Pieni päivitys ennen lähtöä. Toki tiesimme odottaa seikkailua, mutta jännitys alkoikin jo kotona kun kumpikin kehitti itselleen keuhkoputkentulehduksen juuri lähdön kynnyksellä. Järkyttyneinä käperryimme peurahuoneen kapeaan sänkyyn peiton alle ja katsoimme puhelimestani viimeisimmän jakson sarjasta "Hubotit - melkein ihmisiä". Sitten mies alkoi hikoilla niin vuolaasti, että vetäydyin inhon vallassa toiseen sänkyyn. Tuhisemme, ähkimme ja haukahtelemme kuin kaksi vanhaa kiinanpalatsikoiraa. Kuumetta ei onneksi ole. "Ei tuohon mitkään antibiootit auta, yskimistä saattaa kestää parikin viikkoa - hengittäkää höyryä.", meitä opastettiin apteekissa, mutta ostin silti ärsytystä hillitsevää yskänlääkettä. Lisäksi kauhomme lusikalla suuhumme toissavuotista kuusenkerkkäsiirappia ja hengitämme höyryä.
Tämmöinen pistää nöyräksi. Toisaalta liika hermoilu karsiutuu ja on aika vahvasti hetkessä, kun huomio ja tulevaisuuden suunnittelu ulottuvat vain seuraavaan nielaisuun, se kun tekee kipeää. No, menemme silti. Ja on meillä jo alustavia, aiemmin lukkoon lyötyjä suunnitelmia ja jos kaikki menee niin kuin pitäisi, seuraavaa on luvassa: tänään ei tarvitse kuin istua koneessa ja sitten bussissa tai taksissa matka Montparnasselle Hotelli Celticiin. Aikaisin nukkumaan ja seuraavana aamuna viiden minuutin kävely Montparnassen rautatieasemalle ja sitten istuskelua junassa viitisen tuntia Bayonneen, jossa parin tunnin odotus, jolloin voimme vaikka käydä syömässä ja siitä sitten paikallisjunalla St. Jean Pied de Portiin jossa pyhiinvaellustoimiston ja yöpymispaikan etsintä, mutta ei muuta. SITTEN mitataan kunto. Jos olemme vielä kipeitä, jäämme suosiolla pariksi yöksi St. Jeaniin lomailemaan. TAI kävelemme pienen siivun, kuutisen kilometriä seuraavaan yöpymispaikkaan, jolloin Pyreneiden ylitys on vastaavan matkan lyhyempi. Mutta katsotaan nyt. Bussia en halua käyttää ensimmäisellä etapilla, koska haluan kävellä vuorten ja Ranskan ja Espanjan välisen rajan yli. Kai tälläkin joku tarkoitus on? Rinkat on hyvin taiten pakattu, olen tyytyväinen, jahka mies pääsee vällyistä, hän saa punnita ne. Toinen pannaan ruumaan, siellä on kaikki epäilyttävä niinkuin vaikka pieni puukko, joka tanassa ei toki sovi astella koneeseen, ja kaikki nestemäiset jutut, jotka ovat yskänlääkkeitä ja muita rohtoja.
Hyvällä tuulella tässä kuitenkin ollaan. iPod on ladattu ääriään myöden täyteen, ja edessä on 32 retkipäivää!
Gipsy Kings: Montana: https://www.youtube.com/watch?v=HsKU3QYq0As
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti