maanantai 12. maaliskuuta 2012

Antakaas minulle!


Vaikka haaveilen oikeasti tilasta ja yksinkertaisuudesta ja yritän tosissani vapautua roinasta, ei se näköjään suojele minua mielihaluilta. Kuten muistanette, askartelin paastotessani reseptikirjaa. Sinne eksyi myös kuva naisesta, joka lojui höyryävässä kylpytynnyrissä pyyhe turbaanina päässään, kirja kädessään ja lasi valkoviiniä tynnyrin reunalla. Se kuva naulitsi huomioni kerta kaikkiaan ja leikkasin sen irti ja liimasin reseptivihkooni ja sen jälkeen olen tuijotellut sitä hyvät tovit. Ymmärtänette, että olen siitä lähtien tuntenut pakottavaa tarvetta saada mökille kylpytynnyri! Kylpytynnyrit eivät ole halpoja. Ja varsinainen ilonpilaaja oli tieto, että ne vaativat vaivalloista ja ikävää huoltoa. Mutta annan silti itselleni luvan haaveilla kylpytynnyristä. Ja kun haluamisprosessille näyttää vihreää valoa, ei kestä kauaakaan kun padot aukeavat ja sitä huomaa haluavansa yhtä sun toista. Annoin huvikseni itselleni luvan tehdä listan kaikesta siitä, mitä haluaisin (jos vapautuisin ikävästä omistajan vastuusta, joka sammuttaa ilon ihanimmistakin asioista). Vähän kuin Miitta-tädin terapiakirjan ohje. ”Haluatko uuden auton? Leikkaa lehdestä kuva siitä. Sinulla on jo melkein se!”.

Aloittakaamme. No, ensinnäkin se kylpytynnyri. Lisäksi mökille huvimajan, uudet punaiset kottikärryt, kasvihuoneen, riippukeinun, suihkulähteen, karppialtaan (miehelle), isoja pasuunankukkia (vaaleanpunaisia ja valkoisia), monta tuoksuvaa jasmiinipensasta ja patsaan. Sitten haluaisin jokusia koiranpentuja, ainakin lhasa apson, shihtzun, villakoiria (1xtoy, 1xkääpiö ja 1xkeskikokoinen, mutta EI jättikokoista), sekä kettuterrierin, jack russelin terrierin ja länsiylämaanterrierin. Ja pannaan sekaan vielä yksi skotlanninterrieri. Kilipukin. Alpakan. Korillisen kissanpentuja. Ja pari ankkaa. Riikinkukkoja! Uuden, rouvamallisen polkupyörän jota ajetaan selkä suorana. Mansikkamaan. Päärynäpuun. Sireenimajan. Uuden, hyvin istuvan uimapuvun. Rantakaistaleen. Pation. Kesäkeittiön. Kuparikattilan. Kaivon. Puuhellan. Maalausvälineitä. Kauniin lattialampun. Rakkauspapukaijan (onko sellaista olemassa?). Kauniit, uudet kumisaappaat joissa on pehmeää neulosta varressa.  Siinä kaikki tällä erää.  Äh, mitä hittoa minä himmailen? Pannaan mukaan vielä pieni yksiö Tukholman Gamla Stanista, Venetsiasta ja Pariisista. Joissa kaikissa on pieni parveke ja kesätuulessa liehuvat keveät verhot. Ja iso nojatuoli, puinen työpöytä ja pylvässänky.

Tosielämässä olen taas lähdössä haaskamaisesti kyntämään merta. Tukholmanystävär on luvannut viedä minut tutustumaan Saltsjöbadeniin siihen Mariefredin hoitokotiin jossa Helene Schjerfbeck vietti viimeiset aikansa. Kevät on täällä ja siellä vielä enemmän. Aion lähteä matkaan Converseissani. Kevään ensi tennariaskelissa on aina oma erityishohtonsa. Mutta keski-ikäinen minussa murehtii jo etukäteen mahdollista lätäkköön astumista ja jalkojen kastumista. Pitää ottaa mukaan monta paria sukkia. Mutta ennen lähtöä pitää vielä kylvää tomaatinsiemenet.
Colbie Caillat: Dream life, life: http://www.youtube.com/watch?v=pbk560ZEIfY&feature=BFa&list=AVGxdCwVVULXdSHfXB2FSY9_psBRLUFY7S&lf=list_related

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti