Olemme miehen kanssa langettaneet itsellemme lähinnä ruokavalioomme ja ostoskäyttäytymiseemme liittyvän askeesitilan joulun hurjastelujen jälkeen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, ettemme syö karkkia, juo alkoholia emmekä törsää rahaa mihinkään typerään. Mutta äkilliset suunnanmuutokset ovat vaikeita ja joskus hankalahkoja panna käytäntöön. Annan esimerkin. Lapsikin tajuaa, että vihreä kuula on makeinen ja piparkakku on leivonnainen. Mutta mikä on vihreän kuulan puolikas sen jälkeen, kun se on liimattu piparkakkutalon seinään? Onko se edelleen makeinen vai onko se sulautunut leivonnaiseen, jolloin sen voi syödä vailla omantunnontuskia? (Kallistuimme jälkimmäisen kannalle, sitten raavimme ja nypimme kaikki irtoavat karamellit piparkakkutalosta, kun taas itse talon savuavat rauniot lensivät roskikseen, mutta me pyyhimme tyytyväisinä suupielemme ja totesimme, että ”piparkakkutalo” on tältä vuodelta syöty). Kun yrittää toimia itse laatimiensa sääntöjen mukaan joutuu koko ajan käymään pieniä päänsisäisiä neuvotteluja itsensä kanssa. Hyvä puoli on se, että voittaa aina. Tänään minulla oli oppilas varttia vaille yhteen ja olin jo katsonut, että varttia vaille kaksi menisi Tennispalatsissa New Year’s Eve (jonka olen jo nähnyt, mutta näkisin kernaasti uudelleenkin). Koska minulla oli luppoaikaa, poikkesin Stockmannille vähän ”katselemaan” (= menin nuolena neljänteen kerrokseen, jossa he myyvät jämäjoulukoristeitaan ja jossa olin aiemmin nähnyt vihreitä kardinaalilintuja – 50% joiden tiesin sopivan kuuseemme kuin nenä päähän). Aiemmin jätin ostamatta, sillä siellä oli pitkä jono (ja koska olin jo ”säästänyt” niin hurjasti ostelemalla flanellisia pyjamahousuja ja sukkia ja kosmetiikkaa alennusmyynnistä), mutta nyt olin todellisen arvovalinnan edessä. Vihreällä hileellä päällystetyt höyhenpyrstöiset koristelinnut eivät lukeudu millään kriteereillä välttämättömyystavaroihin. Mutta niiden pyrstössä oli koristeena jalokiviä! Ja me molemmat pidämme linnuista! Ja ensi vuonnakin, hetkinen aikaisemmin, siis TÄNÄ vuonnakin joulu tulla jolkottaa. On hyvä olla varautunut. Ja jos ostan kardinaalilinnut nyt enkä marraskuussa, säästän pitkän pennin. Ja todellinen kauhuskenaario: kardinaalilinnut eivät ehkä kuulu enää ensi joulun mallistoon jolloin saan katua loppuikäni. Mutta entä askeesi....? Mietin ja pähkäilen punniten käsissäni kardinaalilintuja ja kello käy ja nyt pitäisi jo olla hyvää vauhtia matkalla kohti Tennispalatsia ja silloin minulla välähtää! Jos en menekään leffaan, säästän lipun hinnan ja voin sijoittaa sen kardinaalilintuihin. Minähän olen nähnyt sen filmin jo, joten saman asian ajanee, jos googlettaa Jon Bon Jovin ”Have a little faith in me”:n ja kuuntelee sen kolmisenkymmentä kertaa putkeen. Helpottuneisuus valtaa mieleni ja kehoni onnistuttuani järkeilemään tällaisen win-win-ratkaisun. Kotimatkalla poikkean vielä Clas Ohlssonille ja olen oikeastaan helpottunut, koska siellä ei ole mitään mitä haluaisin paitsi että yhtäkkiä onkin! Ihanan vihreä joogamatto! Se kuuluu Wii Fit peliin lisävarusteina, mutta ei ilmeisesti ole mennyt kaupaksi, sillä sitä (ja mukaan kuuluvaa silikonityynyä ja kantokassia) kaupitellaan, uskokaa tai älkää, naurettavaan 1,95 euron hintaan (normaali hinta 24,90). Minulla on joogamatto. Mutta se on punainen! Vihreä on hienompi. Keväisempi! Minun on todella vaikeaa perustella itselleni miksi tarvitsen uuden joogamaton (etenkin kun en joogaa nykyään juuri koskaan), sillä askeesissamme ei ole kyse vain törsäämisen ja mässäämisen rajoittamisesta, vaan siihen kuuluu myös turhasta roinasta luopuminen. Mutta miettikää nyt vähän itsekin, puoli-ilmainen ihana joogamatto. Eihän sitä kauppaankaan voi jättää! Ja äkkiä muistan:pikkusisko tarvitsee joogamaton, puhui siitä juuri ennen joulua. Soitan pikkusiskolle, mutta tämä ei vastaa, koska (kuten myöhemmin käy ilmi) hänellä on parhaillaan hampaiden valkaisumuotit suussaan. Mutta viis siitä. Minulla on SYY ostaa ihana, vihreä joogamatto, mutta kun pikkusisko myöhemmin soittaa, en suinkaan sano, että olen ostanut hänelle vihreän joogamaton, vaan käsken häntä hakemaan omansa Clas Ohlssonilta...
Jon Bon Jovi: Have a little faith in mehttp://www.youtube.com/watch?v=BT3T-Y4dtY8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti