Sadetutkan orja

Mies on tullut naurettavan riippuvaiseksi Iltalehden Sadetutkasta. Heti aamusta hän haluaa tarkistaa, mitä Sadetutka sanoo eikä hän lähde minnekään konsultoimatta ensin Sadetutkaa ja usein hän soittaa tien päältä, että katsopa netistä miltä Sadetutka näyttää. Silloin sanon nenäkkäästi, että katsopa taivaalle miltä siellä näyttää. Minulla on syyni.  Olen näreissäni Sadetutkalle, sillä kerran se ryösti minulta kokonaisen lauantaipäivän ja vielä enemmän vihainen itselleni, koska annoin sen tapahtua. Olin oppinut mieheltä käyttämään Sadetutkaa ja katselin huolissani, että täällähän sataa koko päivän! Välillä katsoin ulos ikkunasta todetakseni ettei sada, mutta sitten katsoin taas Sadetutkasta,  että kyllä tämän mukaan pitäisi  sataa ja todennäköisesti ihan kohta kauhea sade alkaakin, joten nyt ei kannata mennä ulos. Tätä jatkui koko päivän. Ulkona oli mitä parhain keli ja minä istuin koneella ja kyttäsin Sadetutkaa ja kiroilin huonoa ulkoilusäätä. Sen päivän jälkeen Sadetutka jouti minun puolestani romukoppaan.

Mutta tänään onnistuin pihistämään takaisin kokonaisen ihanan kesäaamun Sadetutkalta. Sanon kesäaamun, vaikka syyskuu on melkein puolessa ja tarkoitan sitä! Mies julisti heti herättyään, että sadetta on luvassa, pahinta violetilla merkittyä sorttia oikein, mutta kun katsoin ikkunasta, keli näytti mukavalta ja kun työnsin käteni ulos, tunsin sitä hyväilevän lämpimän kesäisen henkäyksen ja kiskoin ylleni verkkarit ja tossut ja painelin ulos, Koffin puiston halki Hietalahdenrantaan, jossa veneet keikkuivat ja kimmelsivät aamuauringossa ja lämmin ja kostea ilma loi vaikutelman kuin olisi ulkomailla ja sitten taas Ruoholahden kanavien vartta Lapinlahden sairaalalle ja siitä ohi hiekkatietä aina Hietsun rantaan asti (ei meduusan meduusaa tällä kertaa), jossa rantaviivan päässä heinäryppään takaa kurkisti pörröinen varis, joka näytti aivan vihaiselta koulun rehtorilta ja sen koko olemus näytti kysyvän, että ”Mitä asiaa?”. Ja sitten takaisin samaista rantaviivaa (koska se tuntuu niin ylelliseltä) , Hietaniemen hautausmaan poikki (jossa kävelin rauhallisesti, sillä tuntuisi jotenkin mauttomalta hölkätä toisten haudalla) ja takaisin Lapinlahden sairaalalle ja Ruoholahden kautta Hietsun torille, jossa tapasin miehen joka oli lähdössä pyöräilemään siskonpojan kanssa. Tunnin päästä hän ilmestyi takaisin ja julisti riemuissaan, että nyt alkoi sataa, juuri niin kuin Sadetutka oli ennustanutkin!

Henri, masentunut kissa: http://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=Q34z5dCmC4M#!