Seerumia ja linnunlaulua

Pikkusisko soittaa. Hän on kiukuissaan, sillä hänen linnunlaululla erikoisvarusteltu kirkasvalolamppunsa on mennyt hajalle juuri nyt kun sitä kipeimmin tarvittaisiin. Muistutan, että hänellä on ihan kohta syntymäpäivä ja että hänhän voi toivoa lahjaksi uutta linnunlaululla erikoisvarusteltua kirkasvalolamppua, mutta hän valittaa ettei voi, sillä hän on jo ehtinyt toivoa sikakallista Lancômen seerumia, josta on tullut kuulemma riippuvaiseksi. Ihmettelen miten hän on voinut tulla riippuvaiseksi tuotteesta, jota hän ei ole edes kokeillut ja käy ilmi, että pikkusisko on käynyt keräämässä läjäpäin näytteitä tavarataloista. Hän on oppinut konstin Jennifer Anistonilta ”Rikkaissa rakkaissa ystävissä”, jossa Jennifer kiertää tavaratalojen kosmetiikkaosastoilla teeskennellen, että on kuullut kehuttavan tuotetta, mutta ei muka millään muista mikä se oli ja pohtien puoliääneen, että joku rejuven?…joku. Ja myyjä huudahtaa, että tarkoitat varmaan tätä Lancômen tuotetta johon Jennifer sanoo, että saattaa olla että se oli juuri tuo mitä ystävä suositteli ja sitten hän saa aina mukaansa pienen näytepurnukan voidetta, jota hänellä ei olisi ikipäivinä varaa ostaa kotiapulaisen palkallaan. Juttelemme pitkään Jenniferistä, sillä hän on meistä molemmista tosi ihana ja kerron, että vaikka en hyväksykään varastelua, niin ymmärrän tosi hyvin mikä sai Jenniferin ”Rikkaissa rakkaissa ystävissä”  varastamaan purkin kallista ryppyvoidetta rikkaan rouvan kylpyhuoneesta jota Jennifer oli siivoamassa ja hieromaan koko purkin sisällön kotona varpaisiinsa. Pikkusisko potee vähän huonoa omaatuntoa siitä että hänkin on kulkenut tavarataloissa teeskentelemässä, mutta minä en ole niinkään huolissani hänen teeskentelystään tai omastatunnostaan, vaan siitä, että hän on alkanut käyttää seerumia, vaikka siitä ei ole kauaakaan kun hän julisti uskollisuuttaan emäksiselle kylpysuolalle ja intoili ettei sen ansiosta tarvitse mitään muita ihonhoitotuotteita (ks. ”Kolme pientä ihmettä ja yksi iso”).  Pelottelen häntä, että seerumista on enää pieni askel botoxiin, mutta pikkusisko sanoo että ammun yli ja olen hullu ja että seerumi on sitä paitsi todella madaltanut hänen ryppyjään (samaa hän sanoi jokin aika sitten suolastakin). Muistutan pikkusiskoa, että olen viisi vuotta häntä vanhempi enkä käytä seerumia ja kysyn mitä hän aikoo tehdä kun tulee minun ikääni, ottaa botoxia vai tappaa itsensä ja mitä vikaa rypyissä ylipäätään on, ja hän sanoo ettei mitään niin kauan kuin niitä ei ole hänen naamassaan. Pikkusisko on yleensä tosi hyvä mainostamaan ja tuputtamaan kaikkia aivoituksiaan eteenpäin, mutta seerumi ei kiinnosta minua pätkääkään (paitsi ”masennuslääkeseerumi”, jota mainostettiin naistenlehdessä ja jonka on määrä ”onnellistuttaa ihoa” elvyttämällä dopamiinintuotantoa). Sen sijaan en saa ajatuksiani irti kirkasvalolampusta, jossa on erikoisvarusteluna ihanaa lintujen sirkutusta. Minullakin on kohta syntymäpäivä. Tiedän jo mitä haluan lahjaksi!

Blondie: Die young, stay pretty: http://www.youtube.com/watch?v=jO5VV5PISHU&feature=related