Joulunalusaikaa

Hauskaa vuoden lyhintä päivää! Aika erilainen tämä joulunalus kuin aiempina vuosina. Kuusenkin koristin vasta toissapäivänä! Pipareita en ole leiponut vielä ensinkään, torttuja sentään kaksi kertaa; toisen kotona ja toisen vanhempien luona käydessäni.  Tampereella oli lunta! Hetken. Yön aikana se oli jo sulanut pois, mutta silti. Kun tulin isoasiskoa tapaamasta, päätinkin kävellä vähän toista reittiä, Aleksanterinpuiston kautta.

 

 

Innostuin kuvaamaan ja koiraa ulkoiluttanut mies tuli juttusille. Hän sanoi, että hänenkin on tehnyt mieli kuvata Hämppiä juuri tästä kulmasta, on niin hienon näköinen (= ”hianonnäköne”) ja hän kertoi että he ovat taas rouvansa kanssa muutaman vuosikymmenen jälkeen muuttaneet hänen lapsuutensa maisemiin vanhemmilta jääneeseen asuntoon , mikä oli hänestä mukavaa ja ”hianoo” ja hän viittilöi kädellä eri suuntiin selittäen samalla mistä kulki pienenä kouluun ja missä teki nuorena pahojaan ja hän oli niin silminnähden tyytyväisen oloinen, että tajusin että hänen oli täytynyt kärsiä aivan mielettömästä koti-ikävästä.  Kysyinkin, että missä he tässä välissä olivat asuneet ja hän vastasi, että Kalevassa! Muuttivat kuulemma töiden perässä. (Tamperetta tuntemattomille tiedoksi; välimatkaa on ehkä nelisen kilometriä).

Sain perheeltä taas paljon ohjeita blogiani varten. Pyytämättä tietenkin ja yhtä epäkiitollisena kuin aina. Eivätkö he muka ole jo reilussa neljässäkymmenessä vuodessa oppineet, että minua ei kannata neuvoa, koska a) suutun ja  b) en tottele kuitenkaan. Isosisko halusi puida välimerkkien käyttöäni (jossain häntä koskevassa jutussa oli ollut lainausmerkit, vaikka hänestä olisi pitänyt olla sulut) ja kun kuvasin itselleni muistoksi joitakin kuvia vanhempien albumista, äiti tuli sanomaan, että niitä ei sitten saa laittaa blogiin!  Seuraavana aaamuna puhelin soi kello 06.36 ja toisessa päässä oli isosisko, joka huudahti tyytyväisenä, että ”arvasinkin, että sinut tavoittaa parhaiten näin aamutuimaan” ja luetteli sitten listan asioista, joista EN SAA kirjoittaa blogiin. Jösses! Perheelle pitää keksiä joku uusi harrastus blogini seuraamisen tilalle. Sudokut? Kangaspuut?

Kotona Helsingissä elämä kiehnää tässä Punavuoressa nyt kun opetukseen tuli TERVETULLUT joulutauko. Mutta tylsää ei ole, kiehnäämme täällä suorastaan kuumeisesti! Missään kuussa ei ole niin paljon sosiaalisia kohtaamisia kuin joulukuussa. On ollut aamukahvitapaamista ennen lelukauppaa ja toissapäivänä kiirehdin puolijuoksua lelukaupasta suoraan Punavuoren Ahveneen, jossa iloinen seurue (mies, miehen sisko miehineen ja kaksi ystäväpariskuntaa) jo odotti. Meillä oli rattoisa ilta ja pubi sai runsaasti lisäpisteitä siitä , että siellä oli paljon koiraihmisiä lemmikkeineen.  Me ostimme ensimmäistä kertaa kalkkunan jouluksi ja miehen siskon mies opasti minua sen paistamisessa. Suhtaudun otukseen (kalkkunaan, en mieheen) pelonsekaisella kunnioituksella, mutta myös innostuneena. Hain netistä ohjeen ”täydellisen kalkkunan” valmisteluun ja aion yrittää oheen lämmintä ruusukaalihöystöäkin tai mitä lie ollut, Kotiliedessä oli kuva ja ohje.

Olemme saaneet monta joulukorttia, vaikka emme tänä(kään) jouluna saaneet aikaiseksi lähettää yhden yhtäkään. Paras oli kyllä miehen siskon lähettämä parikymmentä vuotta vanha artikkeli kirjapiiristä, joka oli toiminut heidän Oulun kirjapiirinsä esikuvana. Artikkeli oli hauska, mutta kirjekuori jossa se tuli, oli ihmeellinen.  Siinä luki vain ”Hanna” ja katuosoite. Perille tuli silti. Ei onnistuisi keltään muulta kuin miehen siskolta.

Bob Dylan: Must be Santa: http://www.youtube.com/watch?v=a8qE6WQmNus