Olenk mä misä..?

Terveisiä Turusta ja Tampereelta ja täältä kotoisesta Helsingistä. Olen istunut aika paljon bussissa (rakastan näitä uusia netin erikoistarjouksia; Tampereelle ja takaisin neljällä eurolla, Turkuun ja takaisin viidellätoista, änkeän aina kun vain mahdollista etupenkkiin, että voin ihailla näkymiä. Lisäksi olen vihdoin ottanut käyttööni Helsingin paikallisliikenteen bussikortin; voi sitä jännitystä kun opettelin leimaamaan! Mutta nyt olen jo konkari; olen matkustanut Taliin ja sieltä Lassilaan ja takaisin, ynnä Naistenklinikalle jonka edessä miehen sisko halusi tulla kuvatuksi kirjapiirivalokuvaprojektini viimeisimpänä uhrina ja vieläpä kirjapiiriinkin matkustin bussilla, suora yhteys lelukaupasta miehen siskon nurkille). Minua on hemmoteltu ennen kuulumattomalla tavalla joka paikassa. Olo on kuin syöttöporsaalla. Ystäväpariskunta kutsui meidät ensin Taliin keilaamaan  (minä olin keskittymiskyvyttömin ja näin ollen huonoin, mutta hauskaa oli silti, vaadin kyllä revanssin, uskon olevani kehityskelpoinen keilaaja)

ja sitten heille syömään  ”sporttilounasta”, lämmintä pastasalaattia ja jälkiruuaksi raparperipiirakkaa.  Lelukaupan pikkujouluja vietettiin Tony’s Delissä Bulevardilla, jossa söin vähintäänkin paljon: ensin alkuruokapöydän antimia, sitten lohta ja sahramiriisiä ja loppuhuipennukseksi, ja kun sanon  HUIPENNUS, tarkoitan sitä, jälkiruuan, joka oli valtava  sammio paahtovanukasta jonka päällä keikkui limesorbettipallo.

Seuraavana päivänä legendaarinen kirjapiirimme kokoontui jälleen, tällä kertaa miehen siskon luona Walhallankadulla. Tarjolla oli katkarapuleipää, janssoninkiusausta, eksoottista hedelmäsalaattia, jossa oli granaattiomenaa ja melonia ja vielä jotain muuta, joka kaikki ui jossain kuohuvassa inkivääriliemessä, jonka miehen sisko oli löytänyt Alkon hyllystä (vaikka me ollaan SOVITTU, ettei tämä ole mikään emännöintikilpailu, vaan pääpaino on piirin henkisellä annilla! Toisaalta, ei minulla valittamistakaan ole). Kirjapiirin vakieväs: juustot, suklaa ja viini olivat myös runsaasti edustettuina. Eilen lähdin aamuseitsemän bussilla Turkuun viettämään rakkaan ystävättären kanssa ystäväpäivää (bongasin oitis Reijo Mäen..!) ja hän (ystävätär, ei Reijo!) vei minut aivan mahtavalle brunssille Aboa Vetus Ars Novan kahvilaan.

 

Ah, herkuttelun riemua! Syötyämme kylliksemme ja ylikin kuljeskelimme pitkin poikin, erityisesti kaupungin kauneimmilla paikoilla Tuomiokirkon tuntumassa, siellä oli joulutori, ystävätär osti joulukranssin ja syntymäpäivälahjan miehelleen (no ei sieltä torilta, vaan kultasepänliikkeestä, mies täyttää pyöreitä, juuri silloin kun hän oli valitsemassa lahjaa, näin jo mainitsemani Reijo Mäen!)

 

Käsityöpuodista ystävätär, joka on kolmen kissan ja kahden pikkulapsen äiti, osti kissakortin, jossa luki "Kissa venyy, pinna ei. " ja minä ostin miehelle tuliaiseksi kortin, jossa kissa pyöräilee ja kysyy: "Olenk mä misä...? Kävimme Pinellassa juomassa aniksentuoksuiset glögit (juoma sopi erinomaisen hyvin uusien NAHKAHOUSUJENI väriin, tosin ne eivät enää tunnu ollenkaan uusilta, vaan vanhoilta, kotoisilta ja ainoilta mahdollisilta housuilta jotka nykyään haluan kiskoa aamulla jalkaani, olisikohan varaparin hankkiminen viisautta vai silkkaa ahneutta?).

 Koska meillä kerrankin oli vain aikaa olla, jutella ja kuljeskella, kävimme vielä kahvilla taidemuseon kahvilassa, josta ostin miehelle tuliaisiksi pienen Darwin-paperinuken jonka takana oli tarroille painettuja sitaatteja, oma suosikkini : ” Wishing you the best in the struggle for existence!” Muistelimme aikaa kun asuin ensin Paratiisintiellä ja sitten Rauhankadulla, voi sitä ahdistusta kun pusasimme gradujamme ja ihmettelimme elämäämme ja matkustimme Cattolicaan silloisten miestemme kanssa ja juttelimme parvekkeella aamuun asti ja tiesimme että tämä ystävyys tulee kestämään hautaan saakka ja ylikin.

 

 

Mahdanko sopeutua enää normaaliin arkielämään ankeine keittoineen , näkkileipineen ja hanavesineen  ollenkaan? No, onneksi ei tarvitse yrittääkään kärvistellä montaa päivää, sillä keskiviikkona lähdemme ystävien kanssa Tukholmaan perinteiselle joulunavausreissullemme (poikkeuksellisen aikaisin tänä vuonna, mutta ei auta, eräillä  meistä on ura lelukaupassa, sitä paitsi joulu on jo kaikkialla, täälläkin vietetään tänään joulukadun avajaisia). Ystävätär on vähintäänkin yhtä kunnostautunut väärinlukemisessa kuin minäkin. Hän kertoi miten oli lukenut kiiltävän, ylellisen naistenlehden kannesta: ”Hillitse itseäsi, kaksikymmentä asiallista tapaa” ja ollut ihan että jaha- juu, aihetta toki olisi, mutta tarkemmin luettuna siinä olikin ollut, että ”Hemmottele itseäsi, kaksikymmentä aistillista tapaa.” No, molempi parempi, kaiketi.

Shawn Colvin: When you Know: http://www.youtube.com/watch?v=mARCRguuCrk