maanantai 28. marraskuuta 2011

Possu, morsian ja muutama pukki

 
Monesti sitä on niin syvällä ajatuksissaan, että ei rekisteröi mitään ympäristössään. Sitä miettii että mitä se käytännössä tarkoittaa, että progressiivinen kuu on siirtynyt astrologisella kartallani oinaaseen? Siksikö olen niin ärhäkkä ja kärsimätön koko ajan? Ja entäs kun se puolentoista vuoden päästä siirtyy härkään? Onko elämä pelkkää kukkien kasvatusta ja ruuanlaittoa ja miten se sopii yhtään yhteen tulisen temperamenttini kanssa? Ja sitten miettii, että voiko mielialalla ja hiusten juurikasvulla olla kiinteä  yhteys, sillä aina kun elämä alkaa olla jotenkin alavireistä ja vilkaisee puolihaluttomasti peiliin, havaitsee myyränvärisen juurikasvun venähtäneen  noin kuusisenttiseksi ja huokaisee, että pakko kai tuo on hoitaa ja kun on hoitanut, huomaa olevansa heti paljon iloisempi.  Ja muistelee hiljattain käytyä keskustelua johtoasemassa olevan ystävän kanssa, joka sanoo ettei missään nimessä palkkaisi minua, sillä en näytä siltä, että sitoutuisin ja minä olen ihan, että mitä v...allesmannia! Ja sanon, että kuka kehtaa tänä päivänä vaatia ehdotonta sitoutumista johonkin rivityöhön tai jättifirmaan, eikö riitä että työn hoitaa ja onko se muka joku rikos, että on tehokas ja nopea ja kiinnostunut muustakin, mutta hän vain pysyy kannassaan kuin mikäkin jäärä ja minä sanon, että minusta on pelottavaa jos joku sitoutuu sataprosenttisesti johonkin firmaan tai yksitoikkoiseen työhön ja että jos minä olisin valitsemassa, kysyisin työhaastattelussa, että mikä on suhteesi elämään, entä kuolemaan? Uskotko kuolemanjälkeiseen elämään? Entä jälleensyntymään? Mitkä ovat tärkeimmät arvosi ja elätkö niiden mukaisesti? Koetko, että meillä jokaisella on jokin tehtävä tässä elämässä ja jos, niin mikä sinun roolisi on? Mitä hengellisyys merkitsee sinulle? Kumpi on parempaa, Fazerin sininen vai Marabou? Ja jos tämä ihminen vastaisi, että ei häntä kiinnosta mikään muu kuin saada antaa kaikkensa tälle firmalle, sanoisin, että kuule semmoista vastuuta minä en voi ottaa. Että mene ja selvitä itsellesi nämä elämän suuret kysymykset ensin ja jos sinä vielä sen jälkeen haluat tulla meille töihin, niin jutellaan uudestaan.  Ja hän voisi hyvinkin tulla ja haluta työn (joskaan ei olisi niin naivi, että lupaisi antaa firmalle kaikkensa), sillä ihminen, joka askaroi suuren osan ajastaan metafyysisten ilmiöiden ja Isojen Kysymysten parissa, saattaisi nauttia suuresti jostain konkreettisesta käytännöllisestä työstä. Mutta tämä ei ollut tämänpäiväinen aiheeni, joskin kyllä eräänlainen aasinsilta siihen.

Alun perin aioin kehua, miten mukavaa Helsingin kaduilla on käyskennellä, sillä vaikka olisit kuinka syvällä ajatustesi hetteiköissä etkä kiinnittäisi tippaakaan huomiota ympäristöösi, melkein aina näkee jotain NIIN poikkeavaa, että väkisinkin havahtuu ja palaa maan pinnalle ja huomaa, että täällähän on kivaa. Yhtenä päivänä huomasin yllättäen käveleväni Bulevardilla morsiamen perässä. Hän tuli kaasoineen Klaus Kurjesta ja kaaso kannatteli laahusta, ettei se olisi likaantunut marraskuisella jalkakäytävällä ja hehkuva ja säteilevä morsian sipsutti kohti Vanhaa kirkkoa niin kauniina ja oikein hohtavana hämärässä alkuillassa, että väkisinkin kyynel kihosi silmään. Ja toisella kertaa kävelin taas syvissä mietteissä Etelärannassa, kun vastaan pöristeli joulupukki moottoripyörällä ja vilkutti, ja sitten toinen ja kolmas ja neljäs ja viides ja se oli tosi hauska näky. Ja viikonloppuna vastaan käveli iso vaaleanpunainen possu. Mutta siinä ei ollut mitään hauskaa, sillä kyseessä oli sikojen törkeää kohtelua vastustava mielenosoitus. Ja kun pääsin kotiin,  ilmoitin miehelle, että possunsyönti loppui tässä talossa tähän paikkaan eikä hän vastustellut. Hiljattain tuli televisiosta ohjelma aiheesta ja siinä joku byrokraatti sanoi, että tuo sikojen hyysääminen on liioittelua, että tässä maailmassa kuolee päivittäin niin sikoja kuin ihmisiäkin ihan luonnollisista syistä ja mies sanoi, että tuo nainenhan on hullu. Ja nyt meillä syödään leivän päällä juustoa ja suolakurkkua.

Jill Johnson: Christmas on my own: http://www.youtube.com/watch?v=CsCC88J1Q_o

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti