Maksimaalisen onnen onkijat

No nyt se on tapahtunut. Nimittäin kiinalainen jäniksen vuosi vaihtunut lohikäärmeen vuodeksi. Hössötys ja paniikinlietsonta alkoivat jo silloin kun silmiini osui vahingossa se Tuula Kankaan juttu. Siivottu on, paljon vanhoja ”huonoja viboja” (tai peruuttamattoman tahraisia ja nuhjuisia) huokuvia vaatteita pantu pois, viimeiset työnnetty vielä eilen hätäisesti roskapussiin ja kiikutettu ulos. Uusia ostettu tilalle: ohuet, taivaansiniset farkut kevääksi, vihreät reisitaskuhousut, neljä t-paitaa, puuterinvärinen neule, tummansininen puuvillatunika, valkoinen kiinalaismallinen puuvillapaita, tupsupipo ja paksut sammalenväriset sukkahousut. Näillä mennään hienosti kevääseen. Kaikki alen loppurysäyksistä (toivottavasti se ei tuo huonoa karmaa?!).

Jääkaappiin ostettu ruokaa. Ikkunalaudalle ostettu viittä erilaista vihreää syötävää ruukkukasvia (basilikaa, vehnänorasta, lehtipersiljaa, salviaa ja sitruunamelissaa) ja laitettu ne harmaaseen pajukoriin tuoksumaan ja rehottamaan (tätä Tuula ei käskenyt tehdä, keksin itse, ajattelin saavamme hyvää bioenergiaa ja keväistä väriä). Lounaaseen sijoitettu kukkia. Mutta koska en kaipaa uutta romanssia, vaan romantiikkaa ja kukoistusta nykyiseen parisuhteeseen, valitsinkin kukkivan, mutta juurevan ruukkukukan kevytmielisten leikkokukkien sijaan (olenko nero vai supernero?) Ystäväpariskunta kiristetty ja painostettu yhdeksän appelsiinin vaihtoon. Tapaamme heidät kaupungilla ja menemme yhdessä appelsiiniostoksille Kampin K-markettiin ja sitten kerrosta ylemmäs Bruuveriin, jossa vaihdamme appelsiinipussimme toivottaen toisillemme mahtipontisesti onnea, kaikkinaista vaurautta, kukoistusta ja menestystä tulevalle vuodelle. (Hyvä olikin, ettemme ostaneet hedelmiä valmiiksi. Arvatkaa huviksenne paljonko yhdeksän appelsiinia painaa. Kolme kiloa! Ja niiden kanssa piti vielä mennä myöhemmin äänestämään. Mutta nyt kiirehdin asioiden edelle.) Ja sitten, juuri kun olimme siirtymässä onnen maksimoinnin viimeiseen vaiheeseen, jossa piti kirjoittaa lista toiveistaan ja tavoitteistaan tulevalle vuodelle, paikalle ilmestyi miehen sisko miehineen ja mikäs sen hauskempaa kuin lykätä heillekin kynä ja paperia käteen ja komentaa laatimaan listaa. Ja sitten me kaikki luimme listamme ääneen ja kierrätimme ne ympäri pöytää keräämässä siunaukselliset allekirjoitukset muilta ja suljimme listamme kuoreen. Mitäkö me toivoimme? No, mitä nyt kuusi aikuista ihmistä toivoo: esim. hakekuivuria, tuntuvaa painonpudotusta, kilttiä puolisoa, matkaa Grand Canyonille, rantalomaa, auringolaskuja ja pitkiä kävelyitä paljain jaloin lämpimässä rantahiekassa, paljon aikaa ystävien kanssa, kestävyyttä maksalle, 5000 kilometrin pyöräilysaalista, matkaa eteläiselle pallonpuoliskolle, terveyttä, lottovoittoa, velkojen saamista maksetuiksi, intoa ja tarmoa punttisalille, sopua ja rakkautta parisuhteeseen, vapautumista liioista tavaroista, vakituista työpaikkaa jne. jne.  Ja koska oli vaalipäivä, teimme vielä samaan syssyyn pienen veikkauksen vaalituloksesta. Jokainen laittoi euron likoon, sitten piti arvata kolmen ensimmäisen järjestys ja vielä (lopullisen paremmuuden selvillesaamiseksi) Niinistön äänien prosenttiosuus. Miehen onni alkoi samantien: hän voitti koko kuuden euron potin! Hyvää lohikäärmeen vuotta kaikille!

PS. Kuvassa on miehen siskon tyttärentytär valokuvaajaisänsä ikuistamana kotijärvensä jäällä. Kuva on luvan kanssa vohkittu edellisvuoden joulukortista.

Marz: Everybody had a hard year:http://www.youtube.com/watch?v=b4RWWxu-xb8