keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Aika kuluu, varjo venyy


Hoplaa, olen 45-vuotias! Pikkusisko tuli eilen yökylään. Kävin hätäiseen hosumassa pari pakettia lelukaupassa ja opistolla pitämässä pari oppituntia. Siinä välissä tein pikkusiskolle lounaaksi avokadopastaa. Televisiosta tuli Nelson Mandelan muistotilaisuus ja pikkusisko tiesi kertoa, että seurapiiriperhonen Paris Hiltonkin oli jo ennättänyt tweetata Mandelan kuolemasta kuultuaan, että ”I have a dream”... Kävimme pikkusiskon kanssa Kanuunassa ja Wsoy:n myymälässä, josta hänen oli määrä ostaa omia kirjojaan, koska oli jo ehtinyt jaella kaikki omat kappaleensa pois ja ajatteli että olisi se ehkä hyvä, että olisi omat kappaleet mahdollisille tuleville lapsenlapsillekin. Tai edes omille lapsille. Hän osti pari ja jupisi, että eihän näitä raski enempää ostaa (vaikka hän sai 50% alennustakin) ja yksissä tuumin tuomitsimme kustantajan kirjakaupan sikakalliiksi. Onhan se nyt kumma, että yksikin taattu joulun hittikirja maksaa siellä 42 euroa ja saman saa R-kioskilta 25 eurolla. Mutta en minä näin syntymäpäivänäni jaksa olla niin taloustietoinen, vaan menen joulukuun (lempikuukauteni!) yleisteemalla ”sama se on satanen on rahaa taikka velkaa...” ja nautiskelen hyvistä fiiliksistä ja katteettomasta luottamuksesta siihen, että kaikki on aivan fantsusti. 

Jotenkin tuntuu ettei muka ole aikojen saatossa miksikään muuttunut, mutta onhan sitä. Pikkusiskon kanssa todettiin, että kyllä nelikymppisyys näkyy esimerkiksi siinä, että aamuteeveen juontajanvaihdos saattaa meidät aivan kuohuksiin viikkokausiksi, emmekä oikein tiedä miten uuteen tulokkaaseen tulisi suhtautua (lähtökohtaisesti tietysti suurella varauksella) ja kyselemme toisiltamme aivan vakavissammme sellaisia asioita kuin ”kuka on suosikkimeteorologisi?” ja kun minä saan mieheltä syntymäpäivälahjaksi vartavasten toivomani vaaleanpunaisen cd-soittimen rikki menneen tilalle, olen ihan että OU JEAH, nyt pääsen luukuttamaan...öh... joulu- ja meditaatiolevyjäni? Mutta kyllä minä aika äkkiä löysin pienen pölyn alta esimerkiksi Duffyn ja on niitä tuolla muitakin odottamassa vuoroaan pilvin pimein. Ikä on ja pysyy, ja jos yrittää pyristellä ja rikkoa rajoja, ympäristö pistää nopeasti aisoihin. Niin kävi esimerkiksi pikkusiskolle, joka löysi Tampereelle avatulta uudelta ”kanuunamaiselta” hienostokirpputorilta kultahipuin koristellun Guessin talvitakin. Hän ei ole kertaakaan onnistunut lähtemään kotoa se yllään ilman että joku perheenjäsenistä olisi liimaantunut kylkeen vetämään vihjaileva virne naamallaan moonwalkia ja niin pikkusisko  lakkasi edes yrittämästä ja hieno takki jäi virumaan naulakkoon.
Ystävätär Turusta muisti minua ihanalla seepra-aiheisella taululla. Hän oli valinnut sen Aboa Vetus, Ars Nova-museon kaupasta  varta vasten minulle, sillä hänestä kuvan seepra edustaa ”lempeyttä, mutta silti ehdotonta kuningatarmaisuutta”.  Miten ihanaa!
Isoveli onnitteli tekstiviesteitse (kuitenkin allekirjoittamalla lämpöisesti "isoveikka". Me emme pidä mitenkään aktiivisesti yhteyttä, kun valmistuin aikoinani maisteriksi hän katsoi asialliseksi onnitella ja esitteli itsensä puhelimessa "täällä puhuu N.N...siis isoveljesi..." Eivät meidän välimme mitenkään huonot  ole. Ne ovat vain....ohuet?) ja isosisko soitti. Hän kysyi joko vanhemmat ovat onnitelleet ja kun minä sanoin että eivät vielä, hän päivitteli, että  "onpa kiusallista..." mistä huolestuneena soitin äidille ja tiukkasin että koko päiväkö sitä onnittelusoittoa pitää odottaa mihin hän sanoi että rauhoitu, hän oletti minun olevan töissä ja ajatteli siksi soittaa vasta illalla.
(Vapaa)päiväni sujui kuitenkin  mahtavasti; mies valmisti minulle ja pikkusiskolle ihanan aamiaisen prinsessakakkuineen kaikkineen ja kun saatoin siskon Onnibussille, nuori poika Kampin aulassa antoi meille tölkit hernesosekeittoa! Tein vähän jouluostoksia, otin makoisat nokkaunet, mies laittoi ruokaa ja kaatoi minulle suurehkon lasin viiniä ja katsoin Viaplaylta elokuvan ”Chalet Girl”, joka (vai oliko se se viini?) sai minut orastavasti kiinnostumaan lumilautailusta! Koska mitä väliä tässä iässä enää on, jos niska tai jalka vähän murtuu....


Kim Wilde: Chequered Love: http://www.youtube.com/watch?v=1Te--bRO5bs

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti