Juhlitaan!

Kaikelle on aikansa, syntymälle ja kuolemalle ja eteenpäin menolle ja pysähtymiselle. Ja juhlimiselle. Mark Levengood sanoo kirjan "Ystävä sä lapsien anna villoja" esipuheessa, että "Aika on ajatella ja pohtia, ja aika on myös tanssia pöydällä alusvaatteisillaan (yleensä myöhäinen yöaika)". Nyt on syytä juhlaan! Ystävätär synnytti perjantaina pienen pojan! Ja vaikka en välttämättä juhlistakaan sitä Markin kuvaamalla tavalla pöydällä tanssien (ei voi,  hajoaisi tuusan nuuskaksi, meillä on jatkettava, useasta osasta koostuva pöytä), niin jotenkin kyllä. Yhdistän sen vaikka vapunviettoon. Vastassa oli sama ynseä lääkäri kuin viimeksikin, mutta ystävätär oli oppinut ja ilmaisi toiveensa säästyä tällä kertaa isommilta sättimisiltä, varsinkin kun se ei viime kerrallakaan varsinaisesti auttanut mitään ja näin tapahtui; lääkäri piti suunsa supussa! Ja kätilötkin olivat kuulemma mukavia ja rohkaisevia.  Minä kehuin ystävätärtä ja sanoin, että nyt se on tehty ja hän sanoi, että totisesti; nyt perhe on täysilukuinen ja voi keskittyä sen vaalimiseen.

Minäkin haluan jättää itsestäni jonkun jäljen ja siksi kylvän joka vuosi mökille jotain  uutta monivuotista tai istutan puun tai pensaan. Erityisen ylpeä olen kuudesta tammestani, jotka olen kasvattanut itse pikku terhoista asti. Noukin ne aikoinani Ruissalosta ja nyt ne muistuttavat minua siitä ajasta hyvällä tavalla ja toivottavasti ne kasvavat ISOIKSI ja ULJAIKSI, vaikka ovatkin joutuneet kauas kotoaan Hämeeseen.

Minun oli määrä mennä ensi viikonloppuna Tukholmaan kuulemaan idoliani Sanna Ehdiniä, joka olisi käskenyt minua elämään kurinalaisemmin, sillä se tekisi hyvää henkiselle kasvulleni, mutta luento onkin peruttu ja lähden sen sijaan kylvöhommiin mökille, ja kun kukaan ei kerran ole sanomassa minulle, että tulisi elää kurinalaisemmin, jatkan elämistäni kuin pellossa ja siinä sivussa laitan siemeniä multaan. Minulla onkin jo aika paljon siemeniä hankittuna: mustajuurta, lanttua, silpoydinhernettä, härkäpapua, ruusukaalia (pakko kokeilla kun näin viimen miten ne kasvavat, tornimaisina varressa kuin salkoruusut konsanaan!), kuukausimansikkaa (pienet taimet pilkistävät jo! Tai viimein...), sokerihernettä, härkäpapuja, sitruunamelissaa, punaista basilikaa (pursuaa jo esikasvatusrasiastaan kauhealla voimalla), persiljaa, rukolaa, keräsalaattia, porkkanaa, naurista, tammenlehtisalaattia, avomaankurkkua, kesäkurpitsaa, retiisejä, timjamia, pensaspapuja (en ole ennen kokeillut papuja, mitä jos sato onkin hyvä, kuka niitä oikeastaan syö?), pillisipulia,  punajuurta, kyssäkaalia, kirjolupiineja (ei saa sanoa isälle, muuten se niittää ne! Haluan keltaisia, pitäkää peukkua!), pioniunikkoa, iso-olkikukkia, koristekaalia, vaaleanpunaisia pörheitä ”Lilac Pompom” unikoita, tuoksukaunokkia, kaunopunahattua (nyt esikasvatan todellisella pieteetillä, olen jo yrittänyt metodilla ”heitä multaan ja toivo parasta”. Ei onnistunut.) Isosilkkikukkaa, matalia kerrottuja auringonkukkia, jotka näyttävät aivan daalioilta, sinipellavaa, kesäharsoa, lehtisalaattia, harjaneilikkaa (kaksivuotista opettamaan minulle kärsivällisyyttä), perhoskukkaa, puistolemmikkiä, ketoneilikkaa, maloppia, kellohunajakukkaa, tiibetinkoirankieltä, rusoikikukkaa ja tomaattia. Sekä valkoapilaa maanparannusta varten. Muutamia mainitakseni.

Sitä ennen tulee vappu, Fredrikinkadun pikku puotien pitäjät ovat kuin yhteisellä sopimuksella koristelleet ovenpielensä ilmapalloin, joten voimme kulkea hauskaa pallokujaa ja juuri kilahti tekstiviesti ystäviltä, jotka haluavat leikkiä kanssamme huomenna vapun kunniaksi. Mukavaa! Onhan tässä juhlan aihetta vaikka kuinka.

Heli Kajo: Juhlat:http://www.youtube.com/watch?v=gH_CBUoWieQ&feature=endscreen&NR=1