Hyvää ja pahaa tuulta

Ja varsinkin pahaa. Olen ollut viime aikoina vähän kärttyisällä tuulella ja arvatkaapas mitä äsken tapahtui? Painalsin koko tämänpäiväisen blogitekstini taivaan tuuliin! Jäljelle jäi vain yksi kirjain, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään. Viime aikainen kärttyisyyteni voi johtua hormonaalisista syistä, kirjapiirin hövelistä viinitarjoilusta, sokerista, raha-asioilla stressaamisesta, takatalvesta tai sitten se voi olla vyyhti kaikesta tuosta. Mutta jotain hyvääkin aina mahtuu mukaan: eilen onnistuin paistamaan varmaan ensimmäistä kertaa eläissäni kasan ehjiä lättyjä, yleensä tuloksena on ollut ruma läjä rypistyneitä taikinariekaleita.  Ja lisää iloitsemisen aihetta antaa se, että sain viimein aivan omin nokkineni painelluksi blogiasetuksistani jotain nappuloita, joiden seurauksena kommentoinnin pitäisi nyt onnistua (ja kaverit voivat heretä sättimästä minua asian johdosta). Lisäksi tilasin netistä itselleni konkurssia uhmaten uuden uimapuvun. Minulla on ollut inhottava musta ja löpsö uimapuku, jonka kuivuminen kestää ikuisuuden. Sen malli on kaiketi ”klassinen” eli tylsä ja se saa minut pahalle tuulelle. Musta ei sovi minulle. En pidä mustasta ja sullon aina kiireesti miehen jäljiltä lojumaan jääneet sukat ja verkkarit jonnekin näkymättömiin. En tajua miksi olen tullut alun perinkään hankkineeksi moisen luotaantyöntävän vaatekappaleen. Ja koska en ole halunnut pukeutua mustaan uimapukuuni, en ole myöskään käynyt uimassa. Mutta siihen tulee muutos jahka paketti kolahtaa postiluukusta. Näen jo itseni viilettämässä uudessa uimapuvussani kohti järveä! Näen jo muutenkin itseni viilettämässä paljain jaloin pitkin mökin tiluksia tuoreella nurmikolla. Ja näen itseni uusien puutarhasaksieni kanssa keräämässä tuoreita nokkosia ja mustaherukka ja vadelmapensaiden lehtiä kuivumaan. Ja näen itseni kamera kädessä jahtaamassa sudenkorentoja ja perhosia ja sitten asettumassa pitkäkseni helteen lämmittämälle rantakalliolle, jossa on sitä varten mitä oivallisin painauma. Mutta kun katson kaupungissa ulos ikkunasta, näenkin inhottavan takatalven ja ajattelen, että kesä ei tule koskaan ja että raha-asiat eivät järjesty ikinä ja katson ympärilleni kotona ja tajuan etten tunne ketään muuta, jolla olisi kotona näin paljon pölyä, mistä ihmeestä sitä oikein sikiää tuollaiset määrät joka päivä? Ja olen kiukkuinen siitäkin, että kun löydän itselleni uuden ihanan artistin, Melissa Hornin, palvottavakseni ja googletan hänet, käy ilmi että hän on juuri ollut konsertoimassa Helsingissä, Korjaamolla ja liput ovat maksaneet jotain kympin luokkaa ja mitä ihmettä minä olen silläkin hetkellä tehnyt? Todennäköisesti vahdannut televisiosta Avaraa luontoa tai jotain vastaavaa (vaikka kyllä Avaran luonnon lukijallakin on ihana ääni, sitä kuunnellessaan tuntee olevansa kaikin tavoin turvassa). Mutta voin kohentaa mielialaani keskittymällä siihen mikä on hyvää ja kaunista sen sijaan että sätin itseäni missatusta Melissan keikasta ja istun täällä inhoamassa säätä (jolle nyt ei yksinkertaisesti voi mitään) tai rumaa uimapukuani (jonka voin ihan vapaasti viskata menemään ). Hyvää ja kaunista on tällä hetkellä: miehen kaupasta tuoma suloisen terhakka ruukkunarsissi. Se, että pikkusisko haluaa minut mukaansa kesäkuussa Edinburghiin, jonne hän lähtee lasten kanssa (lapset ovat valinneet kohteen ja ratkaisevaksi tekijäksi osoittautui Edinburghin hieno eläintarha ja varsinkin siellä asustava koala). Tukholmanystävättären antama ”Inspirationskort”- pakka, josta saa paljon lohtua ja perspektiiviä. Nostan nyt yhden. ”Jag vänder mig inåt och hittar svaren.”  Niin juurikin. Kirjoitan tämän loppuun ja sitten meditoin hetken. Eikä pidä unohtaa sitä uutta uimapukua. Se on turkoosi ja siinä on punaisia koristeita ja rusetti. Varmaankin he siellä Englannissa käärivät sitä juuri parhaillaan silkkipaperiin (tai tunkevat kirjekuoreen) ja liimaavat päälle postimerkkejä joissa kuningatar hymyilee kuin pystykorva (Heli Laaksosta siteeratakseni) ja ihan pian se on täällä!

Melissa Horn "Hanna":http://www.youtube.com/watch?v=JDWzgI6JPvY