tiistai 20. maaliskuuta 2012

Kaikkein paras lapsi


Mies on ollut kaunis pienenä. Tämä on tehty minulle tiettäväksi useaan otteeseen. Olin siitä tietoinen jo kauan ennen kuin me edes olimme pari. Eräät eivät totisesti pidä kynttiläänsä vakan alla... Mies tutustutti minut aiheeseen alun perin pohjustamalla, että minä olen varmaan ollut ihan suloinen pienenä, mutta tuskin kuitenkaan yhtä suloinen kuin hän, sillä hän oli NIIN kaunis, että kaikki oikein ihmettelivät kuinka noin kaunista lasta voi ollakaan ja että kerran jopa Lippe Suomalainen oli päiväkävelyllä vastaantullessaan huudahtanut, että hän ei ole koskaan nähnyt noin kaunista lasta! Ja sitten mies venyttää peukalonsa ja etusormensa mahdollisimman etäälle toisistaan näyttääkseen kuinka pitkät silmäripsetkin hänellä oli. Mikään ei olisi minulle niin mieluisaa kuin lyödä hänelle luu kurkkuun jollain ylimaallisen ihanalla lapsuuskuvalla, mutta ikävä kyllä en voi. Häviäisin. Minulla oli järjettömän pyöreä pää, jota sangen epäpukeva kypäräkampaus ja päälaella keikkuva jättirusetti oikein korostivat.
Miehen sisko on aivan yhtä mahdoton. Hän herättää närää omissa neljässä lapsessaan kertomalla usein ja auliisti miten ihana hänen pikkuveljensä oli pienenä ja miten hän oikeastaan pitää 12 vuotta nuorempaa pikkuveljeään ensimmäisenä lapsenaan ja näin ollen pikkuveli nauttii ikuisesta erityisasemasta ja jatkaa porskuttamistaan vaikka on jo yli viidenkymmenen! Miehen sisko kertoo miten talon muutkin tytöt palvoivat pikkuveljeä ja joskus hän oli raivoisan mustasukkainen kun hän koulusta tullessaan näki miten naapurin tytöt työnsivät valkoiseen kaniturkkiin puettua pikkuveljeä rattaissa ympäri Haagaa ja kun isosisko tivasi mihin he olivat viemässä hänen pikkuveljeään, tytöt vastasivat nokkavasti saaneensa heidän äidiltään luvan! Pikkuveljen naama oli paahtunut aivan ruskeaksi kaikkien rattaissa istuttujen keväisten huviajeluiden jäljiltä. Joskus kun kyllästyn miehen ja hänen siskonsa hehkutukseen, kysyn häijysti että eikö ole traagista, että hänen parhaimmat vuotensa ajoittuvat aikaan ennen kuin hän on tajunnut mistään mitään, mutta hän ei ole moksiskaan, asettuu vain harmaantuneine partoineen ja ohimoineen peilin eteen muikistelemaan ja julistaa voitonriemuisena: ”Yhä mannekiiniainesta”!
Mies ja isosiskonsa.

1 kommentti:

  1. Kun (alleviivaa)minun mieheni syntyi, sai koko Loimaan aluesairaala kuulla, että nyt vihdoin oli isäntä syntynyt taloon:)), kaunis vaalea iho jne....
    Harmaa parta hänelläkin nykyään, mutta ei hänestä tullut isäntää (syy lienee minun).
    =saadaan olla tyytyväisiä:))

    VastaaPoista