Mökkiviikonloppu

Takana on vuoden ensimmäinen mökkiviikonloppu, pidennetty sellainen. Pitkän talven jälkeen mökkeilyyn laskeutuminen ei käy aivan luonnostaan, vaan alkuvaihe sisältää aina vähän maanista ryntäilyä ja päällekäistä monen asian kimpussa ähräämistä (mm. kolmen tulisijan simultaanilämmitystä, tavaroiden siirtelemistä paikasta tai pinosta toiseen, mahdollisten hiirien jälkien etsimistä, jääkaapin päälle laittoa ja sen sellaista), mutta jo ensimmäinen yö tainnuttaa syvistä syvimpään uneen ja seuraavaan aamuun herää rauhoittuneena ja maadoittuneena, sytyttelee  taas tulia pesiin, muttei enää paniikissa, vaan nautiskellen. Iloitsee ensimmäisestä mökkiaamiaisesta

ja unohtuu tuijottelemaan lintulautaa ja sen vierailijoita (honkkelimaisesti ryntäilevä mustarastas, somat pikku tiaiset, turkisliivinen orava, pulleat punatulkut, röyhkeä äänekäs tikka ja muut, joita en edes tunne)  pitkäksi toviksi ja tuntee, miten ilo pulppuilee rinnassa.

Miten niin muka turkisliivi on out?!

Ulkona oli tuulista ja koleaa, mutta aurinkoista. Maisema oli edelleen tasaisen beige, joka saattaa olla lempivärini vaatteissa, mutta ei luonnossa, mutta kaikessa näennäisessä yksitoikkoisuudessaankin pihapiiri tarjosi runsaasti ihmeteltävää ja ihasteltavaa.

 

 

Mansikkani ovat röyhineet niin, että täyttävät jo melkein koko kasvatuslaarin! Siunauksellista minulle, joka en osannut kunnolla päättää mitä haluaisin kasvattaa ja yritin kaikkea mahdollista härkäpavuista ja maa-artisokista erilaisiin yrtteihin, porkkanoihin ja nauriisiin. Nyt siitä tulee virallinen mansikkamaani (jonka toisessa päädyssä kasvaa vähän ruohosipulia, tilliä ja persiljaa).

Otin taas käteeni Eeva Kilven Naisen päiväkirjan, se kuuluu joka kevääseen, ja tällä kertaa sain erityiskiksit siitä että pääsin kerrankin sen kimppuun jo huhtikuussa, josta kirjakin alkaa. Äiti aina voivottelee miten masentunut Eeva onkaan tuohon aikaan ollut, ja kyllähän kirja siitä kieltämättä pitkälti kertoo, mutta minun huomioni riistää aina hänen kuvauksensa mökkielämästä. Viileä ilma; saa oluensa kylmänä, ylellistä! Nokkoskeitto, korvasienet, koiranputket, linnut, tuuli, sade, joka ei haittaa (koska voi poltella kauniita risuja pesässä ja lukea/ kirjoittaa kirjoja), kaupungista hamstratut tarjouslihapullapurkit, kuunkierto, aamukaste, lammen yllä leijuva usva, mäkättävä taivaanvuohi ja tontilla vieraillut hirvi (joka sai minut miehen kannalta rasittavaan tilaan, kun aina ikkunasta ulos katsoessani huokailin, että "voi kun näkyisi joku eläin...jolla olisi kaviot... tai edes tassut..." (lähistöllä asuu todistetusti ilves ja viime keväänähän näin omin silmin sen mäyrän!). No, näin minä naapurin lihavan kissan. Kahdesti.

 

Hampaidenpesulla kuunvalossa

Sanoin miehelle, että olisi mahtavaa lastata jättiläisvetolaukku (minulla on suurempi kuin kellään!) kaikella mitä kuvittelisimme mökillä tarvitsevamme (ynnä vähän jotain luksusta) ja sitten vain lymyilisimme siellä pari viikkoa kirjoja lueskellen ja omiamme hääräillen. Miehestäkään se ei ollut hullumpi ajatus. Se olisi pieni kokeilu, sillä vielä emme ole valmiita luopumaan kokonaan kaupungin viettelyksistä. Bussissa takanani istui juuri sellainen lakkaamatta puhetta suoltava nainen, jollainen ilmeisesti istutetaan lähistölleni joka ikisellä bussireissulla kaiketi ihan vain kaltaiseni tuppisuun ihmeteltäväksi ja pakkosiedettäväksi. Kesken pitkäpiimäisen vuodatuksen hänen puhelimensa soi (siinäkin aivan uskomattoman rasittava psykedeelinen soittoääni) ja hän huudahteli että ihanko totta ja että tuohan on mahtava uutinen. Puhelun päätyttyä hän tiedotti vierustoverilleen (ja meille muille viiden metrin säteellä istuville), että hänen poikansa oli juuri nähnyt Stockan Herkussa Sauli Niinistön! Arkivaatteissa! Tulin pakostakin vähän kateelliseksi. Sellaista ei mökillä näkisi koskaan!

 

Patti Smith: April fool: https://www.youtube.com/watch?v=BcR3I3Qk1XU