Viime perjantaina kävelimme miehen kanssa Iso Robaa pitkin kotia kohti ja ihmettelimme miksi ihmiset hyörivät ja pyörivät ja istuskelivat taivasalla pinkeillä sohvilla ja vihreillä fatboy-tyynyillä ravintola DTM:n edustalla, vaikka tuuli ja tuiskutti lunta. Kävi ilmi, että "homopyhätöksi" tituleerattu DTM teki muuttoa (vai oliko se peräti vallan lopettamassa?) ja vanhaa irtaimistoa sai vapaasti viedä mukanaan niin paljon kuin kehtasi tai jaksoi kantaa. Meillä oli kassissa K-kaupasta ostettu, yhä lämmin grillattu broileri ja se houkutteli meitä enemmän kuin DTM:n aarteet, mutta mies otti kuitenkin taskustaan puhelimen ja antoi hälytyksen roinaa keräävälle ja edelleen kaupittelevalle ystävälleen, joka jätti nokkaunensa Arabianrannassa sikseen ja porhalsi kaasu pohjassa pakettiautollaan saaliinjaolle. Sitten hän lastasi autonsa täyteen pöytiä, baarijakkaroita, vinyyli- ja cd-levyjä, savukoneen ja valokoneen (joita vannotin häntä olemaan myymättä eteenpäin ankaran rangaistuksen uhalla, sillä ne ovat aivan lyömättömät kapineet joissain tulevissa juhlissa), sikapainavia terassipöytien takorautaisia jalkoja ym. ym. ja soitti useaan otteeseen miehelle, että tule nyt herran tähden auttamaan sieltä. Ja kun olimme syöneet broilerin ja mies oli pelannut pari erää shakkia, hän meni ja auttoi lastaamaan autoa ja sitten hän soitti puolestaan minulle, että onko ok, jos hänkin tuo meille jotain pientä muistoksi DTM:stä ja minä ajattelin, että onhan se sentään ollut meidän lähiravintolamme eikä siitä ole montaakaan viikkoa kun siellä viimeksi tuli jorattua sunnuntain ja maanantain välisinä pikkutunteina syntymäpäivähuumassa ja miehelle sen kesäterassi on ollut varsinainen keidas, josta on saanut olutta halvimmillaan alle kolme euroa tuoppi ja että vastahan siellä BB-Sauli ja Adam Lambert tappelivat putkareissun arvoisesti ja sanoin, että no tuo nyt jokin pieni muistoesine vanhojen aikojen (tai edesmenneen, DTM:ssä viimeisen iltansa viettäneen professori Kari S. Tikan, jonka epäreilu loppu järkytti minua syvästi) kunniaksi. Ajattelin lähinnä jotain tuoppia tai kynää. Arvatkaa mitä hän toi? Puolikkaan paketin sinistä kopiopaperia, josta päällimmäiset viisikymmentä sivua olivat menneet aivan kupruille ja läikikkäiksi lumisateessa, sekä viinapullon suuhun ruuvattavan pienen kaatonokan (se on kyllä ihan kätevä). Kiitos DTM: muistan sinua aina kun tulostan jotain siniselle paperille!
Vonda Shepard: Searching my soul: http://www.youtube.com/watch?v=4uvVgpCCbY8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti