Paastoni on edennyt vaiheeseen, jossa olen kiinnostunut ruuasta, mutta en itse tunne lainkaan nälkää. Selaan naistenlehtiä, leikkaan irti reseptit joita ehkä joskus haluan kokeilla (tai joissa on poikkeuksellisen kaunis kuva) ja liimaan ne reseptivihkooni. Käyn mielelläni ruokakaupoissa ja koska en tarvitse kunnon ruokaa, ostoskoristani saattaa löytyä sellaisia tuotteita kuin inkivääritahnaa, raastettua parmesaania, jeeraa, seesaminsiemeniä, wasabitahnaa ja kvinoaa. Haluan askaroida ruuan parissa (luulen, että olen nyt päässyt niin lähelle anorektikon ajatusmaailmaa kuin kaltaiselleni suursyömärille ylipäätään on mahdollista, mistä tulikin mieleeni, että paastoa ei varmaan voi suositella sellaisille joilla on alttiutta syömishäiriöön) ja koska en syö itse, ulkoistan syömiseni. Miehellä on kissanpäivät! Hän saa töistä tullessaan makaronilaatikkoa. Hän saa jopa pullaa! En ole leiponut montaa kertaa pullaa elämässäni (muutaman kyllä, "Tyhmä-Robert"-jutun kuvassa on evidenssiä leipomistani joulupullista, tosin äiti auttoi taikinan kanssa...), sillä yleensä minua inhottaa se pullataikinan tuntu sormissa, mutta nyt oikein kaipaan sitä! Kai se on niin, että kun ruokaa ei tule sisäisesti, siihen hakee tuntumaa ulkoisesti. Aamulla mies saa sämpylöitä! Hän ihmettelee, miksi minusta on tullut näin kiltti... En ole mikään hyvä peruskokki, paineen alla menen täysin lukkoon ja jos joku kysyy miten lättytaikina tehdään, joudun tarkistamaan netistä. Mutta jos olen keittiössä yksin ja saan sooloilla mieleni mukaan, saan silloin tällöin aikaiseksi loistavia juttuja. Pullataikinan perusohjeen etsin netistä, mutta en tietenkään tyydy siihen, vaan sovellan vähän lisää niin, että pullat saavat huipulle vaaleanpunaisen marsipaanihatun ja mantelilastuja ja lopuksi vielä tomusokerihunnun. Koska pullista tulee kookkaanpuoleisia, semmoisia vauvan pään kokoisia, ristin ne ”Estellepulliksi” juuri julkistetun prinsessan nimen mukaan. Tänä aamuna katson netistä sämpyläohjeen. Mutta perusohje on liian tylsä makuuni, joten raastan sekaan porkkanaa, lisään kuivattua nokkosta, pilkon saksilla pieniä paloja kuivatusta merilevävyyhdistä (ollut kaapissa koskemattomana edellisen paaston aikaisista kauppareissuista lähtien), heitän sekaan kourallisen luksushedelmämysliä ja ripottelen päälle parmesaania. Aamiaispöydässä mies näyttää siltä ettei oikein tiedä mikä häneen on iskenyt, mutta syö kuitenkin kiltisti kolme.
En ole itsekään jäänyt osattomaksi nautinnoista. Olen löytänyt oikein painavan, täyttävän ja ravitsevan kirjan; Rakel Liehun "Helenen", josta miehen sisko silloin hurahti niin, että meni etsimään Helenen hautaa Hietaniemestä ja soitti Rakel Liehulle kun ei meinannut löytää (tästä olen kertonut aiemminkin). Enää en ihmettele mitään muuta kuin sitä, että olen onnistunut välttymään näin ihanan kirjan lukemiselta näin pitkään. Kirja on kertakaikkisen lumoava, LUMOAVA!!!! Ostin sen eilen Fidasta kolmella eurolla ja vaikka olen vasta aika alussa olen jo täysin myyty ja minäkin haluan viedä kukkia tai kynttilän ihanan Helenen haudalle ja aion käydä katsomassa hänen taulujaan ja olen tosi iloinen siitä, että kirjaa on vielä satoja sivuja jäljellä. Toivottavasti se kestää paastoni loppuun asti!
Muppettien ruotsalainen kokki tekee donitseja:http://www.youtube.com/watch?v=mbs64GvGgPU
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti