Isosisko

"Systrarna"-patsas Tukholman Mosebackenilla

Kun käyn Tampereella, yritän myös käydä tapaamassa isoasiskoa.

Soitan ja kysyn voinko tulla. Isosisko sanoo, että eiköhän se käy, kunhan en tule juuri silloin kun hän on päiväunillaan.  Käymme pitkähköt neuvottelut ja saamme viimein sovittua, että isosisko yrittää ottaa päiväunensa ennen kello neljää ja ottaa vielä kännykkänsä tyynynsä viereen. Isosisko on toisinaan vähän omissa maailmoissaan. Kun isosisko avaa oven, heiluttelen hänen naamansa edessä höyhenillä koristeltua pajunoksaa ja virvon vimmatusti. Isosisko sanoo, ettei hänellä ole suklaamunia, mutta että saisin pääsiäishalauksen. (Mies on samaan aikaan virpomassa Helsingissä omalla isollasiskollaan ja saa palkaksi tölkin olutta). Olen sonnustautunut garderobini kruununjalokiveen; hienoon ja arvokkaaseen Odd Molly-tunikaani. Isosisko katselee minua hyväntahtoisen huvittuneena pää kallellaan ja sanoo sitten että ”Sinä  et ole koskaan jaksanut piitata pukeutumisesta, olet aina ollut samanlainen hippi” ja kun kaivan hänelle kassista pääsiäismakeispussin, jossa on suklaapupu ja eri värisiä rakeita ja suklaamunia, hän huokaisee helpotuksesta ja sanoo jo vähän pelänneensä että tänä vuonna menee koko pääsiäinen ilman nameja, mutta kun kaivan esiin vielä äidin lähettämät juuston ja keksit, hän huolestuu, että tuleekohan hänestä lihava. Sitten annan hänelle hänen pyytämänsä pääsiäispostimerkit ja hän istuu pöydän ääreen liimaamaan merkkejä paikoilleen. Marisen, että onko ihan oikeasti tarpeen, että hän liimaa isän ja äidin ja minun ja miehenkin korttiin merkin ja minä vien ne itse postilaatikkoon, että enkö voi saada korttia tässä ja nyt, mutta isosisko sanoo, että hyvä se on että ne siellä postissa näkevät, että tekin saatte edes yhden pääsiäiskortin. 

Isosisko ilmoitti muutama vuosi sitten, että hän ei enää aio juhlia kenenkään nimipäiviä, että turha odottaa mitään, mutta pääsiäistä hän juhlii ja hanukkaa. Ja syntymäpäiviä. Niin me sitten vaihdamme joulu/hanukka- ja syntymäpäivälahjoja. Tavallisimmin vaihdamme keskenämme Marilyn Monroe-aiheisia lahjoja. Viimeksi minä annoin siskolle syntymäpäivälahjaksi Marilynjulisteen ja Marilyn-nenäliinoja ja joululahjaksi Marilynkalenterin ja sain syntymäpäivä/hanukkalahjaksi Marilynkirjan.  Onneksi maailmassa riittää Marilyntuotteita. 

Kun isosisko saa korttisavottansa päätökseen (me tulemme saamaan kortin, jossa on pullea keltainen tipu valkoisella pohjalla), hän haluaa soittaa minulle youtubesta vähän Tuula Amberlaa. Sitten kiistelemme hetken siitä, oliko Culture Clubin Boy George lihava jo ”Karma Chameleon”-hitin aikaan vai pulskistuiko hän vasta myöhemmin ja sitten selailemme ”Hanhiemon lipasta” ja muistelemme mistä kuvista tykkäsimme pienenä ja minua kauhistuttaa kun isosisko sanoo aina pitäneensä kuvasta, jossa on kolme sokeaa hiirtä ja hän tykkää kuulemma siitä lorustakin, vaikka se on ihan kauhea, sokeilta hiiriltä katkotaan siinä hännät  ja sitten silmiini osuu loru ”Entee rentee” ja siitä muistan miten isällä on usein tapana sanoa kauppareissulle valmistautuessaan, että ”Entee rentee markkinoille sikaa ostamaan” ja sitten nauramme, että Tyyris Tyllerö näyttää aivan Hitleriltä ja sitten isosisko sanoo kyllästyneenä, että eiväthän nämä lorut ole kyllä mistään kotoisin, mutta että ei se Kirsi Kunnaksen vika ole, että alkuperäiset ovat varmaan vielä huonompia.  Sitten minä alan tehdä lähtöä ja isosisko antaa minulle pinkit  joulupukin tuomat aamutossut, jotka ovat hänelle liian  pienet ja huikkaa  perään, että ”Siunausta!”.

Culture Club: Karma Chameleon: http://www.youtube.com/watch?v=JmcA9LIIXWw&ob=av2e