Tyhmä-Robert

Tervehdys pitkästä aikaa! Voisin kertoa teille kivoja juttuja siitä, kun kävimme viimein ystävien kanssa katsomassa sen Homo-oopperan ja sen jälkeen syömässä Kluuvikadun Fransmannissa ja sitten vielä fiilistelemässä Kappelin kristallikruunujen alla syömässä ihanaa kakkua ja juomassa kahvia, jossa oli kermaa tai sitten voisin kertoa, että olen aloittanut perinteisen kevätpaastoni, mutta nyt on vasta ensimmäinen päivä, joten en halua liikaa hehkuttaa enkä varsinkaan halua kenenkään sanovan, että "paasto on vaarallista", joten kerron siitä sitten myöhemmin  enemmän. 

Sen sijaan voisin kertoa siitä, kun tässä hiljattain  juttelin pitkästä aikaa ystävättäreni kanssa puhelimessa ja muistin jossain vaiheessa myös tiedustella mitä hänen isosiskolleen kuuluu. Ystävätär sanoi, että hyvää vain, paitsi että sisko on potenut jo jonkin aikaa selkäänsä, mikä on tosi hankalaa ja nakertaa kenen tahansa elämäniloa ja lisäksi hän on kovin omistautunut työlleen ja siksikin otti tosi raskaasti sen mitä hänen pomonsa meni lipsauttamaan. Kutsun pomoa "Tyhmä-Robertiksi " ( koska hänen nimensä on Robert ja koska hän mitä ilmeisimmin on aika tyhmä).

Ystävättären sisko oli aikansa kärsittyään käynyt lääkärissä näyttämässä selkäänsä ja kun hän tuli myöhässä töihin, hän ilmoitti tunnollisen työntekijän tavoin pomolleen, että kävi näyttämässä lääkärille selkäänsä, joka on ihan hirveän kipeä. Pahaksi onneksi ystävättären siskon pomo on juuri Tyhmä-Robert, joka puuskahti, että olisit nyt edes valehdellut kaatuneesi liukkailla, niin voisimme edes teeskennellä sympatiaa ja painellut tiehensä jättäen ystävättären siskon tuntemaan itsensä huonoksi ja tyhmäksi.

Pohdimme ystävättären kanssa siskon selkäkivun ja Tyhmä-Robertin luoman työilmapiirin mahdollista yhteyttä ja sitten totesimme, että meillä kummallakin on itsellä aika hyvä selkä (kop, kop, kop....koputtelen tässä varmuuden vuoksi pöydänreunaa) mutta molemmilla on  myös sisko, joka potee selkäänsä tämän tästä. Pikkusiskolla on aivan surkea selkä. Monta kertaa se on tehnyt niin kertakaikkisen tenän, ettei pikkusisko ole päässyt yhtään mihinkään. Hän joutuu huoltamaan sitä systemaattisesti kuntosalilla ja silti vaara selän pettämisestä vaanii koko ajan taustalla.  Onneksi ystävättärellä ja minulla on sentään vähän kokemusta selkäkivuista. Se pelastaa meidät laukomasta samanlaisia kommentteja kuin Tyhmä-Robert, jonka oma selkä on mitä ilmeisimmin terästä (kuten hänen sydämensäkin). Minulla oli kerran  monta vuotta sitten selkä niin pahassa jamassa, että en pystynyt kuin makaamaan lattialla ja jos piti mennä vaikka vessaan, jokaista liikettä piti suunnitella ikuisuus ja se kivun määrä oli paitsi halvauttavaa  myös hirveän pelottavaa ja jotenkin myös nöyryyttävää; oli vaikea hyväksyä, että oma keho oli pettänyt minut ja vielä kesken kesälomareissun Tukholmassa. Liikuntakyvyttömyyttä kesti vajaan viikon ja siinä ajassa kuvittelin jo kuolevani, mutta kaikki joilla on kokemusta tai asiantuntemusta lohduttelivat, että se ei ole vaarallista ja että paras hoito on KÄVELY, johon minä tuskani keskeltä tiuskaisin että haistakaa....! Ja kun sitten viimein pääsin ylös ja liikkeelle olin todella kiitollinen, onnellinen ja helpottunut ja vannoin, että niin kauan kuin selkääni ei  koske, en valita mistään (hah hah, noh, ihmisiähän tässä vain ollaan). Mutta kyllä minä sen verran opin, etten kyseenalaista enkä vähättele jos joku sanoo potevansa selkäänsä.

Ystävättärellä oli vastaava kokemus, viiltävä kipu joka hyökkäsi ties mistä ja aivan arvaamatta ja salpasi hengen ja teki autosta nousemisen miltei mahdottomaksi. Mutta joillain on selkä kipeä yhtä mittaa ja kuukausitolkulla! Mistä sitä semmoisen kivun keskellä ammentaa elämäniloa ja –uskoa!? Ja selkäkivuilla on monesti myös yhteys psyykeemme. Ystävätär kertoi usein tuskailleensa, että miksi hänen täytyy aina käsitellä kaikki mielen tasolla, miksei voisi vaihteeksi vähän somatisoida (hän on psykologi). Mutta seurattuaan isoasiskoaan ja hänen kärvistelyään selkänsä kanssa, hän on muuttanut mielensä. Kanssaihmisille ei saisi tietenkään toivoa pahaa, mutta kyllä minusta Tyhmä-Robertille saattaisi pieni noidonnuoli tehdä terää.

Ally McBeal: Got the blues:http://www.youtube.com/watch?v=3_jt9hE-bk0&feature=related