Matkustin taas eilen junassa ja silloin kun juna on täpötäynnä, se ei ole erityisen rentouttavaa puuhaa. Sain sellaisen paikan jossa penkit ovat vastatusten. Vastapäätä istuivat äiti ja pieni poika. Äiti latoi eväät tiskiin (pojalle makkaraa ja itselleen lihapiirakan Aseman Wurstista) ja perusteli omaa apettaan lapselleen, että ”Äiti otti itselleen lihapiirakan, koska äiti ei syö tänään enää mitään. Sinä syöt vielä mummulassa. Äiti on sellainen ihminen, että vaikka hän tekee kovasti työtä, hän haluaa myös nautiskella. Äiti tekee tästä sinun lääkärireissustasikin itselleen pienen retken.” Sitten hän pisteli rivakasti lihapiirakan poskeensa ja kaivoi laukustaan esiin Harry Potter-kirjan ja ilmoitti pojalle, että nyt luetaan. Ja hän alkoi pajattaa tekstiä kireällä ja monotonisella äänellä ja pojan katse harhaili jossain katonrajassa ja välillä hän yritti kurkistella junan ikkunasta näkyviä maisemia, mutta jos hän erehtyi nojautumaan liian pitkälle ikkunaa kohti, äiti kivahti että ”Kuunteletko sinä?!” Ja pajatusta kesti koko matkan Hämeenlinnaan saakka, jossa äiti paukautti kirjan kiinni ja sanoi että loput luetaan sitten illalla.
Vaihdoin junaa Toijalassa ja junassa oli nyt huomattavasti väljempää. Käytävän toisella puolella istui nuorehko mies tietokone sylissään ja viereisellä penkillä keltainen muovikassi, jossa luki ”Överraska dig själv” ja mies pelasi koko ajan peliä ja toisella kädellään hän kauhoi muovipussista sipsejä suuhunsa ja kun hän vääntäytyi vessaan, minulle tarjoutui näkymä hänen puolitangossa roikkuviin housuihinsa joista paistoi kohtalainen pätkä takapuolen viivaa. Sitten hän tuli takaisin ja jatkoi samaa rataa, kunnes tunsi tarvetta ottaa yhteyttä ulkomaailmaan, kaivoi esiin kännykkänsä ja soitti jollekin tutulleen ja ilmoitti pelanneensa koko matkan peliä ja syöneensä sipsejä ja sitten hän kysyi että mitä te syötte.
Mutta mikä minä olen kanssamatkustajiani ylenkatsomaan? Itselläni ei ollut mitään sanottavaa kenellekään, ei eväitä, tietokonetta eikä edes kirjaa (tai oli tietenkin, Claes Anderssonin ”Oton elämä” ja Karin Ehrnrootin ”Vinoon varttunut tyttö”, mutta molemmat olin jo lukenut ja ne olivat matkalla takaisin kirjastoon, josta ne olin lainannut). Oikeastaan matkani kohokohta oli se sipsimiehen keltainen muovipussi, joka kehotti yllättämään itsensä ja mietin mitä sellaista voisin tehdä, että tosiaan yllättäisin itseni, mutta sitten muistin, että minähän olin jo aiemmin samana päivänä yllättänyt itseni ja samoin mies.
Meillähän on nyt se pöytä siellä Oivan kirpputorilla (ollut jo pari päivää ja toistaiseksi kauppansa ovat tehneet ainakin beige pellavatunika, pinkki tunika, tarotkortit, yksi kirja, poro (koriste), käsilaukku, sininen paita ja vaaleanpunainen Burberry-huivi (ei tuottanut tuskaa luopua, ei ole ikinä ollut lähelläkään tyyliäni). Sekään ei ole mikään salaisuus, että lähes koko kotimme on sisustettu kirpputoritavaroilla. Siksi meidän onkin oltava kieli keskellä suuta ja mieli kirkkaana aina kun viemme tavaroitamme Oivaan myytäväksi ettei vain käy niin, että tuomme saman verran (tai enemmänkin!) takaisin kotiin. Viimeksi eilen tarkastelimme tyytyväisinä omaa myyntipöytäämme saatuamme lastimme puretuksi mielestämme edustavaksi ja houkuttelevaksi ryppääksi. Sitten käännähdimme ympäri ja sekunnin murto-osassa katseeni rekisteröi harmaanvalkoisen, harjastukkaisen puisen koristehevosen, jolla oli liikkuvat nivelet (onko tässä nyt se kuuluisa hallava hevonen?) ja huudahdin, että ”Tuollaista olen AINA toivonut!” ja samaan aikaan mies oli hoksannut ison puisen tarjottimen, jossa oli esiin käännettävät jalat (ja joka mahdollistaisi paitsi aamiaisen nauttimisen sängyssä, myös netin liveshakkiturnauksiin osallistumisen makuultaan, sillä tarjotin oli kyllin suuri sekä tietokoneelle että eväille) ja mies otti tarjottimen syliinsä ja sanoi että ”TÄMÄ on kyllä tosi hieno!”. Mutta sitten me katsoimme toisiimme ja puistimme kiivaasti päätämme ja sanoimme yhteen ääneen: ”Ei, ei, ei!”. Siinä me totisesti yllätimme itsemme ja toisemme positiivisesti!
Leevi and the Leavings: Raparperitaivas: http://www.youtube.com/watch?v=6O5oYSbIlfk
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti