Ajoittain sumenee

Pikkusisko oli eilen Helsingissä käymässä. Istuskelimme Ruttopuistossa penkillä jalkojamme heilutellen ja hän kertoi että he olivat olleet viikonloppuna Ähtärin eläinpuistossa ja että oli ollut tosi hauskaa seurata, miten aivan järkevänoloisilta ihmisiltä sumenee päässä, kun he astuvat sisään matkamuistomyymälään. Pikkusisko ihmettelee miksi ihmiset ylipäätään ostavat matkamuistoja, eivätkö he muka muuten muista missä ovat olleet ja hän kertoo miten eläintarhan myymälässä oli ollut äiti kahden lapsensa kanssa joista toinen oli välttämättä halunnut husky-päähineen (21e). Kun äiti oli kysynyt että mitä sinä tuolla tekisit, lapsi oli vastannut että leikkisi koiraa johon äiti alistuneesti, että no sitten... Ja samaan aikaan toinen lapsi oli löytänyt järjettömän ruman pehmokukon (19e), pusertanut sen rintaansa vasten eikä ollut hellittänyt ennen kuin kassalla, jossa äiti oli maksanut nämä hienot matkamuistot, jotka tällä hetkellä (tiistaina) todennäköisesti lojuvat hylättyinä jossain lelulaatikon pohjalla, josta ne näkevät päivänvalon seuraavan kerran sitten kun äidin mitta tulee täyteen (tai huushollista loppuvat neliöt, usein nämä sattuvat samoihin aikoihin...) ja hän sanoo, että nyt viedään kirpputorille sellaiset lelut, joilla te ette enää leiki. Ja sitten hän saa olla onnellinen, jos joku urpo suostuu maksamaan rumasta vanulla täytetystä kukosta euron.

Sitten pikkusisko menee juttelemaan kuvittajansa kanssa WSOY:lle ja minä menen asioille ja sen jälkeen tapaamme Kolmen sepän patsaalla ja minä kysyn onko Tampereella jo sellainen Tiger-kauppa ja pikkusisko sanoo että ei hänen tietääkseen ja sitten vien hänet Kamppiin Tigeriin ja  odotan jännittyneenä, milloin hänellä alkaa sumeta. Mutta hän pysyy aika viilipyttymäisenä ja ostaa vain yatzy-pelikuponkeja, lyijykyniä, muistivihon ja aurinkolasit eikä itsellänikään sumene kuin luumusaippuan ja hunajasaippuan verran (yhteensä 1e), vaikka pikkusisko yrittää kovasti ylipuhua minut ostamaan vihreän samettisen mäyräkoiran, koska se kuulemma "sopisi tosi hyvin meille". Sitten pikkusisko puhuu pitkään siitä miten on löytänyt ihanan vaatemerkin, Creamin, ja että ne ovat juuri sellaisia joista minäkin kuulemma pitäisin ja että niitä myydään ainakin Sokoksella. Minä kysyn että no haluatko sitten mennä  Sokokselle ja hän sanoo, että kyllä kiitos ja sieltä hän löytää Creamin osaston alta aikayksikön nuolihaukkamaisella tehokkuudella ja määrätietoisuudella ja nostelee rekeistä nähtäväkseni yhtä sun toista rimpsuilla ja pitseillä ja nyöreillä somistettua hepenettä ja minä katselen ja myöntelen että oikein ovat ihania, juu, mutta että juuri möin kirpputorilla viisi tunikaa ja niitä on vielä kotona parisenkymmentä, että mitään akuuttia tarvetta tässä ei ole ja sitä paitsi olemme luopumassa, emme hankkimassa lisää tavaraa ja että pyhiinvaelluksella nuo rimpsut ovat vain tiellä, mutta sitten katseeni osuu kummalliseen collegekangasta olevaan pitkään sireeninlilaan takkiin jossa on jotenkin onnistuttu yhdistämään romanttinen pitsityyli ja arkinen materiaali ja ojennan käteni sitä kohti ja tunnen jo miten päässäni alkaa sumeta, mutta viime hetkillä pelastaudun, sanon pikkusiskolle, että äkkiä ulos, minua oksettaa ja Mannerheimintiellä hengitän hetken syvään ja sitten olen taas normaali ja tyytyväinen. Saatan pikkusiskon junalle ja lähden pitämään tuntini ja vielä illallakin tunnen onnistumisen iloa siitä, etten ostanut sitä Creamin ihmeellistä vaatetta. Mutta kesän alennusmyynti voikin sitten olla jo toinen juttu...

Jill Johnson: Vilken härlig dag: http://www.youtube.com/watch?v=lmISSwVqfOw