Arriba, adelante!

Olin viikonloppuna kurssilla, jolla opiskeltiin espanjan alkeita suggestopedisesti. Sain läpsytellä käsiäni, kieriskellä lattialla (viime kerrasta olikin vierähtänyt jo tovi!), kirmata salia päästä päähän, ojentautua kohti kattoa, heitellä palloa. Samalla opin kuin vahingossa laskemaan sataan, nimeämään useita kehon osia, ilmaisemaan suuntia ja jokusen liikettä ilmaisevan verbin. Hieno homma, ihan jo vaellustakin ajatellen. On tärkeää tietää tarkoittaako mahdollinen opastaja oikealle vai vasemmalle, eteen- vai taaksepäin. Lisäiloa toi se, että opettaja ilmoitti heti kärkeen ääntävänsä sitten ”lattarityyliin”, jossa ässät äännetään terävästi eikä sillä tavalla sössöttäen, kieli hampaita lipoen kuin ”Serranon perheessä”, joka on luonut minulle mielikuvan että espanja on aika lähellä italiaa, jota puhutaan puolentoista promillen humalassa.  Jatkan toki opintojani Serranojen avulla ja on minulla täällä jossain jonkun kustantajan tutustuttavaksi lähettämiä espanjan alkeiskirjojakin, jos vallan riehaannun. Kielitaito avaa uusia mahdollisuuksia! Menen vielä helmikuussa jatkokurssille ja sen jälkeen olen saletisti valmis kommunikoimaan vaikka....öh....Perussa?

 Eilen kävelin illalla kotiin Kalliosta (olemme edenneet Amerikan historiassa 1960-luvulle, sanoin että no niin tässä ovat presidentit Kennedy ja Johnson ja erityistarkastelussa heidän roolinsa kansalaisoikeuskysymyksissä. "Kumpi noista on Kennedy?", joku kysyi. Alan selvästi olla aika vanha)  ja juttelin koko matkan puhelimessa Tukholman ystävättären kanssa. Hän oli vähän väsynyt ja allapäin ja sanoi jotain aivan kauheaa. Nimittäin, että hän on tässä vähän katsellut ympärilleen ja tullut siihen tulokseen, että elämä hidastuu neljän ja viidenkympin välissä huomattavasti, ja että  ihmisellä on taipumusta jäädä jumittamaan siihen yhteen ja samaan ongelma-alueeseen, joka silloin on akuutti. Pätee kuulemma häneen itseensäkin. Päteekö minuunkin!? Hyi olkoon! Ei saa päteä, jumiutuminen on kamalinta mitä tiedän ja jos sitä onkin jo vähän ollut ilmassa niin nyt siitä on korkea aika tempautua irti vaikka väkisin! Arriba y adelante, ylös ja eteenpäin vain! Näin alkajaisiksi pikku karkumatkalle Tukholmaan. Adiós!

Christina Aguilera: Something's got a hold on me: http://www.youtube.com/watch?v=TZFQgqhNoEI