliinat ja dvd:t ostamatta, sillä ne olivat todella edullisia ja hullu olisin siinäkin tapauksessa että valittaisin hellejaksosta vain sen takia että en saanut käytetyksi kaikkia varmuuden vuoksi mukanani raahaamiani vaatteita.
Aina silloin tällöin naistenlehdissä on juttua siitä miten kannattaa pakata järkevästi ja miten samat vaatteet muuntuvat rannalle ja iltajuhlaan pienin vippaskonstein, mutta ei niihin juttuihin oikeasti kukaan usko. Sitä paitsi samat lehdet väittävät pokkana joka kevät että "safarityyli on taas muotia" vaikkei se koskaan oikeasti ole. "100 tapaa helpottaa elämääsi"- oppaan kirjoittaja, ihana Elaine St. James sanoo, että ensinnäkin kaikkien vaatteiden tulee olla tummia ja toisekseen mitä ikinä kuvitteletkin ottavasi niin jätä heti puolet kotiin. Niin mainio kuin Elaine St. James onkin (hänellä on hurmaavia vinkkejä elämän helpottamiseksi, esimerkiksi sellaisia että jos ovikello soi niin älä avaa ja heitä kaikki lääkkeet aspiriinia lukuun ottamatta roskikseen) niin ei tuo neuvo auta minua yhtään. Varsinkaan kun en tykkää tummista vaatteista eikä minulla niitä näin ollen ole. Mutta kyllä minua kieltämättä viehättää se mielikuva jonka hän loihtii, että voi vaikka kuukauden kiertää Eurooppaa pienen vedettävän lentolaukun kanssa.
Joka reissulla oppii kuitenkin jotakin, nuorempana olin aivan katastrofaalisen huono pakkaaja sillä halusin aina lähes koko kodin irtaimiston mukaani lyhyillekin matkoille. Nyt osaan jo jättää jotain kotiinkin, mutta tästä on vielä pitkä matka miehen matkavarustukseen. Kerran hän lähti Lontooseen niin että hänellä oli hammasharja povitaskussa ja vaihtokalsarit muovikassissa. Mutta ei edes mies voi sillä lailla voi lähteä reissuun, johon kuuluu ensin oleilua mökillä, sitten häät Jyväskylässä, 50-vuotisjuhlat Oulussa, kunnianhimoinen lenkkeily- ja lukusuunnitelma, piipahdus Tukholmassa ja epäluottamus siihen että helteet jatkuisivat vielä toiset kaksi viikkoa, vaikka näillä näkymin jatkuvat ainakin viikon, joten tarvitaan taas sekä hellevaatetta että lämpimämpiä vaatteita plus juhlavaatteet. Se, että tästä kaikesta selviytyy kaksi ihmistä yhdellä (pienen asuntovaunun kokoisella) vetolaukulla on itse asiassa osoitus huippuunsa hiotusta pakkaamistaidosta. Taidanpa pakata mukaan vielä hatun, jotta voin nostaa sitä itselleni!
Joka reissulla oppii kuitenkin jotakin, nuorempana olin aivan katastrofaalisen huono pakkaaja sillä halusin aina lähes koko kodin irtaimiston mukaani lyhyillekin matkoille. Nyt osaan jo jättää jotain kotiinkin, mutta tästä on vielä pitkä matka miehen matkavarustukseen. Kerran hän lähti Lontooseen niin että hänellä oli hammasharja povitaskussa ja vaihtokalsarit muovikassissa. Mutta ei edes mies voi sillä lailla voi lähteä reissuun, johon kuuluu ensin oleilua mökillä, sitten häät Jyväskylässä, 50-vuotisjuhlat Oulussa, kunnianhimoinen lenkkeily- ja lukusuunnitelma, piipahdus Tukholmassa ja epäluottamus siihen että helteet jatkuisivat vielä toiset kaksi viikkoa, vaikka näillä näkymin jatkuvat ainakin viikon, joten tarvitaan taas sekä hellevaatetta että lämpimämpiä vaatteita plus juhlavaatteet. Se, että tästä kaikesta selviytyy kaksi ihmistä yhdellä (pienen asuntovaunun kokoisella) vetolaukulla on itse asiassa osoitus huippuunsa hiotusta pakkaamistaidosta. Taidanpa pakata mukaan vielä hatun, jotta voin nostaa sitä itselleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti