Samettia ja kashmiria

Muistatteko kun kerroin pakkomielteestäni silkkiin ja miten se sai alkunsa siitä Alessandro Bariccon kirjasta? No, on minulla yksi toinenkin.  Luin jostain,  että kashmirneule on hyvä sijoitus ja ajattelin että sellainenhan kannattaa sitten hankkia ja kun sain ensimmäisen kashmirneuleeni jäin heti koukkuun ja ajattelin etten enää koskaan halua muunlaisia neuleita ja että jos se kerran on hyvä sijoitus, niin useampi kashmirneule on luonnollisesti vielä parempi ja niin hankin toisen ja sitten kolmannen ja kashmirhuumassani tiedustelin Stockmannilta onko heillä myynnissä kashmirneuleiden huoltoon tarkoitettuja erityisiä kashmirkampoja,  mutta myyjä sanoi että ei kai sellaisia ole ollut missään vuosikymmeniin, muuta kuin suomenruotsalaisilla rouvilla ja minä ajattelin, että ”A-haaa?!” ja otin yhteyttä kaikkiin tuntemiini suomenruotsalaisiin rouviin ja neiteihin ja sanoin, että tarvitsisin kashmirkampaanne lainaksi, mutta he eivät tienneet yhtään mistä minä puhuin, vaan sanoivat vaan, että ”häh?” tai ”vad?”. Mutta minä en antanut periksi, vaan jatkoin tiedusteluja ja suhteellisen vaivattomasti onnistuin lopulta hankkimaan sellaisen netistä, joten nyt minulla ei ole eläkevakuutusta, osakkeita, asuntoa, metsää eikä muitakaan sijoituksia tai pääomaa, ei säännöllistä kuukausipalkkaa eikä ehkä kohta kotiakaan, mutta laatikollinen kashmirneuleita on ja kashmirkampa, ja onhan se toki varmaan suloista istua puistonpenkillä kampaamassa nöyhtää kashmirenuleistaan ja nukkua yöt veneen alla yksi kashmirneule tyynynä ja toinen peittona. Kuinka typeräksi sitä voikaan itsensä tuntea? Erityistyperäksi siksi, että kaikki muut vaatteeni ovat kirpputorilta tyyliin farkut 4 euroa, t-paita 1 euro, kengät 3 euroa, ja sitten neule 150 euroa. Voi hyvä sylvi sentään. Mutta elämä on oppimista, tämäkin on varmaan ollut läksy joka minun on pitänyt oppia kantapään kautta ja kun luen tätä kymmenen vuoden kuluttua ajattelen että voi miten LAPSELLISTA ja ALKEELLISTA ja olen kypsynyt huomattavasti henkisesti ja seestynyt tai vaihtoehtoisesti tullut tosi rikkaaksi (jotenkin tuntuu sopimattomalta toivoa sekä että). Ja sitä paitsi kyllä minä sen verran ymmärrän, että se kashmirneule sijoituksena tarkoitti sitä, että kun on sellainen ja sitä hoitaa hyvin, niin ei tarvitse muita neuleita kuin sen yhden kashmirneuleen, mutta on sekin kyllä vähän ankea ajatus, yksi ainoa neule seuraavat 30 vuotta.  Sitä paitsi ensimmäiset kashmirneuleeni ovat jo menneet rikki. Ehkä olen kammannut niitä liian rajusti. Juuri leikkasin yhdestä hihat ja tein niistä säärystimet. Kashmirsäärystimet!

Kashmiria ei yleensä löydä kirpputorilta (paitsi kerran löysin valkoisen kashmirtopin vitosella!) ja se on ymmärrettävää, sillä kuten sanottua, kashmir on sijoitus.  Mutta ei löydy samettihousujakaan, tai löytyy naisille, mutta ei  miehille ja se on kyllä ollut aikamoinen yllätys. Mies ei ole mitenkään ronkeli tai vaatelias vaatteiden suhteen. Hän on onnellinen, kun löytää aamulla sukat jalkaansa.  Jos kysyn häneltä haluaako hän uuden neuleen, hän sanoo että kiitos ei, hänellähän on jo neule. Mutta hän pitää samettihousuista ja siksi pidän aina silmät auki siltä varalta, että löytäisin sopivat. Tänään löysin, neljä euroa UFFista, ja samalla hetkellä minulle myös valkeni miksi niiden löytäminen on niin vaikeaa ja verrattavissa kashmirneuleen löytämiseen vitosella.

Minkälaiset miehet käyttävät samettihousuja? Aivan. Sellaiset, jotka ovat kiitollisia kun löytävät sukat aamulla jalkaansa ja kun heillä on yksi neule. Samettihousumiehet eivät tee inventaariota vaatekomerossaan ja tuumi, että hmmm nuo samettihousut ovat vielä ihan hyvät, mutta olen vähän kyllästynyt niihin, vienpä ne kirpputorille. Ei, samettihousumiehet käyttävät samettihousujaan niin kauan kuin niissä on hiukankin samettinöyhtää jäljellä ja kun kaikki nöyhtä on kulunut pois, he hätääntyvät, että pitäisi kiireesti saada uudet samettihousut. Mutta ei uusia samettihousuja vaatekaupasta, vaan pari euroa maksavat samettihousut kirpputorilta.  Ja siinä sitä onkin etsimistä. Siksi tämä päivä onkin juhlapäivä, sillä nyt miehellä on ”uudet” neljän euron samettihousut jalassaan ja housuongelma on näin ollen poissa päiväjärjestyksestä ainakin seuraavat neljä vuotta. Ja me menemme nauttimaan syksyisestä iltakävelystä ja patsastelemme tohkeissamme eteenpäin samettihousuissamme (mies) ja kashmirsäärystimissämme (minä).

Hercules: I won't say I'm in love: http://www.youtube.com/watch?v=gLvK5nKbo6w&feature=related