Bang a boomerang

Lapsena jumaloin Abbaa, mikä osoittaa, että minulla oli hyvä musiikkimaku. Abbaa voi jumaloida edelleen, mutta ei tietenkään sillä tavalla omistautuvan palvovasti kuin pienenä. Nykyään vain käydään aina Tukholmanreissulla istuskelemassa hotelli Rivalin edessä olevassa puistossa Södermalmilla ja odotetaan josko Benny tulisi hotellista tai menisi sinne sisään (hän omistaa hotellin).  Agnetha oli tietysti kaikkein ihanin, mutta koko bändi oli ihailun ja palvonnan arvoinen, ja jos joskus juolahtikin mieleen, että Björn näyttää aika lailla apinalta, sellaiset ajatukset sysättiin heti päättäväisesti syrjään. Eräs tyttö fanitti Abbaa aivan väärin. Hän ihaili Fridaa, mikä sinänsä oli ihan ok, mutta korostaakseen Fridan ihanuutta, hän halveksi avoimesti Agnethaa ja meni niinkin pitkälle, että oli liimannut seinällään olevaan Abbajulisteeseen Agnethan suun päälle kaksi laastaria ristiin, mutta Fridan tukkaan hän oli kiinnittänyt kauniin perhosen! 

 Joskus vietettiin parhaan Abbaa ihailevan ystävän kanssa iltaa pohdiskelemalla sellaisia asioita, että mitä jos Agnetha ja Benny olisivatkin pari ja Frida ja Björn. Olisiko se parempi vai olisiko se huonompi? Ja kun Agnethalle ja Björnille tuli avioero, tuli pitkäksi aikaa sellainen epätodellinen olo, että tässä on nyt oltava jokin väärinkäsitys ja odotti vain koska uutinen kumottaisiin (vähän niin kuin silloin kun tieto prinsessa Dianan kuolemasta tuli.) Abba-aika oli jotenkin liikuttavan viatonta. Se selvisi minulle konkreettisesti, kun eräänä päivänä löysin valtavan Abba-kirjan Suomalaisesta kirjakaupasta ja ryhdyin lehteilemään sitä nostalgisissa tunnelmissa. Kirjassa oli tietysti satoja kuvia, sillä Abba oli hyvin valokuvauksellinen porukka, ja eräässä kuvassa Agnetha poseerasi viettelevästi käsi nostettuna pään taakse ja  etualla kuvassa näkyivät Agnethan pitkät ja tuuheat kainalokarvat.  Siihen aikaan karva-asioissa ei oltu niin tarkkoja kuin nykyään kun karvaa sallitaan oikeastaan vain päässä ja kaikkialla muualla sitä pidetään mauttomana.

Minä olin vielä niin pieni alkaessani fanittaa Abbaa, että olin laulun sanojen suhteen aivan isojen sisarusteni ja aikuisten armoilla ja kun sanon armoilla en liioittele yhtään. Kärtin isoasiskoani, että hän kirjoittaisi minulle Mamma Mian sanat paperille (silloin ei tiedetty mitään mistään googlettamisesta) ja ensin hän sanoi, että olkoon menneeksi ja minä olin ihan että JEEEEE ja varmistin vielä, että kirjoitathan sitten niin kuin ne lausutaan ja hän sanoi, että semmoiseen typeryyteen hän ei kyllä ollenkaan ala, ja että saan luvan opetella lukemaan englantia niinkuin sitä kirjoitetaan ja ääntämistä Agnethan ja Fridan perässä. Ja minä itkin ja märisin ja sanoin inhoavani siskoa tositositositositositosi paljon, mutta hän pysyi kovana kuin kivi.

Isoaveljeäni painostin kääntämään mitä Bang-a-boomerang-laulussa sanotaan ja hän kuunteli sen kerran halveksien läpi ja sanoi, että kuule eipä sanota YHTÄÄN MITÄÄN.  Ja minä tiesin, että kyllä siinä jotain sanotaan ja kuljin veljen perässä tivaamassa ja hän sanoi että USKO NYT, se on ihan hölynpölyä koko laulu ja minä sanoin vihaavani veljeä tositositositosi paljon, mutta hänkin pysyi kovana kuin kivi.  Sitten tuli albumi Voulez-vous, ja minun piti tietysti saada tietää, mitä se tarkoittaa ja lähin aikuinen oli Abbaa fanittavan ystäväni isä (sillä istuimme ystävän huoneessa kuuntelemassa uutta kasettia, hän sai aina kaikki uutuudet saman tien, minä en koskaan, paitsi kerran isä oli ostanut Essolta yllätyksenä Abban kasetin, sen missä he istuvat hienossa autossa sampanjalasit kädessä sääret pitkinä ja missä on  mm. Mamma Mia ja SOS, ja se oli yksi elämäni Hienoimmista Päivistä). Kärtin ystävän isältä, että hän kääntäisi voulez-voun, mutta hän sanoi ettei hän osaa. ”Yritä edes!”, painostin ja hän sanoi kyllästyneenä että se tarkoittaa varmaan ”eläköön” (ja kun aloitin lukiossa ranskanopinnot, selvisi hyvin pian, ettei todellakaan tarkoita, ja ehkä juuri lapsuudestani Abba-fanina aikuisten armoilla minulle on jäänyt hyvin vahvana sellainen käsitys, että jos tässä maailmassa jotain haluaa tietää, siitä on otettava itse selvää). Mutta siskon kunniaksi on sanottava, että hän teki ihan oikein kieltäytyessään kirjoittamasta minulle laulujen sanoja niin kuin ne äännetään ja veljeäkin ymmärtää nyt vähän paremmin. Bang a boomerangin kertosäe kuuluu nimittäin näin: “Bang- a-bang-a boomerang, dum be dum dum be dum be dum dum, a bang-boom a boomerang, love is a tune you hum de hum hum…” Ja kyllä se varmaan tosikon lukiolaispojan korvissa kuulostaa vähän tyhjänpäiväiseltä. Mutta sanotaan siinä laulussa muutakin!

Bang a boomerang: http://www.youtube.com/watch?v=XYkIVGsEhwE&feature=related