keskiviikko 5. lokakuuta 2011

"En saa millään humpatuksi"


Eläkeläiset on siitä mainio yhtye, että he onnistuvat nostamaan mielialaa pelkillä kappaleidensa nimillä. Heiltä tuo otsikkokin on peräisin. Itse musiikkihan on (anteeksi vain) täysin sietämätöntä, mutta nimet ovat rautaa. Niiden joukossa on esimerkiksi sellaisia kuin: ”Peljätty humppa”, ”Puliukkohumppa”, "Kahvipakettihumppa", ”Sortohumppa”, ”Orpo humppari”, ”Humppaukaasi”, ”Humppaan itsekseni”, ”Sisupussihumppa” ja henkilökohtainen suosikkini ”Humppaa tai kuole”.  Sen muutan usein mielessäni muotoon ”Askartele tai kuole”, sillä askartelu, tarkemmin sanottuna tulitikkurasioden tuunaaminen hileellä, paljeteilla, tarroilla ja tekojalokivillä on osoittautunut mielenterveyteni kannalta aivan olennaisen tärkeäksi puuhaksi. Kun sormet ovat liimassa ja lattia lainehtii hileestä ja paperisilpusta ja helmistä ja tarroista ja pieni tulitikkuaski täyttää hetkellisesti  koko tajunnan, se on Pyhä Kokemus.  Maailmantalous saa olla mitä on, ympärillä voidaan käydä sotia tai Stockmannilla voi olla vaikka kuinka Hullut Päivät, mutta hetkellisesti olen kaiken ulkoisen ulottumattomissa, uppoutuneena omaan pieneen maailmaani, jota rakennan keskittyneesti yksi tulitikkuaski tai oikeastaan yksi paljetti kerrallaan. Askartelu on zen.  Niin on monille varmaan humppakin.  

Muutama vuosi sitten kävin Tampereen Verkatehtaalla näyttelyssä ja voi olla, että se on vaikuttanut minuun siitä lähtien alitajuisesti ja on nyt parin vuoden aikana noussut pintaan ja manifestoituu tulitikkurasioiden parissa puuhasteluna. Siellä näyttelyssä oli nimittäin paperista tehtyjä juhlapukuja ja sitten vielä Marianne-karkkien kääreistä tehty korsetti ja Fazerin sekalaisten käärepapereista tehty päiväpeitto. Jos ette usko, minulla on evidenssiä; katsokaa kuvaa yllä. Olin aivan otettu ja ajattelin, että niiden tekijällä on täytynyt olla tosi hauskaa niitä tehdessään.  Ja minulla oli hauskaa niiden loisteessa kierrellessäni. Ja Eläkeläisillä on epäilemättä ollut hauskaa sanoittaessaan humppa-aiheisia coverbiisejään. Ja minulla on hauskaa siteeratessani heidän humppiensa nimiä ja ehkä teillä on hauskaa kun luette niitä ja voi olla, että jostakusta on hauskaa sytyttää kynttilänsä (tai tupakkansa, vaikka toivonkin että se olisi mieluummin kynttilä) mauttomuuksiin asti koristellusta tikkuaskista ottamallaan tulitikulla. Ja joku voi nyt kysyä, että tarvitseeko maailma karkkipapereista tehtyjä korsetteja, kimaltelevia tulitikkurasioita ja vitsikkäitä humppacovereita, että eikö aikaansa voisi käyttää jotenkin hyödyllisemmin ja voihan se olla että voisi. Mutta hauskuus on tärkeää, sillä hauskuus on Hauskaa.   Ja kun näytämme muille jotain, minkä parissa meillä on ollut tosi hauskaa, hauskuus lähtee kiertämään ympäri maailmaa, vähän  niin  kuin Eläkeläisten "Humppaan ympäri maailman"-kappaleessa.

Eläkeläiset:  "Hävisin lotossa taas": http://www.youtube.com/watch?v=VVvrveRLAQ8

1 kommentti:

  1. Maailma ei ehkä tarvitse hileellä koristeltuja tilitikkuaskeja, mutta maailma tarvitsee ihmisiä, jotka saavuttavat zenin liimaamalla hilettä ja paperisilppua. Ehdottomasti!!!

    nimim. oma lehmä jne.

    VastaaPoista