Towanda!

Ystävätär puolipakotti minut lainaamaan elokuvan Paistetut vihreät tomaatit kuultuaan ja taivasteltuaan etten ollut nähnyt sitä aiemmin. Meidän piti tavata eilen Ateneumissa ja ajattelin suorittaa elokuvan alta pois, sillä leffa oli lojunut hyllyssäni jo luvattoman pitkään. Katsoin sen aamulla ja saavuin tapaamiseemme silmät punaisina, mutta sydän ylitsevuotavaisena. Se on ihana, ihana, ihana elokuva jossa kaikki henkilöhahmot ovat toinen toistaan parempia, siis oikeasti ei yhtään ärsyttävää hahmoa ja tarina on huikea ja koskettava ja teemana tietysti lempiaiheeni, eli nainen joka löytää voimansa ja murtautuu irti vanhoista rooleistaan ja lisäksi se on ihana tarina ystävyydestä ja rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta. Ja se on esteettisesti ihanaa katsottavaa. Menkääs nyt heti hankkimaan se leffa ja katsokaa se saman tien! Se tekee teille hyvää.

Muuten onkin ollut vähän vitsit vähissä viime aikoina. Huhtikuu pettää aina. Ei sillä suotta ole julmimman kuukauden titteliä. Talvesta selvitään pitkälti sillä, että lasketaan milloin kevät alkaa ja huijataan itseä vähän sillä että ajatellaan sen alkavan maaliskuussa (vaikka tiedetäänkin, että silloin saadaan mitä todennäköisimmin vielä lunta niskaan ja pakkastakin voi olla kevyesti toistakymmentä astetta).  Mutta valon ja kesäaikaan siirtymisen vuoksi se lasketaan kuitenkin. Huhtikuulta sen sijaan odottaa jo todellista kevään tuloa ja pettyy joka kerta, kun maisema pysyy päivästä toiseen masentavan oljen värisenä ja lisääntyvän valon vuoksi sitä samaa sävyä joutuu tuijottamaan melkein koko vuorokauden läpeensä (jos ei älyä mennä aikaisin nukkumaan ja nousta myöhään seuraavana aamuna). Ja kun sitten huhtikuussakin tulee lunta, se ylittää sietokyvyn kertakaikkiaan.  Ymmärtää hyvin,  miksi eräskin Folke, 48, Surahammarista ilmoitti asiallisesti kuvan kera  paikallislehden katugallupissa, jossa kysyttiin, että ”Vad har du gjort i påsk?”, että ”Jag har druckit alkohol.” Vaikka kyllä nyt rehellisyyden nimissä on mainittava, että Ruttopuistossa oli eilen jo aavistuksen viherrystä oljenvärin seassa.

Ja kyllä huhtikuussakin voi tapahtua fantastisia asioita. Miehen siskonpoika soitti miehelle kiihdyksissään, että hänellä on tälle YLLÄTYS ja kun he tapasivat, siskonpoika ojensi miehelle juhlallisesti roskiksesta löytämänsä puhelimen, sitä samaa ikiaikaista nokialaismallia jota ei ole myyty enää vuosikausiin, mutta jota mies pitää parhaana mahdollisena mallina ja on jo ollut aivan ahdistunut, kun se on ollut aivan lahoamispisteessä ja uuden hankkiminen on tuntunut vääjäämättömältä. Ja nyt miehellä on ”uusi” puhelin, vieläpä samaa väriä kuin entinen, mutta tuhat kertaa parempikuntoinen kuin vanha rämä.

Mutta siitä elokuvasta vielä: jos te olette joskus vähän allapäin, katsokaa se kohta, jossa Kathy Bates hyppii minitrampoliinilla verkkareissaan olohuoneensa lattialla. Towanda!

 I'll remember you:http://www.youtube.com/watch?v=euIAWlvpXqg&feature=related
Trampoliini: http://www.youtube.com/watch?v=8cILRm3F3ic
Towanda parkkeerauskohtaus: http://www.youtube.com/watch?v=kXZs3mjGlQU