Se olen minä! Paastoni on edennyt siihen vaiheeseen, että pursuan energiaa ja haluan vain siivota! Enkä tavanomaista pintapuolista lääppimistä, vaan KUNNOLLA! Niin, että imuroin jopa pesukoneen takaa ja kun imurin nokkaan tarttuu sinne leijaillut, viisi vuotta vanha irtolehtinen pesukoneen käyttöohjeista, otan sen talteen ja kerään loput paperit pesukoneen päältä ja niittaan ne yhteen ja panen muovitaskuun. Ja sitten haen tuolin ja pyyhin pölyt peilikaapin päältä ja järjestelen tolut, putkireiskat, lasinpesuaineet, yleispuhdistusaineet, mäntysuovat, wc-ankat ja muut muovikoriin. Pesukone jyllää luonnollisesti koko ajan taustalla, sillä kylpyhuoneen matot on heitetty sinne. Sitä ennen on jo pesty kaikki tavalliset pyykit. Imuroin, pesen lattian, kuuraan suihkunurkkauksen (jopa ne inhottavat ryönää keräävät ovenalusrailot), pesen inhottavassa kunnossa olevan hammasmukin. Oikeastaan, mitä vastenmielisempi homma, sen parempi tähän saumaan. Kummelikielellä: ”Kyllä lähtee!”. Lisäksi olen kylvänyt värikkäisiin (liila, limenvihreä ja kanervanvärinen) ruukkuihin sitruunamelissan, basilikan, laventelin, rukolan ja persiljan siemeniä. Eikä kello ole vielä kymmentäkään (aamulla). Ja tietysti olen katsonut runsaasti televisiosta Ruotsin tv:n lähetyksiä, sillä viime yönä Victorialle ja Danielille on syntynyt tyttövauva, grattis! Vuodessa ei ole montaa päivää, jolloin ponnahtaisin varhain aamulla vuoteesta palaen halusta päästä siivoamaan, mutta pari niitä siunaantuu ja ne ajoittuvat aina paaston viidennen tai kuudennen päivän tienoille. Siksikin minä rakastan paastoa! Tämänkertainen on mennyt kyllä epäilyttävän hyvin, tai ehkä en vain enää kiinnitä niin maanisesti huomiota siihen. Pusertelen mehuni vasemmalla kädellä ja keittelen vihannesliemeni muiden hommien ohessa, ja juon semmoista yrttiteetä kuin haluan (rubiininpunaisena välkkyvää hibiskusta tai piparminttua) sen sijaan, että noudattaisin orjallisesti jotain paasto-ohjetta, niin kuin joskus. Eilen Talvipuutarhasta takaisin taivaltaessani tosin aloin tuntea väsymystä ja sitten kipua varpaissa ja oikeassa lonkassa ja olkapäässä, sekä orastavaa päänsärkyä. Olimme menossa ystävättären kanssa elokuviin katsomaan Carnagea (koska toinen ystävätär oli kehunut miten mukavaa on, kun joku ei lähde kiistatilanteesta, vaan jää reilusti riitelemään otsasuonet pullollaan niin kuin Kate Winslet ja Jodi Foster elokuvassa tekivät). Se oli hyvä elokuva ja kerroin innoissani nivelkivuistani ystävättärelle, joka oli kovasti pahoillaan puolestani, mutta minä ehätin korjaamaan, että ei kun tämä on FANTASTISTA, tämä on merkki, että kuonaa lähtee liikkeelle! Sehän on koko paaston idea.
Tehän tiedätte, miten aina innostun jostain lukemastani ja sitten alan haluta samaa. No, paastoideani syntyi joskus varhain, kun meillä kotona oli Margit Jaatinen-Ropen kirja laktovegetaarisesta ruokavaliosta. Siinä oli inspiroivana esimerkkinä erään angiinakierteestä pitkään kärsineen Majvin paastopäiväkirja, jota luin silmät tapilla. Majvi paastosi 40 päivää, ja esim. 12. paastopäivänä hän oli kirjannut ylös seuraavaa (huom. ei herkille!):
”Vasen nielurisani kipeytyi kaksi päivää sitten. Kipu tuntui korvassa saakka ja minun oli vaikea nukkua. Nielurisat näyttivät, jos mahdollista, vielä kamalammilta kuin ennen. Ne olivat täynnä suuria ja valkoisia bakteeripeitteitä niin kuin pahimpina angiinan aikoina. Päänsärkyäkin oli. Yleensä en ole kärsinyt päänsärystä. Minua itketti, masennuin ja kaikki tuntui toivottomalta.
Illalla otin ylimääräisen peräruiskeen nähdäkseni parantaisiko se oloani. Ulostetta ja jätteitä tuli veden mukana tavallista enemmän. Ja mikä kummallisinta, kylpyhuoneessa tuntui voimakas penisilliinin haju. Seuraavana aamuna oli särky poissa. Tuntui taivaalliselta. En halunnut juoda muuta kuin raikasta lähdevettä koko päivänä.”
Ajatelkaa! Ja neljänkymmenen päivän jälkeen hän tunsi olonsa vahvaksi, terveeksi ja raikkaaksi ja sitten hän söi vähän perunaa ja raastettua omenaa ja piimää ja se kaikki maistui tietysti taivaalliselta.
Minustakin on ihanaa se, miten elimistö kohta (tämän maanisen vaiheen jälkeen) alkaa viestittää mitä se haluaa. Eikä se halua pizzaa, suklaata, viiniä eikä mätitahnaa, vaan jotain tuoretta (siksi herneenversoviljelmät ja kohta alkaa myös idätys) ja viime kerralla heräsi voimakas himo saada sushia. Kaikki ihanat smoothiet, joissa on mukana liotettuja pähkinöitä ja siemeniä ovat paaston jälkeen kovassa kurssissa. Ja koska minä olen hurahtaja ja hillitön kaikissa tekemisissäni, ei lokakuussa alkanutta joulusesonkia vahvasti maustettuine, hillittömän suolaisine tai makeine ruokineen ja juomineen vain tunnu saavan ruotuun muuta kuin viheltämällä pelin kerta kaikkiaan poikki (= paasto) ja aloittamalla sitten taas puhtaalta pöydältä. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, kiinnostun hirveästi ruuasta muutaman päivän kuluttua ja alan leikata lehdistä reseptejä ja suunnitella paastonjälkeistä elämääni ja tehdä hankintoja Ruohonjuuresta ja sen semmoista.
Toinen inspiroiva kirja on Paavo Airolan ”Voi hyvin. Luonnonlääketieteen käsikirja”, jossa hän kutsuu mehupaastoa ”kuninkaalliseksi tieksi terveyteen ja pitkään ikään”. Hän selittää mitä paastotessa tapahtuu ja tietysti poimin kirjasta kaikkein kammottavimman lauseen ja talletan sen visusti mieleeni ja pidän sitä motivoivana johtolauseenani paastotessani. Taaskin herkät yksilöt hypätköön miellellään seuraavan Paavon kirjasta napatun kohdan yli...
”Paaston aikana elimistö ruokkii itseään erittäin epäpuhtaalla ja ala-arvoisella aineksella, kuten kuolleilla soluilla ja sairauden aiheuttamilla ainekertymillä, kasvaimilla, märkäpesäkkeillä, rasvavarastoilla jne.”
YÖÖÖÖÖK!! Mutta motivoivaa. Niitä minussa nyt palaa ja hyvä niin! Minusta on lohdullista ajatella, että olen kuin pieni ärhäkkä kamiina, joka palaa kirkkaalla kuumalla liekillä ja muuttaa kaiken ällöttävän puhtaaksi ja ihanaksi! Mutta nyt en ehdi enempää, lähden siivoamaan keittiötä!
Pelle Miljoona: Koska sydän sanoi niin: http://www.youtube.com/watch?v=64k8wUcwLf0&feature=related
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti