sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Hermione yllättää


Aaah, nukkuminen on sitten ihanaa! Joskus tulee sillä tavalla siunatuksi, että näkee aivan fantastisia unia. Sellaisia, jotka ovat kuin elokuvia ja vaikka säpsähtäisi välillä hereille niin ne jatkuvat siitä mihin jäivät ja niissä on hienoa tunnelatausta joka säilyy joskus monta tuntia senkin jälkeen kun on herännyt ja niissä unissa saattaa päästä lentämään tai vuoristorataan tai linnaan tai minne vain. Joskus unet ovat sellaisia käsittämättömiä pätkiä, joissa ei ole mitään tunnelatausta eikä viestiä eikä itsellä ole mitään roolia, muuta kuin ihmetellä, että mitä tässä oikein tapahtuu niin kuin äskettäin, kun näin unta, että Kjell Westö tepasteli olohuoneessamme ja söi jugurttia. Kalsarisillaan. Kerroin miehelle unesta, ja hän kysyi että oliko se hyvä uni vai painajainen, mutta ei se ollut kumpaakaan, se vain oli. Ehkä se oli viesti, että meidän pitäisi käydä katsomassa elokuvissa ”Missä kuljimme kerran”. Mutta viime yönä näin hienoa unta, jossa minulla oli unelmarooli. Sain olla Harry Potter- elokuvien Hermione ja taas oli joku kiperä tilanne päällä ja piti nousta keskellä yötä taistelemaan pahaa vastaan ja Hermione (minä!) meni herättämään Ronia, että ylös niin kuin olisi jo ja pahaa vastaan taistelemaan siitä! (sillä tavalla kiihkeän ärhäkästi kuin hänellä on tapana toimia elokuvissa), mutta sitten tapahtuikin KÄÄNNE ja sen sijaan, että Hermione olisi pakottanut vastahakoisen Ronin nousemaan lämpimästä sängystä kylmään, kosteaan linnaan taistelemaan pahaa vastaan, hän ajattelikin, että äh, ei jaksa, nakkasi taikasauvansa yöpöydälle ja ryömi Ronin viereen untuvatäkin alle itsekin nukkumaan. Ja se tunnelma oli aivan ihana! Suuri rauha laskeutui Hermionen (minun!) olemukseen ja hän lepäsi rauhassa turvassa peiton alla, vaikka huoneen ulkopuolella oli kauhea hässäkkä.
Onko tässä unessa jokin viesti? Uskon että on, ja voihan se johtua siitä, että olen viime aikoina lueskellut runsaasti Caroline Myssin henkisen kasvun opasta nimeltä "Tie sisäiseen linnaan". Tai sitten se voi olla se, että minun kannattaisi viettää entistä enemmän aikaa untuvatäkin alla ( mutta en oikein usko, sillä saan kyllä nukkua aivan mielin määrin). Olen kallistumassa sellaisen tulkinnan kannalle, että viesti onkin se, että jos kerran Hermione pystyy  muuttamaan toimintatapojaan, minäkin pystyn ja vaihteen vuoksi minä voisin puolestani ponnahtaa hermionemaisesti ylös sängystä ja alkaa taistella kiivaasti ja kaikkeni antaen pahaa vastaan! Tai ainakin  hyvän puolesta. Voisin aloittaa rakentamalla oman linnan. Piparkakkutaikinasta! 

Supergirl:http://www.youtube.com/watch?v=Ymk8BGJwKlU&feature=related

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti