Meillähän ei ole autoa ja siksi olemme julkisten armoilla aina kun haluamme jonnekin minne emme jaksa kävellä (pyhiinvaelluksemme jälkeen sellaista paikkaa ei tietenkään ole enää olemassakaan…). Äiti kysyi minulta kummalla matkustan mieluummin, junalla vai bussilla. Ennen vanhaan olisin ilman muuta sanonut, että junalla, mutta nykyään se on niin vaivalloista ja epävarmaa ja pelkkä lipunostokin niin uskomattoman hankalaa, että vastaukseni on ehdottomasti bussi, joka on kaiken kukkuraksi vielä halvempi. En tykkää asioida millään automaateilla, ne hermostuttavat minua ja painelen aina ties mitä nappeja ja päädyn katastrofiin. Ennen luulin, ettei kukaan muu ole yhtä tumpelo ja häpeilin osaamattomuuttani, mutta nyt olen ollut todistamassa niin montaa muiden sähläystapausta, etten häpeä enää mitään, ja kaikkein vähiten sitä, että jos maksan pitkän pennin junalipustani haluan, että sen myy minulle ihminen joka ottaa vastuun, jos jotain sähläystä tapahtuu. Hiljattain matkustin vaunussa, johon pölähti äkäinen nuori mies, joka oli ostanut lippunsa automaatista ja saanut yllätyksekseen jonkun kalliin luksuspaikan, johon sisältyi kahvi ja iltapäivälehti ja joka tietysti maksoi paljon enemmän kuin normaali lippu. Koko matkan hän soitteli ystävilleen ja tuttavilleen ja kirosi epäonneaan ja kertoi ettei ole koskaan maksanut matkasta näin paljoa. Eikä hän edes hyötynyt mitään, koska ei ollut älynnyt mennä luksusvaunuunsa, jossa olisi saanut kalliin kahvinsa ja lehtensä. Toki lipun saa ostaa asemaltakin, oikealta ihmiseltä, mutta ensin pitää ottaa jonotusnumero ja malttaa odottaa kiltisti. Eilen edelläni oli 61 asiakasta jonossa, eikä se ollut mitenkään poikkeavaa. Eilen kyllä yritin olla moderni nykyajan ihminen joka ostaa lippunsa netistä ja tulostaa sen kotona ja onnistuin varaamaan paikkani ja maksamaan ja kaikki, mutta sitten kun lippu piti tulostaa, printteristä tuli täysin lukukelvoton töhry, jota kukaan konnari ei olisi hyväksynyt ja niin minä päädyin taas jonotusnumeroineni asemahalliin. Ja silloin kun ostin ensimmäistä kertaa pitkän tauon jälkeen lippua ja yritin ostaa sen netistä, siinä kysyttiin puhelinnumeroa ja minä hullu annoin ja siinä samassa lippu kilahti puhelimeeni. Jossa ei ole nettiyhteyttä. Ja koska kyseessä oli kello kuuden aamujuna, en voinut mennä oikomaan asiaa asemahallin lippupisteeseen ja menin tekstiviestini kanssa junaan. Helsingin konnari näpytteli tyynesti puhelimesta piiiiiiiiitkän numerosarjan, mutta kun vaihdoin junaa Toijalassa, uusi konnari saikin raivarin ja tivasi että enkö ymmärrä, ettei tällä tavalla voi matkustaa, että se on RIKOLLISTA ja kun kerroin hänelle että tämä oli minulle aivan uusi kokemus ja vahinko hän sätti minua siitä, että olin jättänyt lipunoston niin viime tinkaan (vaikka olin ostanut lipun 8 tuntia ennen matkan alkua) ja kun sanoin, ettei Helsingin konduktöörillä ollut asian kanssa mitään vaikeuksia, hän sanoi, että no juu meillä on täällä eri käytäntöjä. Eilen kun kävelin ruttuinen töhrylippu kourassani lippuhalliin (musteen vähyys tulostimessamme EI TOKI OLLUT VR:n vika), olin aika huonolla tuulella ja kaikki näytti synkältä. Yritin psyykata itseäni itseapufraasein (teepusseista ym. saaduilla) että ”Emme näe maailmaa sellaisena kuin se on, vaan sellaisina kuin me itse olemme”. Kiva, olen siis megalomaanisen ärsyttävä, konstikas, pökkelömäinen ja hankala. No, kieltämättä. Mutta näin minä siis kuljen töihin.
Toiseen suuntaan sen sijaan kuljen bussilla. (Toisin päin se ei aikataulullisesti onnistu). Otan paikallisbussin päästäkseni linja-autoasemalle. Paikallisbussilla kulkee paljon mammoja ja pappoja ostoksille ja kiltti kuski päästää heidät aina kyydistä siinä missä kukin haluaa jäädä, oli pysäkkiä tai ei. Joskus tekee vähän tiukkaa aikataulun kanssa ja hermoilen ehdinkö Helsingin bussiin. Tai hermoilin, mutta kun puin sen sanoiksi, kuski sanoi, että ei huolta. Jos se bussi ehtii lähteä, hän ajaa sen kiinni. Toinen kuski, joka on myös oppinut että minulla on kiire Helsingin bussiin, sanoi viimeksi, että voi itku, nyt ollaan vähän myöhässä, mutta sitten hän soitti Matkahuoltoon ja pyysi että sieltä käytäisiin sanomassa Helsingin bussille, että odottaisi hetken, sillä hänellä on täällä MATKUSTAJA! Ja Helsingin bussikuski odotti minua ja sanoi, että ai sinä tulit jo (sillä olin ainoa matkustaja). Sitten hän ajoi minut pikkubussilla Forssaan ja sanoi, että siellä pitää ikävä kyllä vaihtaa toiseen bussiin, mutta en viitsi purnata siitä, sillä hän ajoi bussinsa toisen bussin viereen keulat vastakkain siten, että bussien ovet olivat aivan kohdakkain ja kun astuin yhdellä askeleella uuteen bussiin, molemmat iltapäivälehdet olivat siinä odottamassa, mihin olenkin jo ehtinyt tottua. Olisi rehvakasta sanoa, että olin ainoa matkustaja koko matkan Helsinkiin asti, mutta se ei ole ihan totta. Karkkilasta nousi kyytiin yksi toinen.
Avril Lavighe: Complicated: http://www.youtube.com/watch?v=VQXfexNVPSs&feature=related
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti