sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Neiti Kevät on tullut kaupunkiin


 Ihana valo, ihana lämpö. Voi juku! Mies on innoissaan kun pääsee taas pyöräilemään, se vaikuttaa hänen koko olemukseensa ja muistuttaa minuakin siitä, että ihminen joka tekee asioita joista pitää ja huolehtii näin omasta onnellisuudestaan, on ilo myös ympäristölle. Ja niin minäkin menen ja kylvän mansikan-, mintun-, kurpitsan ja idänunikonsiemeneni nyt kun kuukin on suotuisassa vaiheessa. Avoimesta ikkunasta kuuluu lokkien kirkunaa ja se on minulle rakas ääni ja muistan aina sanoa miehelle, että kuuntele, taas kuuluu Luopioisten ääntä (mökki on siellä). Mies lähtee pyöräilemään Espooseen ja minä katson Puutarhaetsivät ja luen lintujen äänen innoittamana ”Lokki Joonatanin” ja lörpöttelen puhelimessa pikkusiskon kanssa ja pesen koneellisen pyykkiä.

 Sitten lähden kävelemään aurinkoiseen iltaan ja kävelen Ruoholahdessa sitä kanavanvartta aina Kaapelitehtaalle asti ja siitä Lauttasaaren sillalle ja katselen kaiteen yli merelle ja seuraan saavatko rannalla onkivat miehet kalaa ja sitten mies pyöräileekin jo vastaan ja jatkamme yhtä matkaa kotiin päin. Hän haluaa esitellä minulle löytämänsä pikkuruisen pubin, joka muistuttaa kuulemma sitä jota hän aikoinaan pyöritti kavereineen Tampereen Puutarhakadulla (vaihe, josta riittää juttuja kerrottavaksi koko loppuelämäksi), mutta on vielä paljon pienempi ja minä haluan esitellä itseäni inspiroineen tavan kylvää krookuksia josta aion ottaa mallia ensi syksyksi. Ruoholahdessa on muutama nurmikumpare, jotka ovat aivan kokonaan eriväristen krookusten peitossa! Näky kuin jostain satukirjasta ja ymmärrän heti, että juuri noin krookukset pitääkin kylvää! Ei minnekään kukkapenkkien reunuksiin häpeilemään, vaan valtavaksi tiiviiksi matoksi paraatipaikalle keskelle nurmikkoa! Ja niitä pitää olla SATOJA! Ja mieskin sanoo että ovat nuo kyllä hienoja ja sitten käydään ruokakaupassa ja mies polkee edeltä kotiin laittamaan kanan uuniin ja minä lampsin vielä pitkin rantaa ja Bulevardia ja vedän keuhkot täyteen kevätilmaa ja olen kiitollinen, etten ole allerginen millekään.

Sir Elwoodin Hiljaiset Värit: Nti kevät:http://www.youtube.com/watch?v=lwIgXd6avWY

4 kommenttia:

  1. Aivan mahtavaa tuuletusta ja tuulettumista keväälle ja keväässä. Tulppaanit jo lupaavat.
    Jos niitä krookuksia laittaisin sitten ensi kevääksi ohjeesi mukaan, satoja ja paraatipaikalle. Siellä on nyt ihan tyhjää.

    VastaaPoista
  2. Joo, suosittelen ehdottomasti sitä krookusten tuhlailevaisen ylellistä kylvötapaa. Olisin käynyt näppäämässä siitä kuvankin, mutta täällä tulee vettä kuin aisaa...

    VastaaPoista
  3. Muistanpa minäkin sinun Miehesi kuppila Kalkkeen. Siihen liittyy tuhansia tarinoita. Sinun tarinasi tuottavat hauskoja lukuhetkiä ja mukavia muistoja.

    Rva Kevät Espoosta

    VastaaPoista
  4. Mukavaa,kiitokset! Kalkerukka elää enää miehen virttyneen t-paidan logossa ja ilmeisen monien ihmisten muistoissa, mutta hienoa, että edes niissä!

    VastaaPoista