perjantai 13. huhtikuuta 2012

Paikan saa kiltti kätilö


Rakas ystävättäreni odottaa viimeisillään toista lastaan. Kävin yökylässä ja minulle tarjoiltiin ihanaa moussakaa, viiniä ja patonkia ja jälkiruuaksi ystävätär kantoi pöytään tarjottimen, jolla oli paloiteltuna tuoretta ananasta, kiiviä, banaania, mansikoita ja vaahtokarkkeja sekä kulhollisen sulaa suklaata johon sitten dippasimme valitsemiamme herkkupaloja samalla kun keskustelimme siitä mitä omassa elämässämme on tapahtunut ja meneillään ja siitä mitä tv-hahmoilla on meneillään (ystävätär oli huolissaan Salkkari-Seposta ja minä päivittelin, että Iholla-sarjan Marian uudesta talosta oli löytynyt hometta!) ja koska olin aivan tohkeissani suklaafonduesta, ystävätär kaivoi kaapistaan sydämen muotoisen fonduekulhon ja tuikkutelineen, jonka päälle se asetetaan ja sanoi, että minä saan ne ja sitten hän näytti, että hänkin oli ostanut laivalta samanlaisen Odd Molly-tunikan kuin minäkin, mutta pinkin, mutta eniten hän olisi halunnut puuterinvärisen, jossa on turkoosit silkkinauhat, mutta niitä oli ollut vain S-kokoa ja minä huudahdin, että minulla on se kotona L-kokoisena ja että vaihdan sen mielelläni pinkkiin, jos hän haluaa ja ystävätär sanoi, että tämän täytyy olla Johdatusta! Sitten kysyin jännittääkö tuleva synnytys ja ystävätär sanoi, että kyllä. Ja sitten hän kertoi miksi.

Esikoistaan saadessaan hän oli supistusten alettua soittanut sairaalaan ja kysynyt että pitäisikö jo tulla ja puhelimeen vastannut henkilö oli äsähtänyt, että mistä HÄN voi tietää milloin ystävättären lapsi on syntymässä, että kyllä se pitää tajuta ihan itse. Ja sitten kun ystävätär miehineen viimein meni sairaalaan, hänelle sanottiin, että olisi pitänyt tulla aikaisemmin.  Ja sitten kätilö jätti heidät oman onnensa nojaan, sanoi tulevansa takaisin, mutta ei koskaan tullutkaan. Sen sijaan tuli uusi kätilö, joka nähdessään että ystävätär makasi tässä vaiheessa tuskissaan lattialla, otti tilanteesta ilon irti ilkkumalla, että no siellä lattialla  rouvalla onkin varmaan mukavat oltavat. Ja sitten seurasi kaikenlaista härdelliä ja yhdessä vaiheessa vauvan sydänäänet heikkenivät ja supistukset loppuivat ja ystävätär oli tuskissaan ja peloissaan eikä  tiennyt mitä tapahtuu eikä tilannetta varsinaisesti auttanut se, että kukaan ei vaivautunut selittämään hänelle mitä nyt on tapahtumassa, mutta kyllä hän tietysti ymmärsi, että jokin on pielessä. Sitten huoneeseen astui kandi. Hän oli kuulemma ainoa henkilökunnan jäsen koko aikana, joka otti ystävättäreen katsekontaktin ja hän sanoi rauhoittavasti ja rohkaisevasti: ”Sinä selviät tästä.” Ja vaikka kandi ei sinänsä tehnyt mitään, silmiin katsomisella ja rohkaisevilla sanoilla oli sata kertaa suurempi merkitys kuin kätilöllä, joka vain seisoi koko operaation ajan jalkovälissä sättimässä. Turun murteella. Tai lääkärillä, joka hosui hermostuneesti ja  haukkui hänen ponnistusyrityksiään.

No, ystävätär selviytyi, vauva syntyi ja on nyt jo siinä iässä, että rakentelee leegoista taloja ”ihaniksi ja näteiksi” ja sepittelee kaikkea mahdollista muun muassa kirahveista. Mutta soisin kernaasti,  että ystävätär saisi synnyttää toisen vauvansa niin, että hänelle jäisi kokemuksesta parempi maku ja kuten hän itse sanoi, että hän saisi olla jotenkin paremmin osallisena siinä mitä tapahtuu. Olisi ihanaa jos hänellä olisi tukenaan joku sellainen kiltin oloinen, rauhallinen ja osaava synnytyslääkäri kuin vaikka prinsessa Victoriaa synnytyksessä auttanut valkohapsinen setä. Ja kiltti ja empaattinen kätilö joka osaisi valaa uskoa ja rohkeutta ja tekisi kaikkensa helpottaakseen äidin oloa ja tunnustaisi, että äidillä on merkittävä rooli synnytyksessä. Ja olisi ihanaa, jos tällä kertaa osastolla olisi enemmän kuin yksi renkaan muotoinen tyyny, jolla vastasynnyttänyt äiti kärsisi istua. Viimeksi niitä oli ollut osastolla tosiaan vain se yksi ja kun ystävätär oli viimein päässyt kokeilemaan sitä aamuviideltä, hän luuli päässeensä taivaaseen. Ja jos ystävätär vuotaisi taas verta lakanoilleen, joku tulisi ja auttaisi vaihtamaan ne sen sijaan että tivaisi että eikö kukaan ole käskenyt sinua hakemaan uusia lakanoita tuolta noin ja vaihtamaan niitä?! Olin aivan raivoissani ystävättäreni puolesta. Jos olisin rikas, lähettäisin hänet johonkin luksussairaalaan jossa oltaisiin  paitsi asiantuntevia, myös (vaikka sitten maksusta) kilttejä ja ystävällisiä. Mutta en ole rikas, joten ystävätär saa luvan mennä samaan paikkaan kuin viimeksikin. Ainoa rohkaisuyritykseni on laimeahko: ”Ehkä ne samat eivät ole tällä kertaa työvuorossa”. Ja sitten ystävätär sanoo urheasti, että on niitä kyllä sellaisiakin äitejä, jotka joutuvat synnyttämään vaikka sodan keskellä ja pelkäämään että kesken kaiken sotilaat ryntäävät sisään ja tekevät lopun koko perheestä, että siihen nähden hänellä on kyllä tosi hyvin...
Lady Gaga: On the edge:http://www.youtube.com/watch?v=x50ti3k7PCo

2 kommenttia:

  1. Toivon kanssasi oikein paljon, että vaatimattomat toiveesi toteutuvat. Onnea ystavällesi ja sille pienelle joka on syntymässä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon, ollaan porukalla pitämässä peukkuja!

    VastaaPoista