Leväperäisyyden parempi puoli

Kävin siellä Itiksessä (siitä reissusta saisi irti vaikka mitä, mutta en nyt ryhdy sellaiseen ) ja sain Prismasta ne himoitsemani monitaskuiset kaksoisjuomavyöt molemmille. Kysyin mieheltä onko tärkeää tietää heti kumpi on kumman johon hän,  että totta hitossa, joten nyt ne täytyy pikapuoliin merkitä jotenkin. Alkajaisiksi sujautin jo yhteen toisen juomavyön  taskuista pikku putkilon ”Himalayan Multipurpose Creamia” (minun!) ja toisen taskuun varakengännauhat (miehen). Sitten asetuin makuulle haaveilemaan vaelluksesta

ja ihastelemaan vyölaukun mahdollisuuksia ja mies pisti päänsä sisään ovesta ja sanoi, että voi että sä olet sitten lapsellinen, nukut uuden vyölaukun kanssa! Mutta ei minun siitä pitänyt puhua, vaan ihonhoidosta.

Olen ollut törkeän leväperäinen ihonhoidon suhteen talven aikana, oikeastaan en ole hoitanut sitä juuri mitenkään, ja sen näköinen se onkin. Harmaa ja kuivuuttaan pölisevä. Tai oli. Jotenkin havahduin siihen, että tulen altistumaan paljolle tuulelle ja auringolle ja mahdollisesti sateellekin, joten haluan ihoni olevan hyvässä kunnossa kestääkseen sen kaiken, ja kaunistuakseen ja vahvistuakseen (jotkut kutsuvat tätä ahavoitumiseksi) pohjan on parempi olla tasainen ja silkoinen kuin koppurainen ja hilseilevä. Ryhdyin kuorimaan ihoani ja rasvaamaan sitä hyvin avokätisesti aamuin illoin. Hankin varta vasten kuorintavoidettakin, mutta eihän niistä ikinä mihinkään ole ja harmittaa oikein,  että tulin törsänneeksi moiseen, kun parhaan tuloksen saa ehdottomasti sekoittamalla hienoa merisuolaa oliiviöljyyn ja hieromalla sitä iholleen ennen suihkua. Kasvoillekin voi, jos ei iho ole kovin ohut ja herkkä. Ihoni on muuttunut kahdessa päivässä silkinsileäksi ja kimmoisaksi ja koska muutos on niin dramaattinen, osaan todella iloita ja nauttia siitä toisin kuin jos olisin uurastanut ihon sileyden ja kimmoisuuden puolesta koko pitkän talven, jolloin olisin katkera moisen ylläpidon vaatimasta ajasta, enkä uhraisi asialle ajatustakaan, tai korkeintaan sellaisen kapeakatseisen ”ihoni on silkinsileä – kuinkas muuten”-tyyppisen löysähkön huomion vailla todellista iloa asioiden hienosta tolasta. Nautin muutoksista.  Minusta on mukavaa, että asiat virtaavat (minkä jokainen astrologista karttaani vilkaissut tietää varsin hyvin). Välillä vaikkapa rahaa ja painoa on enemmän, välillä vähemmän, välillä röhnöttää löhötuolissa tv-addiktion rappeuttamana, välillä painaa ympäriinsä kuin tuulispää. Se on vain  luonnollista ja molemmilla asianlaidoilla on omat, miellyttävät puolensa.

Mutta nyt menen toisen uuden rituaalini pariin; levittämään jalkapohjiini kauhean hajuista, mutta tehokasta töhnää, Elizabeth Ardenin klassikkovoidetta ”Eight Hour Creamia”, joka kuulemma kehitettiin aikoinaan madamen hevosten hoitoon. Tällä rituaalilla ikään kuin lepyttelen jalkojani jo etukäteen ja vakuuttelen niille, että kyllä te jaksatte, siinä missä  Elizabeth Ardenin hevosetkin!

Bruce Springsteen: Long Walk Home: http://www.youtube.com/watch?v=b0lou6ZYB_I