Jaloja kiviä ja salaisia aikeita

On todella  ärsyttävää, kun ihmisen ei anneta pitää omia pikku salaisuuksiaan. Nytkin kurkitaan mökin verhojen välistä, kun toinen kaivaa chakrojensa tasapainottamiseen ostamiaan jalokiviä pionipenkkiin imemään voimaa maasta, eikä tajuta, että silmälaseihin osuva aurinko kavaltaa uteliaat (isän, äidin ja miehen) saman tien. Ja kun sitten menee seuraavana päivänä kaivamaan jalokivipussukkansa maasta ja menee saunalle pesemään kiviä, on selän takana saman tien koko konkkaronkka yrittämässä siepata jalokiviä ja kyselemässä jokaisesta että mikä tuo on ja montako euroa se maksoi ja vaikuttaako se mitä.

Tähän tyyliin. Ensimmäinen kivi, punainen jaspis, molskahtaa vatiin pestäväksi.
”Mikä tuo on?” (isä).
”Jaspis”.
”Paljonko tuo maksoi?” (mies).
”Jotain euron”.
”Vaikuttaako se mitä?” (äiti)
”Auttaa maadoittumaan, keskittymään ja viemään asiat päätökseen.”

Kuivaan jaspiksen ja nakkaan seuraavan kiven, oranssin karneolin, vatiin.
”Mikä tuo on?”
”Karneoli.”
”Paljoko maksoi?”
”Ehkä jotain euron”.
”Vaikuttaako se mitä?”
” Lisää sosiaalisuutta ja auttaa iloitsemaan elämän kauneudesta”.

Karneoli pois, kuivaus astiapyyhkeellä ja kolmas kivi, keltainen sitriini vatiin.
”Mikä tuo on?”
”Sitriini. Eikö teillä ole mitään omaa tekemistä?"
”Maksoiko tuo yli euron?”
”Ei”.
”Mihin se vaikuttaa”?
”Parantaa luovuutta ja lisää elämäniloa”.

Sitriini pois vadista, kuivaus ja seuraava kivi, vaaleanpunainen ruusukvartsi tilalle. Joku yrittää siepata jaspiksen, mutta minä olen nopeampi. ”Näpit irti”, komennan, ”nämä ovat henkilökohtaisia.”

Isä on  tällä välin jo kumartunut vadin ylle. ”Mikä tuo on?”
”Ruusukvartsi”.
”Mitä maksoi?”
”Ei paljon mitään.”
”Eli oli kalliimpi kuin muut?”
”Mitä se tekee?”
” Lisää rakkautta ja auttaa antamaan anteeksi”.
”Eli jos koskemme kiviin, pystyt antamaan anteeksi?”

 Tyydyn mulkaisemaan, kuivaan ruusukvartsin ja heitän vatiin vaaleansinisen kalsedonin.
”Mikäs se tuo on?”
”Kalsedoni. Menkää nyt jo siitä!”
”Paljonko maksoi?”
”Jotain euron.”
”Vaikuttaako se mitä?”
”Rauhoittaa ja auttaa ilmaisemaan itseään sanallisesti”.

Kalsedoni pois, tummansininen lapis lazuli tilalle. On vaikeaa pestä ja kuivata kiviä kun yleisö painautuu selkää vasten ja tuuppii ja kurkottelee.
”Mikä tuo on?”
”Lapis lazuli.”
”No TUO oli varmaan kallis?”
”Ei, vaan tosi halpa.”
”Vaikuttaako se mitä?”
”Auttaa avaamaan kolmannen silmän.”

Takaani kuuluu hörötystä . Voi hyvä sylvi sentään. Kuivaan käteni, astun ulos pesuhuoneesta ja haen saunamökistä kännykän. Näppäilen esiin laskimen ja lasken nopeasti isän, äidin ja miehen keski-iän. Saan tulokseksi 66,3333333. ”Tiedoksenne vain ja säästääkseni teidän aikaanne ja varsinkin omia hermojani, jäljellä on vielä yksi kivi, se on tämä tässä (näytän violettia ametistia). Se on ametisti ja se oli erikoistarjouksessa ja auttaa henkistymään ja meditoimaan. Ja nyt, antaa vetää!” Ja kun hihittelevä ja virnistelevä porukka lähtee hitaasti ovea kohti, huudan vielä heidän peräänsä että teidän keski-ikänne on kuulkaa 66 vuotta ja rapiat päälle, mitä ei kyllä ikinä uskoisi!”

Sitten pesen ja kuivaan kiveni loppuun ja asetan ne latautumaan terassin kaiteelle auringonvaloon. Sitten sanon miehelle, että katsopas miten hyvä pyöräilyilma ja isälle ja äidille, että hei, teiltähän on jäänyt tästä lehdestä jättiristikko ratkomatta ja kun olen näin saanut järjestettyä itselleni rauhallisen hetken, haen aitasta pipon, sulkeudun saunamökkiin ja paneudun pitkäkseni sängylle. Sitten työnnän jaspiksen alushousuihini häntäluun kohdalle, karneolin tuulihousujen vyötärönauhan alle, asettelen sitriinin navan kohdalle, ruusukvartsin sydämen päälle, kalsedonin kurkun päälle (josta se heti kierähtää lattialle ja joudun järjestelemään kivet uudelleen), lapis lazulin otsalleni ja ametistin päälaelleni ja kiskon pipon siihen päälle pitämään sitä paikoillaan. Sen jälkeen olen valmis puolen tunnin mittaiseen chakrojen tasapainotusmeditaatioon. Tai olisin, mutta  oven takaa kuuluu kolinaa, sitten ovi aukeaa ja siinä on taas tuttu virnistelevä kolmikko kyselemässä että miksi minä makaan sängyssä keskellä päivää pipo päässä ja että he ovat lähdössä Hippeläiselle ostamaan auringonkukan siemeniä ja huvittaisiko minua lähteä mukaan ja silloin minä ponnahdan ylös niin että jalokivet sinkoilevat ympäriinsä (alushousuissani olevaa jaspista ja pipossani olevaa ametistia lukuun ottamatta).  Ehtiihän sitä chakransa tasapainottaa myöhemminkin.

The First Wives Club: You don't own me http://www.youtube.com/watch?v=jBWCrFj_25E&feature=related