No niin, paasto on loppunut. Yhteensä kaksi viikkoa, neljätoista vuorokautta, jee! Ihoni on sileä (joskin kalpea, mutta kelläpä ei pitkän talven jäljiltä ja nythän sitä voi mennä paahtamaan kevätaurinkoon, jos haluaa elää vaarallisesti...) ja farkuissa on kerrankin tilaa. Tuntuu mukavalta aloittaa kevät vähän keventyneenä ja raikkaana. Kertoisin kernaasti myös olevani äärimmäisen seesteinen ja henkistynyt, mutta se olisi juksausta. Olen ihan samanlainen kuin ennenkin. Olin jo suunnitellut yleviä otsikoita ja suitsutusta aiheesta ”hengen voitto ruumiista”, mutta sekään ei olisi aivan rehellistä. Itse asiassa askartelin kuumeisesti ruuan parissa, hamstrasin sitä kaupoista ja laajensin reseptivihkoani monen monen sivun verran. Paaston loppuvaiheissa kehitin ilmeisen nälkiintyneenä oudon lukihäiriön, jossa näin kaikkialla ruuan nimiä. Varsinainen pohjanoteeraus oli, kun luin naistenlehden kannesta, että lehti sisältäisi artikkelin ”Minä ja pekoni”. Läheisempi tutustuminen artikkeliin paljasti, että siinä ei viitattu pekoniin sanallakaan ja että artikkelin nimi olikin itse asiassa ”Minä ja peLkoni”...
Nyt olen siis aloittanut syömisen. Mies ihmetteli, kun näki minut ensi töikseni olutpullo kourassani ja kysyi aionko tosissani juoda sen, mutta enhän minä hullu ole. Minulla oli muuta mielessä. Olin jo usean päivän ajan halunnut kokeilla Kotiliedestä löytämääni pretzel-reseptiä, mutta koska olin jo tehnyt peräkkäisinä päivinä pullaa, jyväsämpylöitä ja ruissämpylöitä, mies aneli ja rukoili, että en leipoisi pariin päivään, jotta hän ei halkeaisi. Niinpä pretzelit saivat odottaa. Mutta eilen leivoin niitä ja niistä tuli hienoja! Te voitte luulla, että teen kauheasti ruokaa, mutta se ei pidä paikkaansa muuta kuin näköjään paastotessa. Jotain siitä kertoo sekin, että kun teen jotain ennenkuulumatonta (pullaa, pretzeleitä....), valokuvaan sen. Niinpä kuvasin myös pretzelit ja tuossa ne nyt komeilevat yllä. Seuraavan kerran aion tehdä pretzeleitä, kun olemme menossa eväsretkelle Talvipuutarhaan tai kesällä Suomenlinnaan. Tai Korkeasaareen! Ne voisi halkaista ja täyttää vaikkapa....ei, nyt olen eksymässä aiheesta. Sitä paitsi pretzelit eivät ole paras mahdollinen valinta ensiateriaksi paaston jälkeen. Mitäkö sitten syön? No, etupäässä jyviä... Oikeasti. Smoothiessa. Olen liottanut kannussa yön yli auringonkukan-, pellavan- ja hampunsiemeniä sekä vajaan kourallisen pähkinöitä ja aamulla sekaan laitetaan raastettu omena, banaani, mustikoita, tuoretta ananasta (miehen juhlallinen paastolahja) ja mansikoita sekä loraus soijamaitoa ja kaikki jauhetaan paksuhkoksi pirtelöksi ja sitä sitten syödään. Tai juodaan pillillä. Mutta haukkasin minä vähän pretzelistäkin. Hyvää oli. Jos tekin haluatte kokeilla pretzeleitä, niitä tehdään näin:
500g vehnäjauhoja
25g hiivaa
1tl sokeria
3dl olutta
1tl suolaa
2rkl voisulaa
PINNALLE
1 munanvalkuainen
2rkl olutta
1tl sokeria
karkeaa suolaa
1. Murenna hiiva jauhoihin. Lisää sokeri ja huoneenlämpöinen (miehen varastoista pihistetty, tai omista. Tai kaupasta varta vasten ostettu) olut. Sekoita ja anna kohota vedottomassa paikassa liinan alla 20 min.
2. Sekoita suola voihin ja lisää seos taikinaan. Alusta kunnolla ja anna kohota vielä 30 min.
3. Kuumenna uuni 225-asteiseksi. Leivo taikina pötköksi ja jaa se kahdeksaan osaan. Leivo palat n. 40 cm pitkiksi nauhoiksi, keskeltä paksuiksi ja päistä ohuemmiksi. Muovaa rinkeleiksi niin, että keskelle muodostuu palmikoitu nauha. (Yllättävän helppoa ja hauskaa, kämmenten välissä vain ja sitten kieputtamalla oikean muotoiseksi). Kohota vielä hetki ja sivele pinta valkuais-olutseoksella, ripota pinnalle suolarakeita (maltillisesti, itsellä kuulemma meni aivan överiksi suolan kanssa, sanoi mies ja sitten liikaa suolaa piti hingata pois keittiöpyyhkeellä) ja paista 225 asteessa n. 15 minuuttia.
Roxette: Milk and toast and honey:http://www.youtube.com/watch?v=nxWyAtA7-OY&feature=related
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti